Grafiikka ja murikan vaihto

Kesän aikana tuli vihdoin toteutettu idea mitä olin pitkään miettinyt. Noissa viisyseissä kun on ratin keskiössä Cadillac vaakuna, mutta ajan saatossa se on usein irronnut tai irrotettu, tai muutenvaan rikkoutunut. Näiden logojen tilalle ei ole ollut saatavissa uusia, vaan ainut tapa on ollut etsiä käytettyä. Alkuperäinen on kirkasta muovia, joka on taustapuolelta maalattu moniväriseksi. Tuollaisen alkuperäistyylisen tekeminen on täysin mahdollista 3D-tulostamalla, mutta jälkityöstä ja maalaus on sen verran hankalia, että niistä tulisi todella kalliita.

Niinpä mietin onnistuisiko logo feikata ns. linssitarralla. Otin mitat keskiöstä ja tein pohjaan tarran johon kopioin logon millintarkasti. Sen jälkeen ohjeistin toimittajaa printtaamaan grafiikan kromiteipille, jonka päälle valettaisiin 3D linssiaine. Tällätavoin tarralle saadaan paksuus.

Tarrat onnistuivat todella hyvin, ja olen myynyt niitä 30e/kpl hintaan jo monelle harrastajalle. Itselläkin on nyt yksi ylimääräinen kuppi logolla varustettuna, jos sitä joskus mahtaa tarvita. On ollut ajatuksissa tehdä vastaava tarra kojelaudan kaiutinritilän vaakunaa varten, mutta sen kanssa ei ole edetty vielä mitenkään.

Cadillacia on vaivannut nyt joka kausi enenmmän ääntävä perä. Ensimmäiset kaksi kesää perä aiheutti lähinnä tärinää, ja siitä lähtien myös ääni tuli kuvioihin. Tänä keväänä kiristin pinionin mutteria ennen Stefan vaihtamista lyötyihin merkkeihin asti aj tärinä lakkasi, mutta ääni vain paheni.
Niinpä päätin metsästää toisen perän, ja parin viikon jälkeen oikeanlainen ja oikealla 2.94 välityksellä oleva perä löytyi KS-Importilta Ruotsista. Myyjä lupasi perälle toimmivuustakuun, vaikka kyseessä oli käytetty osa.

"Uusi" perä puhdistettiin ruosteista, ja maalattin POR15 Factory manifold greyllä kuten alkuperäinenkin perä.

Meinasin jättää perän asennuksen ensi kevääseen, mutta kuljettaessani Granvikin Paulia Lahden Jenkkiautonäyttelystä hotellille, hän suositteli vaihtamaan murikan samantien. Tarinan mukaan hän oli ollut kyydissä yhdessä autossa 90-luvulla josta murikka oli leipaissut kiinni ajossa, ja auto oli päätynyt ojanpohjalle runko kolmesta kohtaa katkenneena. Niinpä otin neuvosta vaarin, ja vaihdoin perän kun kerran tiivisteet ja öljytkin olivat jo valmiina. Ongelmaksi muodostui ahtaassa autotallissa lattialla vaihto. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes uusi perä oli menossa takaisinpäin. Tunkilla murikkaa banjoon tähdätessäni se jäi jotenkin vinoon, ja hammaspyörä jäi jumiin banjon reikään. Tuota 40kg painavaa murkulaa sitten saikin repiä irti ahtaassa välissä sen 3-tuntia, ennen kuin se plumpsahti ulos. Siinä vaiheessa murikka roikkui kuormaliinoilla yläkolmiosta jolloin sain sen helposti käännettyä suoraan ja paikoitettua akseliin. Loppukasaus meni hyvin ja pääsin koeajolle samana iltana. Mikä mahtava tunne se olikaan, kun mitään ääntä ei enää kuulunutkaan voimansiirrosta monen vuoden ajojen jälkeen.

Testilenkki oli upea kokemus, sillä mitään häiriöääniä ei enää kuulunut.

Kesä 2018 oli Caddyn ajojen osalta lyhyt, ja tarkoitus olisi tässä lokakuun puolenvälin tienoilla ajella auto takaisin talvisäilöön. Vielä viikko sitten kävin kuitenkin ACE-Cornerilla järjestetyssä Bring your own vehicle tapahtumassa, mikä oli tarkoitettu Teollisen- ja ajoneuvomuotoilun opiskelijoille, sekä alumneille. Samalla nappasin muutaman kuvan pimenevässä syysillassa ovensa sulkeneen Moottoripyörämuseon neonvalojen loisteessa.

