Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiillotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kiillotus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. maaliskuuta 2022

Tuotetesti: Gtechniq Chrystal Serum Light

Cadillacin kanssa on ollut hieman epäonnea kelien suhteen tässä vuosien saatossa, joten se on nähnyt niin vesi-, räntä- kuin lumisateen useaan kertaan, sekä suolatut tiet. Toki hyvälläkin säällä maantiepöly kuluttaa alustaa ja sen pintoja. Viimekeväisen suolavelli ajelun jälkeen näyttelykuntoinen alusta oli kaikkea muutakuin näyttelykuntoinen. Lika istui todella tiukassa, eikä tuntikausienkaan pesulla sitä saanut niin puhtaaksi kuin olisin halunnut. Prickbortin lioutinpesua kului litra silloiseen jynssäämiseen. Olen kokeillun kesäkaudella useita pikapinnoitteita alustassa, kuten Gyeonin wetcoatia, Meguiarsin hybrid Ceramic waxia, Sonaxia, Turtlea, useita kovavahoja ja lista jatkuu. Pohjan olosuhteet ovat kuitenkin niin kovat, etteivät ne ole auttaneet sen ylläpitoon ja kesto on ollut heikkoa.

Ollessani yhteydessä asian tiimoilta Autodudeen, mietimme yhdessä ratkaisua tuollaisten kohteiden pinnoittamiseen ylipäätään ja tutkimme hieman mahdollisuuksia tuotekehitykseen. Suuri toive olisi ollut pintaan suihkutettava tuote, joka ei vaadi mekaanista työstöä, mutta on silti kestävä toisin kuin nykyiset wetcoat tyyppiset aineet. Koska ajatukseni mukaista tuotetta ei suoraan löytynyt, päätin ottaa testiin tavanomaisen pinnoitteen, joka vaatii myös käsinlevittämistä. Autoduden ehdottamista tuotteista valitsin ominaisuuksien perusteella kuluttajatuotteeksi varsin vaikuttavilla spekseillä olevan Gtechniq Chrystal Serum Light pinnoitteen. Kyseisestä tuotteesta löytyy myös Chrystal serum Ultra, mutta se on vain koulutettujen ammattilaisten hankittavissa. Lightia mainostetaan kestoltaan jopa 5-vuoden pituiseksi ja sen lämmönkesto ominaisuudet ovat huikeat -40 - +250C astetta. Lämmönkeston puolesta tämä siis oli oiva valinta myös alustaan, missä kuitenkin on iso moottori ja pakoputkisto lämmittämässä. Pakkaukset ovat melko pieniä 30-50ml, millä pinnoittaa henkilöauton ulkopinnat. Alustassa on kuitenkin suhteessa enemmän pintaa, kun osia on paljon, niinpä menekin määrittely oli melko haastavaa. Maalauskokemukseen perustuen päättelin, että käsin levitettynä menekki olisi 50-100ml, ja jos tuote ruiskutetaan niin 100-200ml. 

Itse työskentelyssä haasteen toi auton säilytyspaikka ja sen ahtaus. Talli on pieni, ja auton ympärillä on alle metri tilaa. Koska matalassa tilassa ei myöskään ole nosturia, nostin auton peltivanteiden päälle, jolloin sain lattian ja auton väliin noin puolimetriä tilaa. Tämä huomioonottaen en oikein innostunut ruiskun käytöstä pinnoittamisessa, koska ahdas väli ei mahdollistaisi ruiskun vapaata asentoa, ja ilmaletku olisi jatkuvasti tiellä. Niinpä hankin maaliliikkeestä itsetäytettävän Spray-pullon. Tälläinen erikoisuus oli itseltäkin mennyt ohi, vaikka olin tuotteesta joskus kuullut. Kyseinen paukkupullo on siis mahdollista itse täyttää, ja se paineistetaan ihan kompressorilla renkaantäyttöpistoolilla. Tietenkin paras ominaisuus on, että pullon voi myös tyhjätä ja käyttää uudelleen.

Ennen hommaan ryhtymistä pieni muistutuksen sana suojavarusteista. Pesuaineet ja pinnoitteet ovat melkoisia myrkkyjä, varsinkin jos niitä levitetään sumuna. On siis huolehdittava hengityssuojaimesta ja suojalaseista. Myös suojakäsineet on oltava tuotteiden käsittelyssä.

