Tuotetesti: Gtechniq Chrystal Serum Light

Cadillacin kanssa on ollut hieman epäonnea kelien suhteen tässä vuosien saatossa, joten se on nähnyt niin vesi-, räntä- kuin lumisateen useaan kertaan, sekä suolatut tiet. Toki hyvälläkin säällä maantiepöly kuluttaa alustaa ja sen pintoja. Viimekeväisen suolavelli ajelun jälkeen näyttelykuntoinen alusta oli kaikkea muutakuin näyttelykuntoinen. Lika istui todella tiukassa, eikä tuntikausienkaan pesulla sitä saanut niin puhtaaksi kuin olisin halunnut. Prickbortin lioutinpesua kului litra silloiseen jynssäämiseen. Olen kokeillun kesäkaudella useita pikapinnoitteita alustassa, kuten Gyeonin wetcoatia, Meguiarsin hybrid Ceramic waxia, Sonaxia, Turtlea, useita kovavahoja ja lista jatkuu. Pohjan olosuhteet ovat kuitenkin niin kovat, etteivät ne ole auttaneet sen ylläpitoon ja kesto on ollut heikkoa.

Ollessani yhteydessä asian tiimoilta Autodudeen, mietimme yhdessä ratkaisua tuollaisten kohteiden pinnoittamiseen ylipäätään ja tutkimme hieman mahdollisuuksia tuotekehitykseen. Suuri toive olisi ollut pintaan suihkutettava tuote, joka ei vaadi mekaanista työstöä, mutta on silti kestävä toisin kuin nykyiset wetcoat tyyppiset aineet. Koska ajatukseni mukaista tuotetta ei suoraan löytynyt, päätin ottaa testiin tavanomaisen pinnoitteen, joka vaatii myös käsinlevittämistä. Autoduden ehdottamista tuotteista valitsin ominaisuuksien perusteella kuluttajatuotteeksi varsin vaikuttavilla spekseillä olevan Gtechniq Chrystal Serum Light pinnoitteen. Kyseisestä tuotteesta löytyy myös Chrystal serum Ultra, mutta se on vain koulutettujen ammattilaisten hankittavissa. Lightia mainostetaan kestoltaan jopa 5-vuoden pituiseksi ja sen lämmönkesto ominaisuudet ovat huikeat -40 - +250C astetta. Lämmönkeston puolesta tämä siis oli oiva valinta myös alustaan, missä kuitenkin on iso moottori ja pakoputkisto lämmittämässä. Pakkaukset ovat melko pieniä 30-50ml, millä pinnoittaa henkilöauton ulkopinnat. Alustassa on kuitenkin suhteessa enemmän pintaa, kun osia on paljon, niinpä menekin määrittely oli melko haastavaa. Maalauskokemukseen perustuen päättelin, että käsin levitettynä menekki olisi 50-100ml, ja jos tuote ruiskutetaan niin 100-200ml. 

Itse työskentelyssä haasteen toi auton säilytyspaikka ja sen ahtaus. Talli on pieni, ja auton ympärillä on alle metri tilaa. Koska matalassa tilassa ei myöskään ole nosturia, nostin auton peltivanteiden päälle, jolloin sain lattian ja auton väliin noin puolimetriä tilaa. Tämä huomioonottaen en oikein innostunut ruiskun käytöstä pinnoittamisessa, koska ahdas väli ei mahdollistaisi ruiskun vapaata asentoa, ja ilmaletku olisi jatkuvasti tiellä. Niinpä hankin maaliliikkeestä itsetäytettävän Spray-pullon. Tälläinen erikoisuus oli itseltäkin mennyt ohi, vaikka olin tuotteesta joskus kuullut. Kyseinen paukkupullo on siis mahdollista itse täyttää, ja se paineistetaan ihan kompressorilla renkaantäyttöpistoolilla. Tietenkin paras ominaisuus on, että pullon voi myös tyhjätä ja käyttää uudelleen.

