Isofix kiinnikkeet lastenistuimelle

Perheemme kasvoi syksyllä yhdellä prinsessalla. Koska olisi mukava käydä kesällä pyörähtämässä Cadillacilla jossain tapahtumassa koko perheen voimin, oli keksittävä miten turvakaukalon saisi autoon kiinnitettyä. Turvavöitä kun ei -59 vuonna ole käytössä ollut, ja jotenkuten ajan henkeen soveltuvat sellaiset ovat lannevöitä, eivät nekään oikein jaksaneet innostaa. Lannevöillä kun ei kaukaloa saa oikein järkevästi kiinni. Nykyautoista tutut isofix kiinnikkeet sen sijaan alkoivat kiinnostaa, sillä jos niitä ei käytetä, ne ovat käytännössä näkymättömät. Ja sehän passaa taas oikein mainiosti tuollaiseen näyttelyautoon. Ongelmana tietenkin on se että eihän mitään valmista sarjaa ole olemassa, joten kiinnikkeet piti suunnitella itse.

Alkuun ostin Volvon alkuperäiset kiinnikkeet, jotka ajattelin sovittaa. Pian kuitenkin selvisi että kun niitä ei ole tuonne viisysin takasihvaan tarkoitettu, niin ei ne kovin helposti sinne mene. Tein jo kaikenlaisia teräsrakenteita noille Volvon kiinnikkeille, mutta lopuksi hylkäsin ne liian monimutkaisina. Siispä päätin taivutella uuden oikean mittaiset lenkit 6mm rautatangosta. Jiginä käytettiin sopivan mittaista RHS palkkia jonka ympärille lanka taivutettiin kaasuliekin avustuksella. Koska suunnitelma oli lähinnä päässä, jätettiin tankoihin vähän extraa että niitä voidaan justeerata paikanpäällä. Itse ”runko” tuli 5mm teräslatasta, joka kiinnitettiin päistä suoraan korissa jo oleviin reikiin. Rakennetta tukemaan hitsattiin kaksi kiinnikerautaa keskelle, jotka niin ikään pultattiin jo korissa oleviin reikiin. Isofix lenkit mitattiin oikeille paikoille ja standardin mukaisille etäisyyksille. 

Koko komeus hitsattiin lopuksi kasaan ja maalattiin ruiskulla mustaksi. Asennusvaiheessa lenkkien kulmaa piti muutamaan otteeseen vielä korjata, sillä selkänojan ja istuinosan rako on suhteellisen ahdas ja vähän kulmassa toisiinsa nähden. Muutaman tunnin kasaa/irrota jumpan jälkeen kuitenkin kaukalon telakka napsahti paikalleen. Isofixeissä on se hyvä puoli, että muksun kasvaessa voidaan isompi turvaistuin laittaa samoihin kiinnikkeisiin ja myöhemmin käyttää isofix kiinnitteisiä lannevöitä. Ja mikä parasta, kukaan ei huomaa mitään.

Viimeistelyä

Myös takapenkin viimeistelytaso jatkuu penkin takapuolelle.

Projektin ollessa lopulta hyvin aikataulussa jäi vielä hieman aikaa viimeistelyyn. Todellisuudessa auton piti olla jo hyvissä ajoin alkuvuodesta valmiina, mutta pääasia että American car showhun ei tarvitse viedä keskeneräistä projektia. Aikaa jäi jopa sen verran, että vasta pääsiäisen jälkeen suunniteltu katsastus saadaan melko todennäköisesti hoidettua jo etukäteen. Samalla saadaan maahantuonti verotuksen osalta valmiiksi kun auto on lain pykälän mukaan ajokuntoinen. Vaikka kyseessä onkin nollaveroinen auto eli maksun määräksi muodostuu korkeintaan kymppejä, on silti ihmeellistä touhua tämä Suomalainen lainsäädäntö. Ensinnäkin kun auto on tullessaan jätelavaa vastaavassa kunnossa on jokseenkin outoa määrittää sen maahantuontivero vasta entisöimisen jälkeisen kunnon perusteella. Edelleenkään siinä ei tässä tapauksessa ole suurta rahallista merkitystä, mutta eihän se oikein reilulta kuulosta. Toinen asia on sitten taas tämä nollaveron periminen. Määrä kun on jotain parinkymmenen euron luokkaa kaikkien ikävähennysten jälkeen tuntuu hullulta kuormittaa järjestelmää turhan takia.