Auton alusta oli pesty viimeksi syksyllä ennen talvisäilytystä. Se oli kohtuullisen puhdas, muttei mikään priima. Puhdistukseen käytin näppäriä yleispuhdistusliinoja, joiden kanssa oli helppo käydä pohja läpi kauttaaltaan ja myös lika/rasva irtosi mainiosti. Tämän jälkeen kävin vielä jarrukliinerin ja rätin kanssa koko alustan toistamiseen läpi. Koska halusin varmistua pinnoitteen tarttuvuudesta, pyysin Dudelta mukaan myös pinnoitteen alustusainetta. Sellainen löytyi Gyeonin valikoimasta PREP tuotenimellä. Tähän tuotteeseen olin erittäin tyytyväinen jo muutaman pyyhkäisyn jälkeen! Aine todellakin irrotti vielä kaikenlaista jäämää edellisten pesujen jäljiltä ja pinnasta tuli erittäin puhtaan oloinen. Tämä tuote tulee varmasti olemaan jatkossakin osa omaa valikoimaa.





Pinnoitteen levittäminen suihkepullolla osoittautui varsinaiseksi hitiksi. Se toimi oikeastaan vielä paljon paremmin mitä uskalsin odottaa. Harmittavasti testikappaleen perusteella sellaisenaan sumutettu pinnoite ei tasaannu, joten se vaatii tämän tuotteen kohdalla kuitenkin aina levittämisen sienellä ja poispyyhinnän mikrokuituliinalla. Vaikka tuote ei sprayattuna tasaannu ilman mekaanista työstöä, se kuitenkin tekee pinnan liukkaaksi ja hylkiväksi, eli periaatteessa toimii kuitenkin ainakin sellaisissa kohteissa missä hydrofobisuus on tärkeämpää kuin pinnanlaatu. 



Työjärjestykseksi tulikin sitten hyvin nopeasti aineen sumuttaminen kohteeseen, jonka jälkeen pyyhin sen kauttaaltaan paketin mukana tulleella levityssienellä ja lopuksi mikrokuituliinalla. Tuolla tavoin sumun ei tarvinnut olla kohteessa ihan koko alueella eikä edes tasainen, koska sieni kuitenkin levitti tuotteen ympäriinsä. Tämä myös vähensi aineen menekkiä. Alustan ollessa läpikäyty oli pinnoitetta kulunut vajaa 100mm. 


Seuraavaksi laskin auton alas ja irrotin pyörät, jolloin pääsin käsittelemään pyöränaukot. Menetelmä oli sama, pesu, sen jälkeen Prep ja lopuksi pinnoite. Tämä sama työ tehtiin konehuoneeseen. Itse moottoria en käsitellyt, mutta käsittelin muun konehuoneen ja apulaitteet. kokonaisuuteen meni pinnoitetta noin 130ml. Jos olisin surutta lotrannut ainetta, sitä olisi saanut menemään todella paljon enemmän, mutta säästäväisesti käytettynä kulutus on maltillista.







Pinnoitteen asentamisen jälkeen huomioitua oli jo pinttyneiden pulverimaalipintojen värin palautuminen ja kirkastuminen. Haalistuneet mustat osat saivat lähestulkoon samanlaisen ulkonäön, kuin juuri entisöinnin valmistumisen aikoihin. Pinta on selkesti kiiltävämpi ja todella liukas. Pinnoite toimii myös keraamisella maalilla pinnoitetuissa valurautaosissa ja kumissa. Haalistuneet letkut, stopparit ja muut kumit saatiin taas uudenveroisiksi. 



Kesto onkin sitten mielenkiintoinen asia, ja se selviää ajan kanssa. Oletan kuitenkin, että alustan ylläpito on huomattavasti helpompaa jatkossa ja ennenkaikkea sen saa helpommin puhtaaksi, esimerkiksi käyttämällä pesuainevaahdotinta ja painepesuria. Jos tämän työn avulla pääsee vesilammikossa makaamisesta ja käsinpesusta eroon, niin se on silloin erittäin onnistunut toimenpide.

Palaan aiheeseen kauden aikana ja viimeistään ensi syksynä talviteloille laitettaessa. Silloin nähdään mikä on tilanne.

Kiitos: Autodude  / Niko





keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pölykapseleiden kunnostus



Jossakin välissä olisi tarkoitus hankkia vyörenkaat alkuperäisille Cadillacin peltivanteille, joten kaivoin auton alkuperäiset pölärit hyllystä kunnostusta varten. Nämä olivat täysin siinä asussaan kuin ne auton peräkontissa tulivat mukana. Pinnavanteet kun oli tarkoitus laittaa heti alusta alkaen, niin en edes kunnostanut näitä.



