Kromit kotona | Takapuskurin asennus

Kromaus lienee ollut tämän projektin suurin murheenkryyni. Aiemmissa teksteissäni jo syihin viitanneena en ala enää käymään tapahtumia läpi, mutta sen verran voi todeta että hommat on nyt siltä saralta valmiit. Erittäin iso kiitos täytyy lähettää Puolaan Artmet chromin Arturille, joka hoiti osieni uudelleenpinnoituksen. Puolassa kävi siis kolme satsia kromeja. Ensimmäinen lähetys sisälti ikkunan karmit, toinen siipien päät ja etulokasuojien listoja ja viimeinen satsi puskurit eteen ja taakse sekä maskin huulen. Toimitusajat olivat kahden ensimmäisen lähetyksen kanssa 3-4kk, mutta kolmas ja suurin setti osia yllätti positiivisesti, sillä jo reilun kolmen viikon kuluttua lähetyksestä Artur ilmoitti osien olevan valmiit! Melkoinen aikataulukiri siis. Toimitusaikoihin toki vaikuttaa ajankohta, joka kahdessa ensimmäisessä tilauksessa oli keväällä. Kesän kynnyksellä kun on muutama muukin harrastaja huutelemassa osiensa perään, ei luvatut toimitusajat ehkä aina pidä. Puskurit sen sijaan lähtivät matkaan Syyskuussa ja olivat siis valmiit heti Lokakuun alussa. Syksy on siis selvästi rauhallisempaa aikaa myös kromaamossa. Hinta-laatu suhteeltaan parempaa kromaamoa sa hakea. Laatu kun on ollut ensiluokkaista, mutta hinta huomattavasti kilpailijoita edullisempaa. Hinnoittelu tapahtuu aina asiakas- ja osakohtaisesti. Suosittelen lämpimästi kromientisöintiä Artmetilla.

Kromauksen jälki oli jälleen kerran ensiluokkaista.

Hankaliin syvänteisiin kromi ei pääse kunnolla pinnoituksen aikana.

Puskurit saapuivat siis syksyiseen Suomeen, ja samantien kävin ne kaikki yksitellen läpi. Caddyn puskurit koostuvat osista, toisin kuin monissa aikakauden autoissa ne on yksiosaiset. Etupuskurissa on 6-osaa ja takpuskurissa 3kpl. Lisäksi maskin keskellä kulkee "huuli" joka koostuu kolmesta osasta. Uudelleen kromattujen puskurien taustat kannattaa aina maalata, ajoi autolla sitten ympärivuotisesti tai ei. Pinnoitusteknisesti tausta jää vähän paitsioon prosessissa, eikä siellä oleva kromi ole kovin vahva tai pahimmassa tapauksessa sitä ei aina edes ole. kaikissa osissani galvanointi oli kauttaaltaan myös takapuolella, mutta ruosteen kukkien ehkäisemiseksi halusin maalata ne varmuuden vuoksi. Hain hyvin tarkoitukseen soveltuvaa Hammeriten "directt to galvanized" hopeamaalia paikallisesta Motonetista ja maalasin osat sisäpuolelta kertaalleen. Maali tasoittui hyvin ja oli erittäin riittoisaa. Kaikkiin osiin tuota kului n. 4dl.

Hammeriten Direct to galvanized maali toimii ominaisuuksensa puolesta mainiosti puskurien taustojen maalaamiseen.

Takapuskurin tausta kertaalleen maalattuna.

Kuivuessaan maali tasoittuu hyvin.

Suojamaalin jälkeen osat pakattiinkin uudelleen kelmuun ja matka jatkui kohti Pohjanmaan tallia. Ensimmäiseksi työn alle pääsi takapuskuri, sillä perän osalta kaikki muu oli jo kiinni autossa. Keulan kasaamiseen meneekin vielä tovi, joten etupään kromit saa vielä odotella vuoroaan.

Tukiraudat paikallaan. Ne puhallettiin ja maalattiin pulverilla.

Takapuskurin tukiraudat oli odotelleet hyllyssä jo viitisen vuotta. Ne oli aikanaan puhallettu ja pulverimaalattu sekä lakattu. pultit vaihdettiin pääosin uusiin vastaaviin, mutta osa sinkityistä alkuperäispulteista pääsi vielä käyttöön.

Perutuusvalojen pohjat komponentteineen oli kunnostettu jo valmiiksi.