Hattuhyllyn uusinta ja uudet vaimentimet

Kevään käyttöönottofikseihin kuului myös uusien etuäänenvaimentajien vaihtaminen. Kuskinpuolen änkkäri sai -17 kauden alussa hieman siipeensä, kun tunkki luiskahti runkoaisan sivuun ja auto mossahti äänenvaimentajan kohdalta tunkin päälle. Ei onneksi vakavampaa sattunut, mutta vaimentimen lähtö vääntyi ja siihen tuli lommo. Tämähän ei käy päinsä tämän tasoisessa autossa ja vaimentimet laitettiin vaihtoon. Harmittavasti aiemmankaltaisia vaimentimia ei ollut enää saatavilla, joten jouduin hankkimaan uudet aavistuksen erikokoiset mutta tarkoitukseen käypäiset mallit Marteliukselta. Ainut muutos mitä piti tehdä oli vameintimen takaa lähtevän putken muhvin katkaisu, että se mahtuu uuden vaimentimen sisään. Uudet änkkärit olivat -59 alkuperäisiä lähempänä, joten ylimääräiset klemmarit voitiin poistaa, ja nyt kiinnitys on täysin alkuperäistä vastaava. Ääniin muutos ei vaikuttanut mitenkään.

Vanha vaimennin lommoineen

Uusi alkuperäistä paremmin vastaava vaimennin. Molemmat puolet vaihdettin.

Toisena korjauksena tuli hattuhylly. Aiemmin tehty pahvinen hylly joka päällystettiin muoviverkolla lämpeni auringon paahtessa niin että se oli usein kuprulla. Se ei taas kerran näyttänyt hyvältä tämän tason autossa, joten hankin tilalle alkuperäisen kaltaista juuttikangasta.

Tätä tavaraa löytyi ihan Kärkkäisen kangasosastolta huimaan 6e/m hintaan. Kangas värjättiin oikeaan sävyyn ruiskulla ja ihan liuotinohenteisella 2K värimassalla molemmin puolin. Pahvi uusittiin samalla ja kangas liimattiin paikalleen kontaktiliimalla. Lopputulos on huomattavasti arvokkaamman ja alkuperäisemmän näköinen.

Korjausten jälkeen auto sai jälleen jokakeväisen pesun ja vaihauksen. Tälläkertaa vahana toimii Meguiars Ultimate paste wax, jota voin kyllä suositella.

Isofix kiinnikkeet lastenistuimelle

Perheemme kasvoi syksyllä yhdellä prinsessalla. Koska olisi mukava käydä kesällä pyörähtämässä Cadillacilla jossain tapahtumassa koko perheen voimin, oli keksittävä miten turvakaukalon saisi autoon kiinnitettyä. Turvavöitä kun ei -59 vuonna ole käytössä ollut, ja jotenkuten ajan henkeen soveltuvat sellaiset ovat lannevöitä, eivät nekään oikein jaksaneet innostaa. Lannevöillä kun ei kaukaloa saa oikein järkevästi kiinni. Nykyautoista tutut isofix kiinnikkeet sen sijaan alkoivat kiinnostaa, sillä jos niitä ei käytetä, ne ovat käytännössä näkymättömät. Ja sehän passaa taas oikein mainiosti tuollaiseen näyttelyautoon. Ongelmana tietenkin on se että eihän mitään valmista sarjaa ole olemassa, joten kiinnikkeet piti suunnitella itse.

Alkuun ostin Volvon alkuperäiset kiinnikkeet, jotka ajattelin sovittaa. Pian kuitenkin selvisi että kun niitä ei ole tuonne viisysin takasihvaan tarkoitettu, niin ei ne kovin helposti sinne mene. Tein jo kaikenlaisia teräsrakenteita noille Volvon kiinnikkeille, mutta lopuksi hylkäsin ne liian monimutkaisina. Siispä päätin taivutella uuden oikean mittaiset lenkit 6mm rautatangosta. Jiginä käytettiin sopivan mittaista RHS palkkia jonka ympärille lanka taivutettiin kaasuliekin avustuksella. Koska suunnitelma oli lähinnä päässä, jätettiin tankoihin vähän extraa että niitä voidaan justeerata paikanpäällä. Itse ”runko” tuli 5mm teräslatasta, joka kiinnitettiin päistä suoraan korissa jo oleviin reikiin. Rakennetta tukemaan hitsattiin kaksi kiinnikerautaa keskelle, jotka niin ikään pultattiin jo korissa oleviin reikiin. Isofix lenkit mitattiin oikeille paikoille ja standardin mukaisille etäisyyksille. 

Koko komeus hitsattiin lopuksi kasaan ja maalattiin ruiskulla mustaksi. Asennusvaiheessa lenkkien kulmaa piti muutamaan otteeseen vielä korjata, sillä selkänojan ja istuinosan rako on suhteellisen ahdas ja vähän kulmassa toisiinsa nähden. Muutaman tunnin kasaa/irrota jumpan jälkeen kuitenkin kaukalon telakka napsahti paikalleen. Isofixeissä on se hyvä puoli, että muksun kasvaessa voidaan isompi turvaistuin laittaa samoihin kiinnikkeisiin ja myöhemmin käyttää isofix kiinnitteisiä lannevöitä. Ja mikä parasta, kukaan ei huomaa mitään.

Delco Peräkontin suljinmoottorin kunnostus - Cadillac 1957 Eldorado Biarriz

Mootorin lähtötilanne.

