Perusteellista pesua ja kontin verhoilut uusiksi

 Takaluukun verhoilut oli pahasti ottaneet kosteutta talvisäilytyksissä kun kotitallin lämpötila seilasi muutamana talvena 0-25 asteen välillä kun kukaan ei ollut katsomassa perään. Myös kontissa olleet purkkinesteet aiheutti pohjan käpristymisen.

Uudet alaosan panelit tein 2mm polyeteenistä johon tulostutin uuden vinyylin. Edelliskerralla kun tein tuolla omalla kuosilla verhoiluja niin ne printattiin Canvas kamalle. Nyt ne on muovia niin kestonin parempi. Verhoilujen jälkeen panelit kantattiin ruskealla keinonahalla kuten aiemmin. Työstä vastasi Ticabo Kellokoskella ja samalla Tiiti ratusti uuden varapyörän pussin vanhan ruttuisen tilalle.







Syksyn ja kevään ajelujen ja korjausten jäljiltä alusta oli todella sotkuinen. Samoin itse auto oli pölyssä ja sumussa niin sisältä kuin päältäkin. Yksi iso työmaa oli alustan pesu käsin.







Samalla vaihdoin pinnat ja rätit takaisin alle. Vanteetkin oli parin vuoden säilytksessä vähän rähjääntyneet, joten ne piti myös entrata kauttaaltaan. Tein niille myös uudet keskimerkit kun vanhat olivat menneet huonoiksi.





Koppaan tein 3-step myllytyksen että sain sumut pinnasta ja kiillon takaisin. Samalla vesihioin ja kiillotin panelien sumurajat maalauksen jäljiltä.
Kaikki ikkunat kävin pesuaineella ja partaterällä läpi, sille ne oli kaikki maalipölyssä.



Sisustaan tein höyrypesun ja asensin muksulle takapenkille 124-mersusta kotoisin olevan 3-pistevyön, että saadaan uusi istuin kiinni. Tuokin on poistettavissa ilman jälkiä.





Iso työmaa siis oli tälle kevättä. Oikeastaan yllättävän iso. Vähän stressiäkin pukannut aiheesta välillä, joten melko mukavaa, että se vihdoin on taas tehty.. nyt kun vielä pääsisi tapahtumiin.

Cadillac 1959 Kaiutinritilän vaakuna

Tuon ratin keskiömerkin tuotteistamisen jälkeen tuli aika pian ilmi, että ainakin jonkinlaista kiinnostusta olisi vastaavaan tuotteeseen, mutta viisysin kaiutin ritilän vaakunaan. Kyseessä on siis Speaker grille emblem. Hieman otti aikaa, ennen kuin ehdin paneutua asiaan, mutta lopulta sain aikaiseksi tehdä tarkan vektorikuva alkuperäisestä vaakunasta, jonka avulla päästiin toteuttamaan merkkiä.

Onneksi itsellä oli omasta autosta jäänyt alkuperäinen kromikehys, josta tuo vaakuna puuttui, joten sain sitä hyödyntää sovittamiseen. Merkistä tuli todella hieno, eikä kuvat tuo sille oikeutta. Livenä tuo on huomattavasti hienompi. Sain jopa imitoitua tuon alkuperäisen merkin kullankeltaisen sävyn tähän uustuotanto osaan. Täysin 100% alkuperäistä vastaavahan tämäkään ei ole, mutta alkuperäisiä on todella haastava löytää. Tämän hankkimisella pääsee huomattavasti helpommalla.

Mikäli merkille on tarvetta niin laita meiliä: garagefiftynine@gmail.com
Näitä löytyy toistaiseksi hyvin varastosta. Samoin ratin keskimerkkiä sain keväällä uuden erän, joten sitäkin löytyy.

God is in Details!

Cadillacissa on aivan uskomaton määrä hienoja suunniteltuja yksityiskohtia. Juuri sama asia tekee auton entisöinnistä melko vaivalloista ja aikaavievää. Kun asiaan kuitenkin jaksaa hieman panostaa, on lopputulos ilo silmälle. God is in Details, kuten Donald trump sanoi. Tässä hieman kuvia aiheesta.