Pienien säätötoimenpiteiden jälkeen takapuskurin "maski" istui myös paikalleen.

Peruutusvalon pohjat oli tehty myös jo aiemmin valmiiksi, joten niille riitti uusien kiinnityspulttien valmistaminen ja asennus paikalleen. Lisäksi paikalleen löysi kunnostettu rekisterikilven valo.

Puskurin asennus vaatii mielellään ainakin kaksi käsiparia.

Asennuksessa tarvittiin sitten hieman lihasvoimaa sillä tuollainen monikymmenkiloinen mötikkä ei ihan yhdelläkädellä paikalleen nouse. Petrin kanssa asensimme puskurin ensin hollille ja jatkoin säätötoimenpiteitä seuraavana päivänä. Muutamaan irroitus /kiinnitys harjoituksen jälkeen asento alkoi vaikuttaa siedettävältä, vaikka aivan varauksettoman tyytyväinen en siihen vieläkään ole. Jatkotoimenpiteet kuitenkin edellyttäisivät tukirautojen kevyttä modifioimista sillä tehtaan säädöt ovat nyt tapissaan. Hieman harmaita hiuksia aiheutti myös tankin luukun jousen asennus sillä siitä ei ollut ainuttakaan kuvaa tullut otettua purettaessa. Onneksi Alakosken Kari lähetti kuvan omasta autostaan ja lopulta tarvittavat osat jousen kiinnittämiseen löytyi.

Jousen kiinnitys tankinluukkuun oli suuri mysteeri ilman ohjeita.

Peräpää alkaa olla nyt nipussa ja se viisysin olemus alkaa vihdoin näkyä. Kontin puolella projekti vielä jatkuu uusien pahvien tekemisellä ja verhoilemisella, mutta ulkoapäin alkaa olla jo valmista.

Pientä hienosäätöä siellä täällä.

Signature feature

Autoista löytyy yleensä jokin ominaispiirre, eli signature feature. Viisysissä Cadillacissa sitä piirrettä ei paljoakaan tarvi arvuutella, sillä auton tunnetuin elementti on tietenkin ne rakettimaiset takavalot jättimäisten siipien päässä. Tässä kyseisessä yksilössä nämä muotoilun kulmakivet eivät ole olleet minun omistusaikana kertaakaan täydessä terässään, mutta siihen tulisi viimein muutos!

Siivenpäätyjen sovitusta.

Kuten jo edellisessä viestissäni mainitsin, saapui Puolasta kesäkuun lopulla paketillinen kromia, joiden avulla auto voidaan kasata jo käytännössä puskureita vaille valmiiksi. Mukana siis myös takavalojen pohjat eli siipien päät. Nämä kolmesta osasta koostuvat kokonaisuudet ovat usein hirveässä kunnossa, valitettavasti myös entisöidyissä yksilöissä. Hieman jännityksellä odotin millaista jälkeä Puolan kaverit saa näihin aikaiseksi, mutta jännitys oli turhaa.

Valot paIkallaan, nyt sen tunnistaa taas viisysiksi.

Siivenpäädyn ja korin väliin tulee ohut kumitiiviste, joka usein jää entisöidessä asentamatta.

Takavalot olin kunnostanut jo aiemmin, mutta niistä yhden luotilinssi on halki ja joudun tilaamaan uuden parin. Ongelmana näissä massatuotetuissa uustuotanto linsseissä on se ettei ne oikein tahdo olla samansävyisiä keskenään. Jos siis haluaa oikean väriset, joutuu tilaamaan samalta toimittajalta kuin aiemmat tai ostamaan koko sarjan.

Kromia ja lasia

Karmit alkuperäisessä kunnossaan.

Paketillinen valmiita kromiosia vihdoin kotona.

Joulukuussa 2013 tupsahti postin mukana isohko paketti suoraan Puolasta. Vihdoinkin ensimmäiset oikeasti kromatut osat olivat saapuneet. Hieman kromiosien suhteen viisastuneena päätin siis lähettää osia kunnostettavaksi hieman pienemmissä erissä. Tietenkin tuosta tulee ylimääräisiä lähetyskuluja, mutta toisaalta siinä on etuna se että kaikki osat eivät mene kerralla jos jotain tapahtuu ja toiseksi pienemmän satsin kunnostaminen on halvempaa mikä tietenkin tekee siitä vähän helpompaa talouden kannalta. Ainakaan meikäläisellä ei ole heittää neljää tonnia käteistä tältä seisomalta osien kromaamiseen, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä se on jotakuinkin mahdollista.

