Jälkipyykkiä

Pitkän projektiosuuden aikana on selvää, että joitakin asioita jää hampaankoloon, tai sitten kaikki ei toimikaan odotetulla tavoin. Ensimmäisellä koeajolla auto toimikin jopa pelottavan hyvin, mutta kyllähän sieltä niitä outoja vikoja lopulta ilmaantui. Eräs vioista oli mittaristossa. Vaikka mittari oli aikanaan entisöity tai käytönnössä avattu ja puhdistettu ja vaijeri hyvin rasvattu piti se satunnaisesti ajon aikana melkoista mekkalaa. Erikoista oli se, että ensimmäisten 30-mailin aikana mitään ääntä ei kuulunut, mutta sitten kuuluikin ja pahoin. Ääntäessä myös mittarin neula alkoi vatkaamaan puolelta toiselle, ja yhtäkkiä koko vika saattoi taas kadota hetkeksi aikaa.

Mittarin numerorullat jumiutuivat hetken ajon jälkeen, öljyämisen jälkeen kaikki pelaa taas hienosti.

Ennen tulevaa Vaasan vappucruisingia ja Seinäjoen näyttelyä halusin saada ylimääräiset äänet pois, joten pyysin Alakosken Karia jälleen kaveriksi ja irrotimme kojelaudan. Mittarin kehys jätettiin kojelautaan paikalleen, sillä sen asennus on todella rasittavaa hommaa. Onneksi mekaniikan pystyy irroittamaan erikseen valurungosta. Mekanismissa ei näkynyt mitään varsinaista vikaa ja muovinen matoruuvikin oli hyvässä kunnossa. Pientä takeltelua huomasin trippimittarin rullassa, mutta öljyn ja pyörittelyn jälkeen sekin alkoi luistaa hienosti. Samalla kertaa rasvattiin mittarin vaijeri uudelleen ja tarkistettiin epäilyttämään jääneet bensa ja lämpömittarien paikat. Mittarit kun ovat samanlaiset, eikä kuvia ollut niin asennus tapahtui parhaan arvauksen mukaan. Master parts katalogin avulla löysin kuitenkin mittarien sarjanumerot, joiden avulla sain selville kumpi mittari oli kyseessä. Arvaus oli osunut oikeaan ja mittarit olivat valmiiksi oikein. Paketti kasattiin paikalleen ja käytiin heittämässä koeajolenkki. Mitään ääntä ei enää kuulunut, joten "korjaus" voitiin todeta onnistuneeksi.

Puskuri roikkui yläreunasta n.5-10mm. Toisella puolella tilanne ei ollut yhtä paha.

 Toinen harvinaisen paljon allekirjoittanutta ärsyttänyt asia oli takapuskurin asento. Sitä kun hierottiin tuntikaupalla asennushetkellä suoraan, mutta millään se ei siinä vaiheessa onnistunut. Uskon loppuessa puskuri jätettiin asentoon, jossa se aavistuksen roikkui yläpäästä. Epätasainen rako puskurin ja korin välissä koristi autoa myös Helsingin näyttelyssä ja eniten se harmitti ihmisten ottamissa kuvissa. Puskuri oli saatava suoraan ennen tulevaa näyttelyä, joten päätin hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä. Aloitin homman puhtaalta pöydältä löysäämällä kiinnityspultit. Yritin myös löysätä päätypalojen ja keskiosan väliset pultit, mutta tilanahtauden vuoksi se ei onnistunut. Koska olin yksin en myöskään halunnut alata irroittamaan koko puskuria. Lopuksi tutkittuani rakennetta vaihdoin pari pulttia kokoa pienempiin, että sain hieman lisää säätövaraa puskurin pystysuunnassa. Nämä pultit ovat siis poikittan koriin nähden ja kiinnittävät kaksi eri kiinnitysrautaa toisiinsa. Tunkkasin puskurin päädyn yläasentoon alareunasta, ja sen jälkeen toisella tunkalla nostin hieman puskurin pääkiinnitysrautaa. Tämän tein molemmille puolille ja ennen tunkkien vapautusta kiristin kaikki pultit kiinni. Tälläkertaa puskuri jäi suoraan! Koska puskuri on nyt tiukalla sovituksella, on tärkeää että siellä on paikallaan puskurin päätyjen ja korin väliin tulevat kumitassut resonoimisen estämiseksi.

Nyt linjat on suorassa eikä enää häiritse.

Joulupaketti Ruotsista

Vihdoin perillä!

Väri muutettiin perus viininpunaisesta metalliroosaan. Ilmeisesti myös tämän väristä kojelautaa on aikanaan saanut kun toinen vastaava löytyi netistä.

Vihdoin se saapui! Alkuperäinen toimitusaika venyi viidestä viikosta viiteen kuukauteen, mutta onneksi kojelauta saapui silti hyvissä ajoin ennen kevättä ja laatu oli RD-Autolinen porukalla todellakin A1-luokkaa.

Mittarin asennusta kyseiseen osaan ei voi suositelle kenellekkään.