Yksi kapseli oli lommoton ja todella hyvä. Kolmessa muussa tekemistä sitten riittikin.
Tein Kapselin profiilin mukaisen vasteen messinkilatasta ja halppis korivasara/vaste sarjan avulla naputtelin lommot suoremmiksi. Suuremmat jäljet hioin puhdistuslaikalla (eli ns. vihapuhetukkalaikalla)  ja loput vesissä 240-1500 karkeuteen asti. Kiillotuksen tein koneella kolmella kovavahalla ja puuvillarättilaikoilla.

Halppis korivasara/vastesarja ja itsetehty profiilinmuotoinen työkalu.

Puhdistus Patapatalla teki taas kerran ihmeitä.

Tässä toisen kuvan pöläri jo pääpiirteittäin oikaistuna.


Pieni pintaröpelö oiottiin vielä vasteilla ja vasaroilla ja loput hiottiin puhdistuslaikalla.
Oikomisen jälkeen kapselit vesihiottiin 240-400-600-800-1000-1200-1500 vesihiomapaperilla ja kiillotettiin puuvillalaikoilla koneellisesti.
Alkuperäisistä keskikupeista poistettiin maali, ja ne kiillotettiin. Maalaus tapahtui mattavalkoisella yli ja sen jälkeen raaputin vaakunan puhtaaksi. Vaakunan väritys hoitui maalitusseilla. Kunnon kuivumisen jälkeen ruiskutin päälle 2K lakan.

Lähtötilanne keskimerkkien kanssa.0

Merkit käsitelty maalinpoistoaineella ja pesty saippuavillalla.

Merkit maalattiin mattavalkoisella (Maston 122 Spray)

Spray alkydi oli helppo raaputtaa kohokuvioista pelkäällä kynnellä.

Pienet kolot sai puhtaaksi hammastikulla. Raaputus on syytä tehdä parin tunnin sisällä maalauksesta, muuten maali saattaa kovettua liikaa eikä se irtoa enää niin helposti.

Mustat osiot maalasin maalitussilla, sillä koin turhan vaivalloiseksi tehdä sitä pensselin kanssa.

Tässä merkit valmiina ylilakattavaksi ruiskulla.
Keskimerkkien alle tein tiivisteet 1mm levytavarasta. Alkuperäisestihän näissä on käytetty korkkia.
Vanteet kävi hiekkapuhalluksessa ja ProPinnassa pulverimaalattavana alkuperäisen kaltaiseen harmaaseen sävyyn. Nyt siis puuttuu enää ne valkosivulliset vyörenkaat, mutta niitä jotuu vielä hetken odottamaan.


Merkkien tiivisteet tein Bilteman tiivistelevystä.

Kaikki neljä pöläri kunnostettuna. Vasemman puoleisin on ainut pöläri jonka hankin romutorilta, mutta lopulta omat vaikuttivat paremmilta lähtökohdilta.

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Pikameikki Mercurylle

Syskyn viimeisen Seinäjoen cruisingin jälkeen Mercury pääsi kasvohoitoon.
Mercuryllä ei ole osallistuttu mihinkään näyttelyyn sitten 2011 Lapuan Gasolinen. Auto sen sijaan on nähnyt maantieta kohtuullisesti ja ylläpito on hoitunut lähilla pesulla ja vahauksella ilman suurempaa hinkkausta. Hieman käytön jälkiä alkoi siis näkyä, vaikka korin maalipinta nyt on ollut jo Jenkeistä asti rupuinen.

Naputtelin lommon suoremmaksi ja kittasin pienet virheet piiloon.

Päälle epoksia.

Erään talvikauden muualla säilytyksen aikana ilmestynyt lommo takalonkassa aiheutti ahdistusta lähinnä allekirjoittaneelle, joten sille piti tehdä pieni oikaisu ja paikkamaalaus. Värisävyä ei ole tiedossa, eikä se ole 100% sama kuin auton alkuperäinen, vaikka turkoosi sekin on. Jokusen hetken Seinäjoen Autoartan miesten kanssa etsimme sopivaa sävyä ja lopulta löytyi lähes täydellinen väri. Samalla etsin myös korjaussävyn penkkien vinyyleitä varten, joista oli varsinkin tereistä lähtenyt väri melko pahasti. Myös valkoiseen kattoon tarvittiin pientä paikkausta.

Väri ja lakka häivytettynä.