Hääpärin valtaistuin, jota on tässä rakennettu se kuusi vuotta. Kelpaa istahtaa paremmankin puoliskon.

Jotta ei mentäisi pelkästään byrokratian puimiseen palataan takaisin aiheeseen. Kauan odotettu takapenkki saapui verhoomosta ja pääsin vihdoinkin asentamaan sen paikalleen. Lopputulos oli jälleen silmiähivelevä kuten Markuksella on tapana ollutkin. Verhoiluasiat olikin sitä myöten selvät ja kabiini voidaan tulkita valmiiksi.

Musiikkia kansalle saadaan nykyaikaisen multimedialaitteen kautta tai vaikkapa muistitikulta.

Jo hieman aiemmin asentelin hansikaslokeron yläreunaan 3mm plugille lähdön jonka kautta saadaan esimerkiksi MP3-soitin tai vaikkapa iPhone yhdistettyä auton äänentoistojärjestelmään. Puhelimen saa näppärästi piiloon hansikaslokeroon ja tarvittaessa kun johdon irroittaa ei modifikaatiosta jää mitään näkyviin.

Cadillacin tapa sanoa maailma tarvitsee esikuvia.

Vanhan mersumiehenä olen tottunut takalasin "Maailma tarvitsee esikuvia" tyyppiseen sloganiin, oli Cadillacciin saatava myös aiheeseen liittyvä teksti. Ja mikäpä siihen paremmin sopisi kuin Cadillacin oma "Standard of the world". Toivotaan että tämä entisöinti lunastaisi edes osan siitä lupauksesta.

Tämä on sinulle Isä!

Viimeisenä osana lupasin kiinnittää isäni Maurin nimikirjoituksen auton takaluukun kanteen, ja niin lopulta tein. Siinä se nyt sitten koreilee, ole hyvä isä.

Luvassa nautinnollisia kilometrejä!

Tästä eteenpäin jatketaan sitten ratin takana, nautiskellen kuuden vuoden työn hedelmistä! Blogin kirjoittelu jatkuu kunnossapidon ja tapahtumien päivittämisen puitteissa toistaiseksi ja Mercuryllekkin pitäisi vielä vähän fiksausta tehdä ennen kesän ajoonottoa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, saattaahan sieltä joku toinenkin projekti joskus tulla...pysykää kuulolla! Nähdään pääsiäisenä!

Sisustan kimppuun

Kauas on tultu tästä tilanteesta.

Pienoisten aikatauluongelmien kanssa paininut Markus sai  viimein Cadillacin etupenkin valmiiksi. Ajatus ei ollut jättää penkkien asennusta näin täpärälle kevään näyttelyn osalta, mutta pääasia että nyt ollaan jo pitkällä voiton puolella. Takapenkin kanssa tehdään vielä sovituksia, mutta hyvn lähellä totuutta ollaan myös sen suhteen. Työn jälki oli jälleen ensiluokkaista.

Sähkösäätöjen vaatimien komponenttien asennusta.