Kojelauta oli alunperin perus viininpunainen, mutta halusin sen sävytettynä metallihohtoiseksi. Toimitin RD:lle samalla värimallin maalista jota olin käyttänyt myös muualla sisustassa. Erikoista sinänsä että nuo muut osat ovat oikeastikkin metallinhohtoisia, mutta kojelauta jostain syystä ei ollut tässä värivariaatiossa. Vielä erikoisempaa on se että melkeinpä minkä tahansa muun sisustavärin kanssa tuo kojelautakin on metallinhohtoinen myös alkuperäisenä.

Ettei nyt liikaa hehkuteta, täytyy mainita asiasta josta minuakin varoiteltiin koskien tätä kojelautaa. Mittarin asennus nimittäin oli ihan oikeasti perseestä. Ongelmahan on se että pehmustemateriaalia (PUR / polyuretaani) on tuossa aukon ympärillä liikaa, eli aukko on pienempi kuin mittari. Mittarissa taasen on kaulus joka uppoaa aukkoon. Kun tähän lisätään se, että vinyyliä ei ole reunan jälkeen yhtään ylimääräistä on tilanne se että mittari on puskusaumassa vinyylin ja pehmusteen kanssa. Aikani 68-vuotiaan äitini kanssa vääntäessä sain mittarin paikalleen tajuttoman kiroamisen, huutamisen ja S-bonuskortin avulla. Lisäksi helpotin asennusta suurentamalla mittarin kiinnitysreikiä sen verran että sitä pystyi liikuttamaan pystysuunnassa.

Sivuposket asennetaan ensin paikalleen ja keskiosa "tiputetaan" päälle, just joo..

 Kojelauta koostuu kolmesta osasta, eli isosta keskipalasta ja irrallisista reunoista. Reunat kiinnitetään ensin paikalleen ja niihin kiinnitetään sähkölasien ja tuulilasinpyyhkimien katkaisijat. Ettei tämä taas liian helpoksi mene, ei isoimman osan asennus aivan sujunut kuin siellä Suomenruotsalaisessa kunnassa. Veljenpojan naureskellessa mitä mielenkiintoisimmilla kiroamislauseilla saimme Petri kanssa lopulta kannen paikalleen. Edelleen pientä hienosäätöä tuokin kaipaa, mutta ainakin se on kertaalleen asennettu. Vasenta sivupalaa pitää vielä justeerata, ja vilkkujen mittarivalot eivät syty vaikka ne toimivat aikaisemmin ok. Kello ei ilmeisesti saa sekään maadoistusta kun ei toimi vaikka aiemmin raksutti. Eipä sitä nyt kerralla voi kaikki onnistua.

Kojelaudan kunnostus

Kesäloman alkajaiseksi heinäkuun alussa myin käyttöautoni yksinkertaisesti siitä syystä, että aikaa Cadillacin rakentamiseen olisi enää alle vuosi ja ainut tapa rahoittaa loput kustannukset olisi realisoida jotakin suurempaa. Sen suuremmin surematta alkoi loppujen osien määrätietoinen kunnostaminen. Suuria kokonaisuuksia oli jäljellä vielä puskurien kromaus, verhoilut sekä yhtenä yksittäisenä rahanreikänä ylempi kojelaudan osa, joka tehtäisiin RD-Autolinella Ruotsissa.

Kojelaudan kunto ei ollut lähtökohtaisesti mitenkään mairitteleva.

Toisaalta karu ulkokuori kätkee usein yllättävän siistin sisällön.

Lähtökohtana oli hyvinkin mielenkiintoisen näköiseksi päässyt alkuperäisosa, josta pitäisi pelastaa runko uutta pinnoitusta varten. Aluksi hieman epäröin teräsosien kuntoa, sen verran karun näköinen se oli.

Vanhat pehmusteet ja vinyylli poistettuna.

Erikoista oli että tämä lauta oli ilmeisesti tehtaalla ollut aluksi sinien, ennen kuin se oli värjätty viininpunaiseksi.

Raaputtelin suuremmat jämät irti rungosta ja se alkoikin näyttää yllättävän paljon paremmalta. Kuskasin kojelaudan Hakkaraiselle puhallettavaksi ja noudettaessa olikin ilo huomata että runko oli käytännössä virheetön. Mikäli olisi halunnut hätäillä olisi rungon voinut lähettää tuollaisenaan eteenpäin, mutta halusin siihen siistimmän pinnan joka ei ruostuisi heti. Mietin sinkkaamista, mutta päädyin lopuksi mattamustaan pulverimaalaukseen jonka Pro-Pinta hoiti superhätäisellä aikataululla samaksi iltapäiväksi.

Puhalluksen ja pulverimaalauksen jälkeen tilanne on aivan toinen.

Kunnostukseen lähtevä runko näytti tässä vaiheessa sen verran hyvältä, että ilmoitin Ruotsin päähän haluavani vain ja ainoastaan oman runkoni takaisin. Jälkihän kavereilla on ollut ainakin oman kokemukseni perusteella A1-luokkaa, mutta vaihdossa saattaa tulla takaisin pintaruosteinen runko joka sitte pahimmassa tapauksessa jää häiritsemään tarkassa entisöintiprojektissa. Tämän kojelaudan kohtalo ei ole vielä lopullisesti ratkennut sillä se on lomaillut nyt näin lokakuun puolessa välissä jo kolme kuukautta tuolla naapurimaassa. Toivotaan että kohta saadaan pinnoitettu palikka takaisin ja saan vihdoinkin loput osat kiinni.