Ennen hommaan ryhtymistä pieni muistutuksen sana suojavarusteista. Pesuaineet ja pinnoitteet ovat melkoisia myrkkyjä, varsinkin jos niitä levitetään sumuna. On siis huolehdittava hengityssuojaimesta ja suojalaseista. Myös suojakäsineet on oltava tuotteiden käsittelyssä.

Auton alusta oli pesty viimeksi syksyllä ennen talvisäilytystä. Se oli kohtuullisen puhdas, muttei mikään priima. Puhdistukseen käytin näppäriä yleispuhdistusliinoja, joiden kanssa oli helppo käydä pohja läpi kauttaaltaan ja myös lika/rasva irtosi mainiosti. Tämän jälkeen kävin vielä jarrukliinerin ja rätin kanssa koko alustan toistamiseen läpi. Koska halusin varmistua pinnoitteen tarttuvuudesta, pyysin Dudelta mukaan myös pinnoitteen alustusainetta. Sellainen löytyi Gyeonin valikoimasta PREP tuotenimellä. Tähän tuotteeseen olin erittäin tyytyväinen jo muutaman pyyhkäisyn jälkeen! Aine todellakin irrotti vielä kaikenlaista jäämää edellisten pesujen jäljiltä ja pinnasta tuli erittäin puhtaan oloinen. Tämä tuote tulee varmasti olemaan jatkossakin osa omaa valikoimaa.

Pinnoitteen levittäminen suihkepullolla osoittautui varsinaiseksi hitiksi. Se toimi oikeastaan vielä paljon paremmin mitä uskalsin odottaa. Harmittavasti testikappaleen perusteella sellaisenaan sumutettu pinnoite ei tasaannu, joten se vaatii tämän tuotteen kohdalla kuitenkin aina levittämisen sienellä ja poispyyhinnän mikrokuituliinalla. Vaikka tuote ei sprayattuna tasaannu ilman mekaanista työstöä, se kuitenkin tekee pinnan liukkaaksi ja hylkiväksi, eli periaatteessa toimii kuitenkin ainakin sellaisissa kohteissa missä hydrofobisuus on tärkeämpää kuin pinnanlaatu. 

Työjärjestykseksi tulikin sitten hyvin nopeasti aineen sumuttaminen kohteeseen, jonka jälkeen pyyhin sen kauttaaltaan paketin mukana tulleella levityssienellä ja lopuksi mikrokuituliinalla. Tuolla tavoin sumun ei tarvinnut olla kohteessa ihan koko alueella eikä edes tasainen, koska sieni kuitenkin levitti tuotteen ympäriinsä. Tämä myös vähensi aineen menekkiä. Alustan ollessa läpikäyty oli pinnoitetta kulunut vajaa 100mm. 

Seuraavaksi laskin auton alas ja irrotin pyörät, jolloin pääsin käsittelemään pyöränaukot. Menetelmä oli sama, pesu, sen jälkeen Prep ja lopuksi pinnoite. Tämä sama työ tehtiin konehuoneeseen. Itse moottoria en käsitellyt, mutta käsittelin muun konehuoneen ja apulaitteet. kokonaisuuteen meni pinnoitetta noin 130ml. Jos olisin surutta lotrannut ainetta, sitä olisi saanut menemään todella paljon enemmän, mutta säästäväisesti käytettynä kulutus on maltillista.

Pinnoitteen asentamisen jälkeen huomioitua oli jo pinttyneiden pulverimaalipintojen värin palautuminen ja kirkastuminen. Haalistuneet mustat osat saivat lähestulkoon samanlaisen ulkonäön, kuin juuri entisöinnin valmistumisen aikoihin. Pinta on selkesti kiiltävämpi ja todella liukas. Pinnoite toimii myös keraamisella maalilla pinnoitetuissa valurautaosissa ja kumissa. Haalistuneet letkut, stopparit ja muut kumit saatiin taas uudenveroisiksi. 

Kesto onkin sitten mielenkiintoinen asia, ja se selviää ajan kanssa. Oletan kuitenkin, että alustan ylläpito on huomattavasti helpompaa jatkossa ja ennenkaikkea sen saa helpommin puhtaaksi, esimerkiksi käyttämällä pesuainevaahdotinta ja painepesuria. Jos tämän työn avulla pääsee vesilammikossa makaamisesta ja käsinpesusta eroon, niin se on silloin erittäin onnistunut toimenpide.