Kun ei omia projekteja ole nyt työn alla, kunnostin Vuorenmaan Villen -57 Eldorado Biarrizin takakontin imumoottorin. Kyseiset imumoottorit ovat nousseet aivan poskettomiin hintoihin varsinkin eBayssa, joten kunnostus lienee edullisin vaihtoehto. Auto on entisöitävänä Kangasalalla Mobiliassa, ja entisöintiähän on saatu seurata Mobilian Facebook ryhmässä jo muutaman vuoden ajan. 

Moottori oli tullessaan jumissa, mutta vetreytyi osittain toimintakuntoon pienellä herkistelyllä. Koska moottori vaikutti kunnostuskelpoiselta päätettiin se purkaa läpikäyntiä ja entisöintiä varten.

Moottorin ankkurin hiiliharjojen lamellit olivat muurautuneet umpeen vanhasta liasta ja rasvasta. Myös ankkurin messinkilaakeri vaati vetreytystä. Matoruuvi ja vaihde olivat hyvin säilyneet ja ehjät, mutta rasvakuppiin oli kovettunut reilusti vanhaa vaseliinia.

Johdotukset olivat osittain murtuneet, ja juotokset huonoja.
Purin koko laitteen osiksi, ja puhalsin teräsosat alumiinioksidilla ennen uudelleen sinkittämistä.

Moottorin rungolle tein pesun ja kevyen hionnan ennen maalaamista 2k hopealla. Jouset jätin tälläkertaa sinkkaamatta varmuuden vuoksi, ja ne maalattiin puolikiiltävällä mustalla.

Uudelleenkokoamisen jälkeen uusin vielä johdot ja juotokset. Nyt tämä kohtuu harvinainen optio saa taas jatkaa toimintaansa upeaksi entisöitävän Biarrizin peräkontissa

Pölykapseleiden kunnostus

Jossakin välissä olisi tarkoitus hankkia vyörenkaat alkuperäisille Cadillacin peltivanteille, joten kaivoin auton alkuperäiset pölärit hyllystä kunnostusta varten. Nämä olivat täysin siinä asussaan kuin ne auton peräkontissa tulivat mukana. Pinnavanteet kun oli tarkoitus laittaa heti alusta alkaen, niin en edes kunnostanut näitä.

Yksi kapseli oli lommoton ja todella hyvä. Kolmessa muussa tekemistä sitten riittikin.
Tein Kapselin profiilin mukaisen vasteen messinkilatasta ja halppis korivasara/vaste sarjan avulla naputtelin lommot suoremmiksi. Suuremmat jäljet hioin puhdistuslaikalla (eli ns. vihapuhetukkalaikalla)  ja loput vesissä 240-1500 karkeuteen asti. Kiillotuksen tein koneella kolmella kovavahalla ja puuvillarättilaikoilla.

Halppis korivasara/vastesarja ja itsetehty profiilinmuotoinen työkalu.

Puhdistus Patapatalla teki taas kerran ihmeitä.

Tässä toisen kuvan pöläri jo pääpiirteittäin oikaistuna.



Pieni pintaröpelö oiottiin vielä vasteilla ja vasaroilla ja loput hiottiin puhdistuslaikalla.

Oikomisen jälkeen kapselit vesihiottiin 240-400-600-800-1000-1200-1500 vesihiomapaperilla ja kiillotettiin puuvillalaikoilla koneellisesti.

Alkuperäisistä keskikupeista poistettiin maali, ja ne kiillotettiin. Maalaus tapahtui mattavalkoisella yli ja sen jälkeen raaputin vaakunan puhtaaksi. Vaakunan väritys hoitui maalitusseilla. Kunnon kuivumisen jälkeen ruiskutin päälle 2K lakan.

Lähtötilanne keskimerkkien kanssa.0

Merkit käsitelty maalinpoistoaineella ja pesty saippuavillalla.

Merkit maalattiin mattavalkoisella (Maston 122 Spray)

Spray alkydi oli helppo raaputtaa kohokuvioista pelkäällä kynnellä.

Pienet kolot sai puhtaaksi hammastikulla. Raaputus on syytä tehdä parin tunnin sisällä maalauksesta, muuten maali saattaa kovettua liikaa eikä se irtoa enää niin helposti.

Mustat osiot maalasin maalitussilla, sillä koin turhan vaivalloiseksi tehdä sitä pensselin kanssa.

Tässä merkit valmiina ylilakattavaksi ruiskulla.

Keskimerkkien alle tein tiivisteet 1mm levytavarasta. Alkuperäisestihän näissä on käytetty korkkia.
Vanteet kävi hiekkapuhalluksessa ja ProPinnassa pulverimaalattavana alkuperäisen kaltaiseen harmaaseen sävyyn. Nyt siis puuttuu enää ne valkosivulliset vyörenkaat, mutta niitä jotuu vielä hetken odottamaan.

Merkkien tiivisteet tein Bilteman tiivistelevystä.

Kaikki neljä pöläri kunnostettuna. Vasemman puoleisin on ainut pöläri jonka hankin romutorilta, mutta lopulta omat vaikuttivat paremmilta lähtökohdilta.