Perusteellista pesua ja kontin verhoilut uusiksi

 Takaluukun verhoilut oli pahasti ottaneet kosteutta talvisäilytyksissä kun kotitallin lämpötila seilasi muutamana talvena 0-25 asteen välillä kun kukaan ei ollut katsomassa perään. Myös kontissa olleet purkkinesteet aiheutti pohjan käpristymisen.

Uudet alaosan panelit tein 2mm polyeteenistä johon tulostutin uuden vinyylin. Edelliskerralla kun tein tuolla omalla kuosilla verhoiluja niin ne printattiin Canvas kamalle. Nyt ne on muovia niin kestonin parempi. Verhoilujen jälkeen panelit kantattiin ruskealla keinonahalla kuten aiemmin. Työstä vastasi Ticabo Kellokoskella ja samalla Tiiti ratusti uuden varapyörän pussin vanhan ruttuisen tilalle.







Syksyn ja kevään ajelujen ja korjausten jäljiltä alusta oli todella sotkuinen. Samoin itse auto oli pölyssä ja sumussa niin sisältä kuin päältäkin. Yksi iso työmaa oli alustan pesu käsin.







Samalla vaihdoin pinnat ja rätit takaisin alle. Vanteetkin oli parin vuoden säilytksessä vähän rähjääntyneet, joten ne piti myös entrata kauttaaltaan. Tein niille myös uudet keskimerkit kun vanhat olivat menneet huonoiksi.





Koppaan tein 3-step myllytyksen että sain sumut pinnasta ja kiillon takaisin. Samalla vesihioin ja kiillotin panelien sumurajat maalauksen jäljiltä.
Kaikki ikkunat kävin pesuaineella ja partaterällä läpi, sille ne oli kaikki maalipölyssä.



Sisustaan tein höyrypesun ja asensin muksulle takapenkille 124-mersusta kotoisin olevan 3-pistevyön, että saadaan uusi istuin kiinni. Tuokin on poistettavissa ilman jälkiä.





Iso työmaa siis oli tälle kevättä. Oikeastaan yllättävän iso. Vähän stressiäkin pukannut aiheesta välillä, joten melko mukavaa, että se vihdoin on taas tehty.. nyt kun vielä pääsisi tapahtumiin.

Cadillac 1959 Kaiutinritilän vaakuna

Tuon ratin keskiömerkin tuotteistamisen jälkeen tuli aika pian ilmi, että ainakin jonkinlaista kiinnostusta olisi vastaavaan tuotteeseen, mutta viisysin kaiutin ritilän vaakunaan. Kyseessä on siis Speaker grille emblem. Hieman otti aikaa, ennen kuin ehdin paneutua asiaan, mutta lopulta sain aikaiseksi tehdä tarkan vektorikuva alkuperäisestä vaakunasta, jonka avulla päästiin toteuttamaan merkkiä.

Onneksi itsellä oli omasta autosta jäänyt alkuperäinen kromikehys, josta tuo vaakuna puuttui, joten sain sitä hyödyntää sovittamiseen. Merkistä tuli todella hieno, eikä kuvat tuo sille oikeutta. Livenä tuo on huomattavasti hienompi. Sain jopa imitoitua tuon alkuperäisen merkin kullankeltaisen sävyn tähän uustuotanto osaan. Täysin 100% alkuperäistä vastaavahan tämäkään ei ole, mutta alkuperäisiä on todella haastava löytää. Tämän hankkimisella pääsee huomattavasti helpommalla.

Mikäli merkille on tarvetta niin laita meiliä: garagefiftynine@gmail.com
Näitä löytyy toistaiseksi hyvin varastosta. Samoin ratin keskimerkkiä sain keväällä uuden erän, joten sitäkin löytyy.

Grafiikka ja murikan vaihto

Kesän aikana tuli vihdoin toteutettu idea mitä olin pitkään miettinyt. Noissa viisyseissä kun on ratin keskiössä Cadillac vaakuna, mutta ajan saatossa se on usein irronnut tai irrotettu, tai muutenvaan rikkoutunut. Näiden logojen tilalle ei ole ollut saatavissa uusia, vaan ainut tapa on ollut etsiä käytettyä. Alkuperäinen on kirkasta muovia, joka on taustapuolelta maalattu moniväriseksi. Tuollaisen alkuperäistyylisen tekeminen on täysin mahdollista 3D-tulostamalla, mutta jälkityöstä ja maalaus on sen verran hankalia, että niistä tulisi todella kalliita.

