Ovipahvien kunnostus | Osa 3

Alkuperäiset pahvit olivt parhaat päivänsä nähneet.

Ovipahvien kunnostus on päässyt viimeiseen kolmanteen osaan. Edellisellä kerrallahan siis ovipahvien kunnostuksen osalta kopin otti Verhoomo Ajomakon Markus. Projekti jatkui seuraavaksi uusien pohjien valmistamisella. Olin hankkinut tätä varten 3.5mm vahvaa jäykkää matkalaukkupahvia. Harmittavasti kuitenkin levyn pituus ei riittänyt etuovien pohjiksi ja päätin hylätä pahvin käytön. Materiaaliksi valikoitui perinteinen kuitulevy josta Markus oli aiemminkin ovipahveja vääntänyt. Markus valmisti sabluunan vanhojen pahvien avulla ja kävi sovittamassa niitä paikalleen. Tärkeää ovipahvien tekemisessä on juurikin tämä sovitus, sillä yleensä vanhojen pahvien avulla tehdyt pohjat eivät lopulta istu paikalleen. Tässäkin tapauksessa sovitusta piti tehdä ja levyt leikattiin vielä kertaalleen uudestaan. Alkuperäiset naulalistat olivat ruostuneet käytännössä olemattomiin, joten päätimme lisätä nykyaikaisia metallisia painoklipsejä kiinnityksessä. Coupen ovipahveissa on jo tehtaalta käytetty myös ruuveja, joten kiinnikkeet ovat lähinnä tukemassa rakennetta.

Pahvien loppukokoonpano hoidettiin tallilla yhteisvoimin.

Käsinoja ruuvataan paikalleen pahvin läpi tukipeltiä hyödyntäen.

Varsinaiseen verhoiluun annoin Markukselle melko selkeät ohjeet; tee niinkuin tehtaalta tulleet, mutta ilman virheitä. monen viisysin uudelleen verhoiltuja pahveja tutkineena olen huomannut, että usein verhoilija on turhaan käyttänyt liikaa vanua varsinkin kyynärnojissa, ja niiden särmä muoto on kadonnut. Tällaiset pahvit näyttää vähän kuin täyteen puhalletuilta, eikä anna oikeanlaista laatumielikuvaa. Otimme saumakohtiin ja viimeistelyyn mallia E-mallin mersun kyynärnojista.
Pahvit kasattiin tallilla lopulliseen muotoonsa, sillä Markus halusi varmistaa niiden oikeanlaisen kasauksen. Olinhan itse tehnyt pahvien purun, joten Markuksella ei juuri ollut kokemusta niiden kokoonpanosta.

Valmis pahvi on melkoinen ilmestys. Väritys on täysin alkuperäinen ja materiaalit 100% alkuperäistä vastaavat.

Myös kaikki koristeosat kunnostettiin entiseen loistoonsa.

Osien kiinnittämisen jälkeen lopputulos alkoikin näyttää vähintäänkin asialliselta ja nosti hymyn jopa allekirjoittaneen huulille.

Takapahveissakaan ei juuri kehuista ollut.

Takapahvien kanssa odotettiin seuraaavaan tallikertaan, ja ne koottiin etupahvien mukaisesti. Olin tutkiskellut Alakosken Karin hienon Serie 62:n ovipahveja ja huomasin että hänen takapahveissa oli rosterilista jollaista minulle ei ollut. Hieman jo ehdin säikähtää, joudunko alata etsimään kyseisiä osia, mutta lopulta selvisi että De Ville sarjan pahveissa tuota listaa ei takana ole.

Kaikkiin pahveihin kiinnitettiin uudet karvalistat jotka tulivat Rubber the Right Waylta. Nämä olivat Re-Pops merkkiset ja valmiiksi muotoillut vastaamaan alkuperäisiä.

Ennen pahvien asennusta tarkistin sähkölasien toiminnan useaan kertaan. Vielä viime hetkillä huomasin että ovien lukot eivät toimineet oikeanlaisesti, joten ne jouduin vielä tilaamaan uudet. Lukot saapuivat muutamassa päivässä ja niiden asennus onnistui helposti. Hieman haastavampaa kuitenkin oli lukkonuppien varsien asennus. Se nimittäin onnistui ainoastaan irroittamalla ovien lasit ja taaemmat kiskot. Kun kaikki oli vihdoin reilassa tiivistin ovet muovilla ja takana teippasin ehdastyylisesti reijät umpeen.

Alkuperäiset teipit olivat tallella korin reikien päällä purkuvaiheessa.

Samalla linjalla jatkettiin tälläkin kertaa.

Oviin leikkasin suojamuovit, jotka liimasin paikalleen kaksipuolisella teipillä.

Ovipahvien asennus olikin hieman aikaavievempi homma mitä alun perin ajattelin. Kaikki kuitenkin asentui hienosti ja pysyi mainiosti paikallaan jopa ilman ruuveja. Koska kyseessä on kuitenkin tarkka entisöinti löytävät myös ruuvit tiensä pahveihin. Markus hoiti ovipahvit erittäin hienosti vaikk kyseessä olikin ensimmäiset jenkkipahvit mitä mies on tehnyt! Hatunostona rvoinen paikka siis. Vesi kielellä jään odottamaan penkkie valmistumista. Lisätietoja verhoiluista ja tekijästä löytyy www.ajomako.fi

Lopputulosta on miellyttävä katsella. Kiinnitysruuvit puuttuvat vielä kuskin pahvista.