Palaan aiheeseen kauden aikana ja viimeistään ensi syksynä talviteloille laitettaessa. Silloin nähdään mikä on tilanne.

Kiitos: Autodude  / Niko

Perusteellista pesua ja kontin verhoilut uusiksi

 Takaluukun verhoilut oli pahasti ottaneet kosteutta talvisäilytyksissä kun kotitallin lämpötila seilasi muutamana talvena 0-25 asteen välillä kun kukaan ei ollut katsomassa perään. Myös kontissa olleet purkkinesteet aiheutti pohjan käpristymisen.

Uudet alaosan panelit tein 2mm polyeteenistä johon tulostutin uuden vinyylin. Edelliskerralla kun tein tuolla omalla kuosilla verhoiluja niin ne printattiin Canvas kamalle. Nyt ne on muovia niin kestonin parempi. Verhoilujen jälkeen panelit kantattiin ruskealla keinonahalla kuten aiemmin. Työstä vastasi Ticabo Kellokoskella ja samalla Tiiti ratusti uuden varapyörän pussin vanhan ruttuisen tilalle.







Syksyn ja kevään ajelujen ja korjausten jäljiltä alusta oli todella sotkuinen. Samoin itse auto oli pölyssä ja sumussa niin sisältä kuin päältäkin. Yksi iso työmaa oli alustan pesu käsin.







Samalla vaihdoin pinnat ja rätit takaisin alle. Vanteetkin oli parin vuoden säilytksessä vähän rähjääntyneet, joten ne piti myös entrata kauttaaltaan. Tein niille myös uudet keskimerkit kun vanhat olivat menneet huonoiksi.





Koppaan tein 3-step myllytyksen että sain sumut pinnasta ja kiillon takaisin. Samalla vesihioin ja kiillotin panelien sumurajat maalauksen jäljiltä.
Kaikki ikkunat kävin pesuaineella ja partaterällä läpi, sille ne oli kaikki maalipölyssä.



Sisustaan tein höyrypesun ja asensin muksulle takapenkille 124-mersusta kotoisin olevan 3-pistevyön, että saadaan uusi istuin kiinni. Tuokin on poistettavissa ilman jälkiä.





Iso työmaa siis oli tälle kevättä. Oikeastaan yllättävän iso. Vähän stressiäkin pukannut aiheesta välillä, joten melko mukavaa, että se vihdoin on taas tehty.. nyt kun vielä pääsisi tapahtumiin.

Pikameikki Mercurylle

Syskyn viimeisen Seinäjoen cruisingin jälkeen Mercury pääsi kasvohoitoon.

Mercuryllä ei ole osallistuttu mihinkään näyttelyyn sitten 2011 Lapuan Gasolinen. Auto sen sijaan on nähnyt maantieta kohtuullisesti ja ylläpito on hoitunut lähilla pesulla ja vahauksella ilman suurempaa hinkkausta. Hieman käytön jälkiä alkoi siis näkyä, vaikka korin maalipinta nyt on ollut jo Jenkeistä asti rupuinen.

Naputtelin lommon suoremmaksi ja kittasin pienet virheet piiloon.

Päälle epoksia.

Erään talvikauden muualla säilytyksen aikana ilmestynyt lommo takalonkassa aiheutti ahdistusta lähinnä allekirjoittaneelle, joten sille piti tehdä pieni oikaisu ja paikkamaalaus. Värisävyä ei ole tiedossa, eikä se ole 100% sama kuin auton alkuperäinen, vaikka turkoosi sekin on. Jokusen hetken Seinäjoen Autoartan miesten kanssa etsimme sopivaa sävyä ja lopulta löytyi lähes täydellinen väri. Samalla etsin myös korjaussävyn penkkien vinyyleitä varten, joista oli varsinkin tereistä lähtenyt väri melko pahasti. Myös valkoiseen kattoon tarvittiin pientä paikkausta.