Niinpä mietin onnistuisiko logo feikata ns. linssitarralla. Otin mitat keskiöstä ja tein pohjaan tarran johon kopioin logon millintarkasti. Sen jälkeen ohjeistin toimittajaa printtaamaan grafiikan kromiteipille, jonka päälle valettaisiin 3D linssiaine. Tällätavoin tarralle saadaan paksuus.

Tarrat onnistuivat todella hyvin, ja olen myynyt niitä 30e/kpl hintaan jo monelle harrastajalle. Itselläkin on nyt yksi ylimääräinen kuppi logolla varustettuna, jos sitä joskus mahtaa tarvita. On ollut ajatuksissa tehdä vastaava tarra kojelaudan kaiutinritilän vaakunaa varten, mutta sen kanssa ei ole edetty vielä mitenkään.

Cadillacia on vaivannut nyt joka kausi enenmmän ääntävä perä. Ensimmäiset kaksi kesää perä aiheutti lähinnä tärinää, ja siitä lähtien myös ääni tuli kuvioihin. Tänä keväänä kiristin pinionin mutteria ennen Stefan vaihtamista lyötyihin merkkeihin asti aj tärinä lakkasi, mutta ääni vain paheni.
Niinpä päätin metsästää toisen perän, ja parin viikon jälkeen oikeanlainen ja oikealla 2.94 välityksellä oleva perä löytyi KS-Importilta Ruotsista. Myyjä lupasi perälle toimmivuustakuun, vaikka kyseessä oli käytetty osa.

"Uusi" perä puhdistettiin ruosteista, ja maalattin POR15 Factory manifold greyllä kuten alkuperäinenkin perä.

Meinasin jättää perän asennuksen ensi kevääseen, mutta kuljettaessani Granvikin Paulia Lahden Jenkkiautonäyttelystä hotellille, hän suositteli vaihtamaan murikan samantien. Tarinan mukaan hän oli ollut kyydissä yhdessä autossa 90-luvulla josta murikka oli leipaissut kiinni ajossa, ja auto oli päätynyt ojanpohjalle runko kolmesta kohtaa katkenneena. Niinpä otin neuvosta vaarin, ja vaihdoin perän kun kerran tiivisteet ja öljytkin olivat jo valmiina. Ongelmaksi muodostui ahtaassa autotallissa lattialla vaihto. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes uusi perä oli menossa takaisinpäin. Tunkilla murikkaa banjoon tähdätessäni se jäi jotenkin vinoon, ja hammaspyörä jäi jumiin banjon reikään. Tuota 40kg painavaa murkulaa sitten saikin repiä irti ahtaassa välissä sen 3-tuntia, ennen kuin se plumpsahti ulos. Siinä vaiheessa murikka roikkui kuormaliinoilla yläkolmiosta jolloin sain sen helposti käännettyä suoraan ja paikoitettua akseliin. Loppukasaus meni hyvin ja pääsin koeajolle samana iltana. Mikä mahtava tunne se olikaan, kun mitään ääntä ei enää kuulunutkaan voimansiirrosta monen vuoden ajojen jälkeen.

Testilenkki oli upea kokemus, sillä mitään häiriöääniä ei enää kuulunut.

Kesä 2018 oli Caddyn ajojen osalta lyhyt, ja tarkoitus olisi tässä lokakuun puolenvälin tienoilla ajella auto takaisin talvisäilöön. Vielä viikko sitten kävin kuitenkin ACE-Cornerilla järjestetyssä Bring your own vehicle tapahtumassa, mikä oli tarkoitettu Teollisen- ja ajoneuvomuotoilun opiskelijoille, sekä alumneille. Samalla nappasin muutaman kuvan pimenevässä syysillassa ovensa sulkeneen Moottoripyörämuseon neonvalojen loisteessa.