Viimeistelyä

Myös takapenkin viimeistelytaso jatkuu penkin takapuolelle.

Projektin ollessa lopulta hyvin aikataulussa jäi vielä hieman aikaa viimeistelyyn. Todellisuudessa auton piti olla jo hyvissä ajoin alkuvuodesta valmiina, mutta pääasia että American car showhun ei tarvitse viedä keskeneräistä projektia. Aikaa jäi jopa sen verran, että vasta pääsiäisen jälkeen suunniteltu katsastus saadaan melko todennäköisesti hoidettua jo etukäteen. Samalla saadaan maahantuonti verotuksen osalta valmiiksi kun auto on lain pykälän mukaan ajokuntoinen. Vaikka kyseessä onkin nollaveroinen auto eli maksun määräksi muodostuu korkeintaan kymppejä, on silti ihmeellistä touhua tämä Suomalainen lainsäädäntö. Ensinnäkin kun auto on tullessaan jätelavaa vastaavassa kunnossa on jokseenkin outoa määrittää sen maahantuontivero vasta entisöimisen jälkeisen kunnon perusteella. Edelleenkään siinä ei tässä tapauksessa ole suurta rahallista merkitystä, mutta eihän se oikein reilulta kuulosta. Toinen asia on sitten taas tämä nollaveron periminen. Määrä kun on jotain parinkymmenen euron luokkaa kaikkien ikävähennysten jälkeen tuntuu hullulta kuormittaa järjestelmää turhan takia.

Hääpärin valtaistuin, jota on tässä rakennettu se kuusi vuotta. Kelpaa istahtaa paremmankin puoliskon.

Jotta ei mentäisi pelkästään byrokratian puimiseen palataan takaisin aiheeseen. Kauan odotettu takapenkki saapui verhoomosta ja pääsin vihdoinkin asentamaan sen paikalleen. Lopputulos oli jälleen silmiähivelevä kuten Markuksella on tapana ollutkin. Verhoiluasiat olikin sitä myöten selvät ja kabiini voidaan tulkita valmiiksi.

Musiikkia kansalle saadaan nykyaikaisen multimedialaitteen kautta tai vaikkapa muistitikulta.

Jo hieman aiemmin asentelin hansikaslokeron yläreunaan 3mm plugille lähdön jonka kautta saadaan esimerkiksi MP3-soitin tai vaikkapa iPhone yhdistettyä auton äänentoistojärjestelmään. Puhelimen saa näppärästi piiloon hansikaslokeroon ja tarvittaessa kun johdon irroittaa ei modifikaatiosta jää mitään näkyviin.

Cadillacin tapa sanoa maailma tarvitsee esikuvia.

Vanhan mersumiehenä olen tottunut takalasin "Maailma tarvitsee esikuvia" tyyppiseen sloganiin, oli Cadillacciin saatava myös aiheeseen liittyvä teksti. Ja mikäpä siihen paremmin sopisi kuin Cadillacin oma "Standard of the world". Toivotaan että tämä entisöinti lunastaisi edes osan siitä lupauksesta.

Tämä on sinulle Isä!

Viimeisenä osana lupasin kiinnittää isäni Maurin nimikirjoituksen auton takaluukun kanteen, ja niin lopulta tein. Siinä se nyt sitten koreilee, ole hyvä isä.

Luvassa nautinnollisia kilometrejä!

Tästä eteenpäin jatketaan sitten ratin takana, nautiskellen kuuden vuoden työn hedelmistä! Blogin kirjoittelu jatkuu kunnossapidon ja tapahtumien päivittämisen puitteissa toistaiseksi ja Mercuryllekkin pitäisi vielä vähän fiksausta tehdä ennen kesän ajoonottoa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, saattaahan sieltä joku toinenkin projekti joskus tulla...pysykää kuulolla! Nähdään pääsiäisenä!