Väri ja lakka häivytettynä.



Suht ok jälki. Olisi ehkä pitänyt lakata koko paneeli yli kuitenkin.

Takalonkan peukalon kokoisen lommon naputtelin vasaralla suoraksi ja kittasin lopuksi tasaiseksi. Hioin aluetta vähän reilummin ja vedin päälle epoksia. Ehjän maalipinnan kiillotin koneella ja 3M tahnalla ennen maalausta sumurajan häivyttämistä varten. Seuraavana vuorossa oli vesihionta ja massa häivytettiin noin 30 cm päähän takapuskurista. Lakka häivytettiin vielä noin 15cm kauemmaksi, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt lakata koko lonkka yli niin ei olisi jäänyt minkäänlaista rajaa. Itse värimassan sävyeroa ei näe, mutta lakan häivytyskohta hieman peilaa. Lakka oli muutenkin haastava sillä autoa ei ole lakattu täyskiiltävällä lakalla Jenkkilän ylimaalauksen yhteydessä. Otin 50% matta-aineella olevaa kirkaslakkaa, mutta lopulta vielä sekoitin 50/50 täyskiiltävää sekaan eli kiiltoaste oli näin ollen 75%, joka osoittautui todella hyväksi valinnaksi.

Korjausmaalaukset jatkuivat katossa jonka edelliset korjausyritelmät hinkkasin tinnerillä ja muovilastalla pois ja maalasin kynäruiskulla viat piiloon. Sisustassa teippasin penkkien kangasosat piiloon ja tein perusteellisen rasvapesun penkkien vinyyleille. sen jälkeen teippasin loput alueen piiloon jotka eivät tarvinneet korjausta. terenauhojen maalaus hoitui mukavasti jälleen kynäruiskulla ja sävy oli kyllä ihan 1:1 alkuperäisen kanssa. Käytin vinyylin korjaukseen pelkää massaa, jossa on pieni määrä lakan kovetetta. Näin pinnasta tulee ohut eikä se peitä nahkamartiota.

Myös ehkä sadannen kerran irronnut pyyhkimien vaijeri sai kaivattua huomiota. Koko järjestelmän purkamisen ja herkistämisen jälkeen alkoi taas toimia kuten pitää.

Seuraavana päivänä olikin sitten myllytyksen vuoro. Tässä parin vuoden aikana olen hieman uskaltanut jo itsekkin tarttua kiillotuskoneen varteen. Pienillä muutoksilla halvoistakin koneista tulee käyttökelpoisia. Hyvä talla, ja hyvät laikat ovat melkeinpä konetta tärkeämpiä. Myllytyksen hoidin 3M:n hyväksi havaituilla tuotteilla. Leikkaava vihreä tahna vihreällä vaahtomuovilaikalla hioo naarmun melko tehokkaasti, mutta on toki hieman työläs ja tarkkana saa olla ettei tee tuhoa maalipinnalle. Hienompaan kiillotukseen tarkoitettu keltainen tahna ja keltainen kenno/vaahtolaikka on erittäin mukava käyttää ja antavat todella hyvän viimeistelyn. Hologrammien poistoon olisi vielä sininen sarja, mutta sellaista itsellä ei ollut tähän hätään. Pintaan vedin Soft99 Fusson joka on erittäin hyvä kova vaha.

2-step myllytys ja päälle Fusso.

Pinnan viimeistelyn jälkeen sisustalle tehtiin vielä pesu ja viimeistely ja Mercury oli valmis toiseen näyttelyynsä.

Maalipinnan kiillotus

Koneita, laikkoja ja aineita vähän jokalähtöön. Tässä kevyt kenttävarustus. Mikan oman tallin uumenista löytyy oikeat aineet kaikenlaiseen kiillotukseen auton väristä ja maalipinnan kunnosta riippumatta.