Hattuhyllyn uusinta ja uudet vaimentimet

Kevään käyttöönottofikseihin kuului myös uusien etuäänenvaimentajien vaihtaminen. Kuskinpuolen änkkäri sai -17 kauden alussa hieman siipeensä, kun tunkki luiskahti runkoaisan sivuun ja auto mossahti äänenvaimentajan kohdalta tunkin päälle. Ei onneksi vakavampaa sattunut, mutta vaimentimen lähtö vääntyi ja siihen tuli lommo. Tämähän ei käy päinsä tämän tasoisessa autossa ja vaimentimet laitettiin vaihtoon. Harmittavasti aiemmankaltaisia vaimentimia ei ollut enää saatavilla, joten jouduin hankkimaan uudet aavistuksen erikokoiset mutta tarkoitukseen käypäiset mallit Marteliukselta. Ainut muutos mitä piti tehdä oli vameintimen takaa lähtevän putken muhvin katkaisu, että se mahtuu uuden vaimentimen sisään. Uudet änkkärit olivat -59 alkuperäisiä lähempänä, joten ylimääräiset klemmarit voitiin poistaa, ja nyt kiinnitys on täysin alkuperäistä vastaava. Ääniin muutos ei vaikuttanut mitenkään.

Vanha vaimennin lommoineen

Uusi alkuperäistä paremmin vastaava vaimennin. Molemmat puolet vaihdettin.

Toisena korjauksena tuli hattuhylly. Aiemmin tehty pahvinen hylly joka päällystettiin muoviverkolla lämpeni auringon paahtessa niin että se oli usein kuprulla. Se ei taas kerran näyttänyt hyvältä tämän tason autossa, joten hankin tilalle alkuperäisen kaltaista juuttikangasta.

Tätä tavaraa löytyi ihan Kärkkäisen kangasosastolta huimaan 6e/m hintaan. Kangas värjättiin oikeaan sävyyn ruiskulla ja ihan liuotinohenteisella 2K värimassalla molemmin puolin. Pahvi uusittiin samalla ja kangas liimattiin paikalleen kontaktiliimalla. Lopputulos on huomattavasti arvokkaamman ja alkuperäisemmän näköinen.

Korjausten jälkeen auto sai jälleen jokakeväisen pesun ja vaihauksen. Tälläkertaa vahana toimii Meguiars Ultimate paste wax, jota voin kyllä suositella.

Kausi käyntiin kempillä

Kausi 2018 alkoi Caddyn kanssa tutuksi tulleella tavalla. Nimittäin lokasuojan ruostevaurion korjaamisella. Tälläkertaa vuorossa oli oikeanpuolen lokari, kun vasen korjattiin kunnolla jo viime vuoden keväänä. Ongelmahan oli sama tuttu, eli tukirakenne estää pintapellin sauman viimeistelemisen takakautta, joilloin se jää paljaaksi. Saumojen tinaus vaan pahentaa asiaa, kun tina korrosioituu vielä hitsiäkin herkemmin. Autolla kun ehdittiin niitä loskakelejäkin muutamaan otteeseen ajella oli herra ruoste ottanut aika vahvan otteen jo "korjauspellistä".

Työ alkoi perinteisesti purkamisella ja käytin jälleen maalin päällä suojakalvoa naarmujen estämiseksi. Tarkoitus kun oli sii tehdä korjaus paikkamaalaamalla.  Pinta kaivettiin auki puhdistuslaikalla ja sieltähän ne mukavat ruostereijät sitten löytyi. Koko vanha korjauspala leikattiin pois ja tilalle taivuteltiin uusi.

Taustatuki katkaistiin samalla tapaa kuin edellisenkin kanssa, ja pintaruosteet puhdistettiin huolellisesti. Pintapelti hitsattiin koko matkalta kiinni ja saumat viimeisteltiin mollemmin puolin. Tautapuolelle saumaan laitettiin 2K koriliima, jonka jälkeen tausta maalatiin pohjamaalilla.

Maalaus hoitui taas rautaisella ammattitaidolla Seppäsen Pasilta, ja ehjää lokaria päästiin kiinnittämään takaisin toukokuussa. Ennen asennusta lokarin sisäpuolet käsiteltiin reilulla annoksella kotelosuojaa.