Suht ok jälki. Olisi ehkä pitänyt lakata koko paneeli yli kuitenkin.
Takalonkan peukalon kokoisen lommon naputtelin vasaralla suoraksi ja kittasin lopuksi tasaiseksi. Hioin aluetta vähän reilummin ja vedin päälle epoksia. Ehjän maalipinnan kiillotin koneella ja 3M tahnalla ennen maalausta sumurajan häivyttämistä varten. Seuraavana vuorossa oli vesihionta ja massa häivytettiin noin 30 cm päähän takapuskurista. Lakka häivytettiin vielä noin 15cm kauemmaksi, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt lakata koko lonkka yli niin ei olisi jäänyt minkäänlaista rajaa. Itse värimassan sävyeroa ei näe, mutta lakan häivytyskohta hieman peilaa. Lakka oli muutenkin haastava sillä autoa ei ole lakattu täyskiiltävällä lakalla Jenkkilän ylimaalauksen yhteydessä. Otin 50% matta-aineella olevaa kirkaslakkaa, mutta lopulta vielä sekoitin 50/50 täyskiiltävää sekaan eli kiiltoaste oli näin ollen 75%, joka osoittautui todella hyväksi valinnaksi.


Korjausmaalaukset jatkuivat katossa jonka edelliset korjausyritelmät hinkkasin tinnerillä ja muovilastalla pois ja maalasin kynäruiskulla viat piiloon. Sisustassa teippasin penkkien kangasosat piiloon ja tein perusteellisen rasvapesun penkkien vinyyleille. sen jälkeen teippasin loput alueen piiloon jotka eivät tarvinneet korjausta. terenauhojen maalaus hoitui mukavasti jälleen kynäruiskulla ja sävy oli kyllä ihan 1:1 alkuperäisen kanssa. Käytin vinyylin korjaukseen pelkää massaa, jossa on pieni määrä lakan kovetetta. Näin pinnasta tulee ohut eikä se peitä nahkamartiota.

Myös ehkä sadannen kerran irronnut pyyhkimien vaijeri sai kaivattua huomiota. Koko järjestelmän purkamisen ja herkistämisen jälkeen alkoi taas toimia kuten pitää.
Seuraavana päivänä olikin sitten myllytyksen vuoro. Tässä parin vuoden aikana olen hieman uskaltanut jo itsekkin tarttua kiillotuskoneen varteen. Pienillä muutoksilla halvoistakin koneista tulee käyttökelpoisia. Hyvä talla, ja hyvät laikat ovat melkeinpä konetta tärkeämpiä. Myllytyksen hoidin 3M:n hyväksi havaituilla tuotteilla. Leikkaava vihreä tahna vihreällä vaahtomuovilaikalla hioo naarmun melko tehokkaasti, mutta on toki hieman työläs ja tarkkana saa olla ettei tee tuhoa maalipinnalle. Hienompaan kiillotukseen tarkoitettu keltainen tahna ja keltainen kenno/vaahtolaikka on erittäin mukava käyttää ja antavat todella hyvän viimeistelyn. Hologrammien poistoon olisi vielä sininen sarja, mutta sellaista itsellä ei ollut tähän hätään. Pintaan vedin Soft99 Fusson joka on erittäin hyvä kova vaha.

2-step myllytys ja päälle Fusso.



Pinnan viimeistelyn jälkeen sisustalle tehtiin vielä pesu ja viimeistely ja Mercury oli valmis toiseen näyttelyynsä.

torstai 16. lokakuuta 2014

Kadonneen kylkilistan metsästys

Orkkislista oli takapäästään vääntynyt ja lintassa, kuten niin monessa muussakin viisysissä.
Otsikko on hieman harhaan johtava, sillä molemmat kylkilistat olivat kyllä mukana kun autoni ostin. Toisen puolen lista oli kuitenkin ottanut hieman siipeensä, mutta ainakin se näytti pelastettavalta. 2009 toin listan opiskelupaikan eräälle koruseppä opettajalle kunnostettavaksi. Samalla toin muitakin osia mitkä vaativat hieman harjaantuneempaa kättä. Kädet oli ilmeisesti kuitenkin täynnä toitä, sillä vasta 2013 keväällä sain osat vihdoin takaisin. Muut osat onnistui melko hienosti, mutta kylkilista, jota itsekkin olin hitsannut ja hionut ei oikein enää kestänyt jatkotoimenpiteitä, ja se jäi kesken.
Veikkaalan Derickiltä löytyi kuin sattuman kauppana ehjä listan pää, jota voisi käyttää hyödyksi.


