Helmat paukkuu

Osa mädäntyneistä helmoista jäi Californiaan, ja loput karisivat viimeistään puhalluksessa.

Onneksi oikeanpuolisessa helmassa oli vielä ehjä takanurkka muodon kopioimista ajatellen.

Takasiipien alahelmojen huono kunto oli selvää projektin alusta alkaen, joten aloin etsimään apua hitsaamiseen ja korjauspalan tekoon jo syksyllä 2009. Muutamilta alan henkilöiltä asiaa tiedustellessani päätin, että mielummin teen sen korjauspalan hinnalla koneremontin kuin maksan samaa summaa alle neliöstä peltiä. Mielikuvitusta piti taas alata käyttämään ja lopulta päädyin teippaamaan helmat reijättömiksi ja laminoimaan muodon lasikuidulla. Älkää toki pelästykö, eivät ne helmat kuitua ole. Kuiduttamalla sain kuitenkin aikaan tarkan muotin osasta, joka pitäisi tehdä kummallekkin puolelle autoa. Etu oli pääasiassa siinä, ettei itse koria tarvinnut lähteä kuskaamaan minnekkään korjauspalojen tekoa varten. Lähdin kiertämään pohjanmaan paikallisia koriseppiä, joiden avustuksella löysin itseni erään eläkkeelle jääneen herran luota Ylistarosta. Muotit kädessä Heikki kysyi, oliko näillä kiirus? Ei ollut, mutta viikon päästä soi puhelin ja osat sai kuulemma hakea, rahaakaan ei tarvinnut varata mukaan kuin juuri normaalin kauppareissun verran.

Kohtuullista jälkeä eläkeläiseltä ilman englannin pyörää ja muita apuvälineitä.

Osat saivat valohoitoa vielä tovin kun edelleenkään se hitsiin tarttuminen ei tuntunut kovinkaan houkuttelevalta. Päätimme kuitenkin jo tuolloin, että ainakin yritämme hoitaa hitsaukset itse. Pitkän tauon jälkeen lattia saatiin viimein hitsattua loppuun lokakuussa -11. Työtä oli sen verran paljon että päätimme pitää pienen tuumaustauon loppujen hitsausten kanssa. Yritin jälleen etsiä tekijämiehiä, joilla pysyisi hitsi ja pellinmuokkauslaitteet hanskassa, mutta sain ainoastaan huomata että sellaisen, varsinkin kohtuuhintaisen, hankkiminen oli lähes mahdotonta. Cadillacin mehevät muodot eivät enää tuntuneetkeen niin ihanilta siinä vaiheessa kun pellin täytyy olla kahteen suuntaan kaarevaa ja vielä taivutettuna ässälle. Vaikka teimme lattian hitsaukset veljeni kanssa itse varsin kohtuullisesti, siirtyminen pintapelteihin hieman pelotti. Kuitenkin eräs viikonloppu tammikuussa 2012 otimme härkää sarvista ja leikkasimme vanhat pois ja aloimme sovittaa uutta palaa tilalle.

 Vaikka korjauspalat eivät aivan täydellisiä olleetkaan ylättykseksi kaikki alkoikin hahmottumaan paljon paremmin työn aikana. Aluksi rakenteesta ei ollut juurikaan käsitystä, mutta lopulta se paljastui hyvinkin yksinkertaiseksi. Saimme vasemman helman hitsattua ja korjaus onnistui hienosti.

Seuraavana viikonloppuna tultuani pohjanmaalle olivat molemmat veljeni jo toisen helman parissa. Toisena hitsauspäivänä saimme siis oikeanpuolisen helmankin valmiiksi ja itse jäin vielä siistimään saumoja loppuajaksi. Hioin saumat lamellilla ja tinasin ne umpeen. Siistit ja ruosteettomat helmat antoivat rutkasti lisää motivaatiota suorittamaan korin korjaukset loppuun. Vielä olisi edessä takapyöränkaarien ympärystät ja muutama pienempi ruostepaikka. Pääasia oli että pahin oli takana.