Auton ollessa kasassa ja koeajokin suoritettuna oli aika ryhtyä viimeistelytoimiin korin suhteen. Maalipinnan kiillottamisen rautainen amattilainen Mika Mylläri Vaasasta otti tehtävän hoitaakseen. Mika on oman yrityksensä puitteissa tehnyt kaikentyyppisiä kiillotus ja vesihionta töitä jo pitemmän aikaa. Kokemuksen myötä myös osaaminen on hioutunut huippuunsa ja lopputulos on odotetusti mahtava.

Suurissa vaakapinnoissa on eniten tekemistä,sillä ne keräävät yleensä myös eniten roskia maalauksen aikana. Koneen oikaoppinen käyttö ja oikeat aineet yhdessa ammattitaidon kanssa takaavat hyvän lopputuloksen.

Auto tietenkin pestiin ensin normaalisti ja maalipinnan varjelemiseksi käytettiin pesukinnasta perinteisen sienen sijaan. Pesuaineseos on omassa sangossaan ja puhdas huuhteluvesi toisessa sangossa mikä estää pesuaineliukosen likaantumisen ennenaikasesti eikä näin ollen tulla levittäneeksi auton pintaan samaa kuraa mikä siitä on jo poistettu.

Pokkaukset ja korin koristelistat vaativat hieman varovaisuutta.

Pienemmällä laikkakoolla päästään helpommin vaikeamuotoisten alueiden luokse.

Koska Cadillacin maalaus oli jo valmiiksi todella hyvälaatuinen ei tässä vaiheessa haluttu lähteä vesihiomaan pintaa vaan päädyttiin perinteiseen myllytykseen. Pari vuotta tallissa kokoonpanossa ollut auto on kuitenkin jo saanut osakseen paksun pöly ja likakerroksen. Myös muutamia maalissa olleita virheitä haluttiin poistaa.

Mequiarsin Hi-Tech Yellow wax levitetään käsin sienen avulla pintaan.

Operaatio alkoi lauantai aamuna ja hommaa jatkettiin sunnuntaina. Liikkeelle lähdettiin normaalilla yhden laikan kiillotuskoneella ja superlonilaikalla. Koska poistettavat virheet olivat pienehköjä valittiin tahnaksi Mirkan hienoin 10-asteikon hiomatahna. Suuret vaakapinnat kiillotettiin kauttaaltaan isolla laikalla, mutta ahtaimmissa kylkien pinnoissa käytettiin lisäksi pienempää laikkaa.
Ensimmäisen karkeahionnan jälkeen koneeksi vaihtui kaksilaikkainen ns. Amerikan mallin kiillotuskone, jonka tehtävä on poistaa yksilaikkaisen koneen aiheuttamat mahdolliset hologrammikuviot. Tahnana käytettiin edelleen samaa Mirkan 10:iä.

Kun puhutaan kiillotuksesta ilman vesihiontaa ei parempaan lopputulokseen aivan heti pääse.

Luonnonvalo tuo kiillon ja auton oikean värin esille .

Lopullinen vahaus tehtiin käsin ja vahana käytettiin Mequiarsin Hi-Tec Yellow waxia. Kiilotuksen apuna käytettiin tehokkaita kohdevaloja joilla saadaan tarkastettua valon heijastuksen avulla mahdolliset vikapaikat. Loisteputkien valossa kaikki näyttää tallissa muutenkin ihmeellisen väriseltä, mutta kun auto saadaan viimein ulos auringon valon on lopputulos jotain aivan tajuttoman hienoa.

Raakahionta tehtiin tässä tapauksessa Mirkan tuotteilla. Hyvästä lähtökohdasta johtuen päädyttiin hienoon Polarshine 10:iin.

10-tunnin aherruksen jälkeen maalipintaan saatiin aikaiseksi syvä kiilto, jota ylläpidetään pesujen jälkeen Mequiarsin Ultimate Detailerilla, jota käytetään hyvin nuukasti ja kiillotetaan puhtaalla mikrokuituliinalla.
Mikäli kiinnostuit Mikan palveluista yhteyden saa mieheen oheisten nettisivujen kautta: http://www.autovahausmyllari.com/

Kyllä tällä kehtaa isoolle kirkolle lähtiä.