Etupenkin alaosan hain jo paria viikkoa aiemmin, että saan asennettua siihen sähkösäätöjen vaatimat moottorit, sähköt ja vaijerit. Vaikka kaikki osat on huolellisesti puhdistettu, korjattu ja testattu ei penkki kuitenkaan jaksa tällähetkellä omin avuin liikkua. Syitä voi olla monia. Moottorit toimii ja kiskot toimii kun vaijereita liikuttaa porakoneen avulla. Mahdollisesti kiskojen matoruuveissa oleva sinkki ahdistaa sen verran, että osat ovat yksinkertaisesti liian tiukkoja. Toisekseen moottoreissa voi olla jotaiin iän tuomaa ongelmaa kun tuntuu että puhti on poissa. Asiaan keskitytään uudelleen hieman myöhemmin ja mahdollisesti kiskon ruuvit uusitaan tai ainakin sinkitys poistetaan kemiallisesti. Mikäli ihmettä ei tapahdu, täytynee moottorit kuskata jollekkin asiansa osaavalle kunnostettavaksi.

Kauan sitä on odotettu, mutta viimein pääsee istumaan Cadin ratin taakse.

Takapenkki on jo hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä muutaman päivän uurastuksen.

Viikonloppuna valmista tuli myös takaluukun osalta, kun sinne löysi tiensä reunatereet saaneet verhoilupaneelit ja varapyörä. Optiovarusteena tuli myös mittatilauksena tehdyt kangasmatot joiden materiaaliksi valitsin burgundinpunaisen tuomaan kontrastia sisätiloihin. Jo aiemmin mainitut Cadillac-logot löysivät myös tiensä mattoihin.

Cadillac-logot asennettuna uusiin mattoihin.

Takakontin verhoiluihin ommeltiin vielä ruskeat terenauhan alkuperäistyyliin.

Penkit purkuun

Näihin ei pysty edes taikasieni enää.

Yksi osa-alue autossa oli jäätävyydessään ylitse muiden. Se nimittäin oli sisusta. Kuumuus ja kosteus sekä aurinko olivat tehneet kaikesta joskus pehmeästä selvää vuosien saatossa. Penkit olivat kuin parin kilon papaattipaukun jäljiltä ja etupenkeistä puuttui kohtuullisen kokoisia verhoilupalojakin. Yksi lisäsyy reikäisyydelle selvisi oikeastaan heti auton purkuvaiheessa kun melko vahva hiirenpaskan käry kantautui sieraimiin aina ovea avatessa. Penkit ehtivät haista tallin hyllylläkin sen neljä vuotta, kunnes viime kesänä otin vihdoin etupenkin purettavaksi. Yhden illan taikinoimisen jälkeen neljäosainen sohva oli osissa ja istuin osa oli perattu verhoiluista, muutamasta kuolleesta hiirestä ja jätessäkillisestä hiirten pesänrakennus pehua.

Keinonahka näyttää kestäneen vielä kohtuullisesti vuosien rasituksen.



Pehmusteet sen sijaan ovat kelvanneet hyvin hiirille pesänrakennus puuhiin.

Nyt keväällä -14 otin myös loput penkit purettavaksi sillä halusin tehdä rungot valmiiksi verhoilua varten. Loput penkit olivat vastavassa kunnossa kuin edelliset, eli pehua ja sitä itseään. Talli haisi valehtelematta varmaan pari viikkoa tuon purkamisen jälkeen kun kakan käry pääsi vihdoinkin vapaaksi.

Runko on vähän ottanut korroosiota osakseen, mutta jousisto oli ehjä.

Pakkasin penkit ja vähän muutakin rojua auton perälle ja suuntasin kohti Lahtea. Hakkaraisen hiekkapuhallus sai myöhäisen toimituksen eräs sunnuntai, kun vein penkit vielä samana iltana työstettäväksi.

Välissä olen miettinyt pienemmän käyttöauton hankintaa, mutta vielä en ole keksinyt miksi.

Perille asti vaikka sitten yömyöhään.

Penkit saikin noutaa melko nopeasti ja ne siirrettiin seuraavaksi Pro Pintaan maalattavaksi. Mika hoiti pintaan mustan pohjan ja lakan päälle. Nyt kelpaa alata asentamaan pehmustetta paikalleen.

Penkit puhallettuna.

Kiiltävä musta pinnassa odottamassa verhoomoon siirtoa.