Vanha lista kertaalleen hitsattuna uudella takapalalla.
Leikkasin oman listani ja hitsasin uuden pään siihen kiinni TIGillä. Kohtuullisen hyvin onnistunut hitsaus hiottiin kevyesti ja toimitin listan eräälle Päijät-Hämeläiselle rosteriekspertille viimeisteltäväksi. Sainkin listan heti parin viikon sisään takaisin ja se oli yllättävän hyvä, mutta omaan silmään se ei ollut täydellinen. Tässä vaiheessa olisi ollut kaikkein järkevintä jättää kunnostus siihen tai vaikka myydä se eteenpäin. Pilkunviilaajana en kuitenkaan osannut lopettaa vaan otin listan mukaan ja lähdin hitsaamaan sitä uudelleen. Yrittäessäni täyttää pieniä koloja saumakohdasta kaikki ei mennytkään aivan niinkuin Strömsössä ja pienien kuoppien tilalle tuli isoja reikiä. Ohentunut materiaali oli melko haastavaa hitsattavaa ja sitä hitsaamista tulikin sitten melkoisesti lisää.

Hopealla tehty kolojen täyttö ei aivan tuonut sitä lopputulosta mitä haettiin.



Hiottuani listan uudelleen ja kiilloitettuani sen totesin siinä olevan enemmän sanomista kuin edellisellä kerralla. Pilalle män siis. jostain aivopierusta sain idean, että rosteria voisi täyttää hopealla. Hankin sitten hopeatäytelankaa ja sulatin sen listaan. Lopputuloksena oli suorempi lista, mutta täynnä laikkuja.. Tässä vaiheessa lusikka lensi sitten viimeisen kerran sinne nurkkaan ja loin metsästämään uudelleen hyvää listaa.

Olin etsinyt ehjää kylkilistaa jo aiemmin, mutta lukuisten ostoilmoitusten ja Ebay huutojen jälkeen luovutin. Luovuttamista puolsi myös uskomattoman kova hinta mitä näistä lsitoista pyydetään. Parhaimmillaan kun tuollainen virheetön pellinpala ottaa sen 1000-taalaa ja kulut kaupan päälle.

Uusi lista saapuu puolen vuoden odotuksen jälkeen.


Neljä vuotta ennen tätä hitsaus-hionta sekoilua olin jo kysellyt listan perään, mutta se oli jäänyt hankkimatta. Silloin eräs Cadillaceihin erikoistunut heppu rapakon takaa tarjosi listoja, joita hänellä olis silloin kaksin kappalein. Silloinen rahatilanne ei antunt myöten hankinnalle, vaikkei pyynti aivan pahimmasta päästä ollutkaan. Puolen vuoden listan metsästyksen jälkeen kokeilin kepillä jäätä, ja kysyin samalta kaverilta uudelleen olisiko sattumoisin listaa tallella. Tällä kertaa listoja sattumalta jälleen löytyi ja jopa kolmin kappalein. Sain vain valita kuvista parhaan.. Totuus kuitenkin oli että saatuaan rahat ja luvattuaan lähettää osan kaveri vasta alkoi etsimään kyseistä listanpätkää. Tämä selvisi viimeistään siinä vaiheessa kun 5kk maksutapahtumasta oli mennyt. Tarpeeksi kauan kun kuitenkin inttää saattaa tapahtua ihmeitä. Eräs tiistaipäivä tullista nimittäin tuli ilmoitus että paketti pitäisi tullata. parin päivän jälkeen sai sitten käden täristen availla muoviputkea, jonka sisältä paljastui melko hienon näköinen Coupen kylkilista.

Hymy on herkässä kun kaivaa listan paketistaan.

Vihdoin siis pääsin asentamaan listoja paikalleen. Tässä vaiheessa taputtelin itseäni selkään, kun olin jo vuosia aiemmin ostanut Ebaystä kaikki uudet listojen kiinnikkeet, niitä kun ei enää samanlaisina sarjoina ole ollut tarjolla jälkeenpäin.

Pakko sitä on olla tyytyväinen kun on tällainen kaksikko tallilla.


Uudet kiinnikkeet tulivat aikanaan ebaystä.
Toinen alkuperäislista ja lyhyet välikappaleet saivat kiillotuskäsittelyn ja paketin sai laittaa paikalleen. Ovien säädön jälkeen listat säädettiin niin suoraan kuin vain mahdollista, vaikka aivan luotisuoria ne tuskin ovat olleet tehtaalta lähtiessäänkään. Asennuksen jälkeen auto sai vielä ensimmäisen pesun ikinä omistusaikanani. Loppu hyvin kaikki hyvin

Pitkän listan kanssa saa olla tarkka että se kulkee suoraan.

Toimii.

Eka pesu ikinä.