Edellisellä kerralla sovittelimme pahvista tehdyt kickpanelit paikalleen, ja Markus otti ne verhoiltavaksi. Ilmaräppänä asennettiin pahvin ja maton väliin niin ettei kiinnitysruuvit ole näkyvissä. ritilää vasten tuleva matto viimeisteltiin reunanauhalla. Asensin kickpanelit tälläkertaa paikalleen ja sovitin maton niin että se ulotuu tolppiin asti. Sisusta alkaa olla nyt katto- ja pilarilistoja, kojelautaa ja penkkejä vaille valmis. Kojelauta makaa edelleenkin tuolla Ruotsin puolella, kohta jo viidettä kuukautta. RD-autoline ei ainakaan tämän harrastajan suusta kuule ylistyssanoja, oli tuotteen laatu kuinka hyvää tahansa. Sovitusta aikataulusta ollaan kolminkertaisesti ohi, ja ylimieliset työntekijät eivät ota mitään vastuuta saati sitten anna hyvitystä hinnasta. Odotellaan nyt, jahka se se dashboardi sieltä vielä valmistuu.

Ovipahvien kunnostus | Osa 2

Aikaa on kulunut viime päivityksestä, mutta sentään jotain ollaan saatu aikaiseksikin. Aloitetaan siis ovipahveista. Purkamisen jälkeen toimitin pahvien rungot sinkitykseen ja pian sainkin hakea pois siistit palikat. Oikeastaan samantien kiikutin osat uusien verhoilumateriaalien kera verhoilijalle. Paketin mukana lähti kunnostetut koristelistat, merkit, valot ja kahvat. Virheitä ei suvaita ja verhoilun tulee olla ensiluokaista. Onneksi tälläkertaa itse verhoilija on melkeinpä se tarkempi kaveri.

Peltiosaa on käytetty yllättävän paljon ovipahveissa. Koristeosat kiillotettuna ja runko-osat sinkattuna.

Heinäkuussa kesäloman koittaessa pitäisi sitten päästä vihdoin asentamaan uusia ovipahveja kiinni autoon! Toivottavasti sentään ikkunan karmit ovat kotiutuneet Puolasta ennen sitä, että saadaan oven sisuskalut vihdoin kasaan.

Ovipahvien kunnostus | Osa 1

Tätä ei saa edes Vinyle & Rubber carella siistiksi.

Viime viikonloppuna tuumasin että nyt on aika jo tehdä jotain viitisen vuotta hyllyssä maanneille ovipahveille. Pahvit ovatkin melko rapeat, eli käytännön hyöty on lähinnä metallirunkojen käytölle ja ehkäpä noista kankaistakin jonkunlaiset kaavat saa aikaiseksi.

Pahvit olivat läpeensä kastuneita ja rutussa, mutta positiivista oli että ne ovat yhtenä palana.

Taustapuolen peltiset tukirakenteet olin kunnostanut jo aiemmin.

Takasivujen yläosat olivat parhaiten säilyneitä osia, vaikkei ihan virheettömiä nekään.

Jostain aina pilkistää pala hyvänä säilynyttä alkuperäisvinyyliä.

Alempi takasivu on kokonaan metallirunkoinen ja melkoisessa pintaruosteessa.

Aiemmin olen jo purkanut etuovipahvien käsinojaosiot sekä niiden taustat jonka jälkeen ne on puhallettu ja sinkattu. Jäjelle jääneet verhoilit poistin niin varovasti kuin suinkin mahdollista että niistä saisi kaavat talteen. Onneksi edes toisenpuolen verhoilut olivat sen verran paremmat että niiden osia on helpompi hyödyntää.

Takasivut työn alla puhalluskaapissa. Vanhat liimat ja ruosteet irtosi mukavasti alumiinioksidilla.

Puhalletut osat odottamassa sinkkikylpyä .

Irroitetut peltiset runko-osat puhalsin vanhoista liimoista  ja ruosteista. Kiitos jälleen Olli H:lle puhalluspaikan lainasta. Sen jälkeen kiikutin osat Lahden sähkösinkitykseen pinnoitettavaksi. Vaikka osat jäävätkin vehoilujen alle on oman mielenrauhan kannalta tärkeää tietää että myös piilossa olevat osat ovat kunnossa. Projekti jatkuu osien viemisellä verhoilijalle. Hänen tehtäväkseen jää uusien pahvien leikkaus ja sovitus sekä tietenkin itse verhoilutyö. Kaikki ovipahvien koriste osat ovat kunnostettu jo valmiiksi ja uudet 100% alkuperäisiä vastaavat ikkunan karvalistat odottavat hyllyssä.
Ovipahvien kunnostuksen edistymisestä lisää myöhemmin.