Työn jälki oli hyvää ja aikataulu varsin nopea, vaikkakin luvattu toimitusaika tuplaantui.

Suunnittelin osien lähetyksen niin että ne lähtevät entisöitäviksi tarpeellisuusjärjestyksessä. Puskurit ja muut on tarkoitus teettää viimeisenä, sillä niiden kiinnittäminen tapahtuu kuitenkin vasta auton ollessa muilta osin valmis. Ensimmäisenä lähtivät siis sivuikkunoiden karmit poislukien oven lasien alakarmit, joista puuttui kiinnike tuossa vaiheessa. Lasit olin teettänyt jo vuosia sitten Seinäjoen lasipalvelussa ja ne olivat odotelleet asennusta jo tovin. Rubber the right waylta tilasin jo aiemmin karmien kiinnitykseen laseihin tarvittavaa korkkinauhaa.

Kromauksen jälkeen rullat näyttivät melko karuilta. Tässä vaiheesa holkit on porattu irti karmeista.

Jälleen kerran työkuva helpottaa sorvin ääreen siirtymistä.

Saatuani karmit takaisin totesin jäljen olevan huippuluokkaa. Tavaraa oli kuitenkin uitettu sen verran paljon että rälläkkää joutui näyttämään muutamaan paikkaan että kiinnityskohdat menivät paikoilleen. Samalla huomasin että niitatut ikkunarullat olivat saaneet pahasti siipeensä ja tulin siihen lopputulokseen että ne olisi vaihdettava. Nippelit.fi löytyi juuri täydelliset uuden nylon rullat, mutta niihin myytävät holkit olivat 6mm reikään tarkoitettuja ja reijät karmeissa olivat 8mm. Tilasin siis vain rullat ja päätin tehdä holkit itse. Sorvasin terästanko aihiosta uudet holkit, jotka muokkasin ruuvikiinnitteiseksi alkuperäiseten niitattujen sijaan. Valmistuttuaan holkit kävivät sinkkikylvyssä ja kiinnitin ne paikalleen ruuvilukitteen ja kuusiokolopulttien avulla. Nyt rullat olivat siistit ja ennenkaikkea toimivat.



Vanhoista holkeista poiketen holkkien keskelle porattiin reikä ja se kierteytettiin niin että asennus tapahtuu pultilla niittaamisen sijaan.

Vielä kerros sinkkiä ja osat ovat valmiit.

Asennettuna paikalleen. Toimii!

Eräs perjantai ilta oli tarkoitus asentaa lasit karmeihin, mutta eihän se ihan niin vain käynytkään. Toinen tuuletus ikkuna oli väärin leikattu joten se meni uusiksi, mutta toisen sain kohtuullisen vaivattomasti asennettua 0.75mm korkkinauhan avulla. Isoihin karmeihin tuo ohuempi nauha oli liian ohutta mutta siihen tarkoitettu 1.5mm nauha taas liian paksua. Yritin asentaa laseja paksumman nauhan avulla valehtelematta varmaan 10 tuntia välillä ohentaen nauhaa lamellilaikalla rälläkällä ja ties millä taktiikalla. Lopulta oli kuitenkin pakko heittaa hanskat tiskiiin ja luovuttaa. Ongelma johtuu siitä että kromaukseesa U-kourun yläreunoihin oli kertynyt niin paljon materiaalia että näillä tiivisteillä asennus ei tulisi onnistumaan.

Kumimatosta leikattiin sopivia 50mm soiroja lasien asennusta varten. Leikkuri oli varsin kätevä työväline saksien sijaan.

Tutkailin Etran sivuja seuraavaksi ja huomasin että heillä on tarjolla 1mm vahvaa kumimattoa. Hyllyssä sattui olemaan tuolloin vain neliöhinnaltaan reilusti kalliimpaa öljynkestävää versiota, joten ostin sitä. Työmaalta löytyi sopivasti erikoispitkä paperileikkuri, jolla leikkelin sopivia soiroja ikkunoita varten. Tämä kumimatto osoittautui aivan tautisen hyväksi tavaraksi, sillä sen kanssa lasit upposivat suorastaan vaivattomasti paikalleen, mutta narahtivat kiinni sen jälkeen kuin liimattuina. Asennuksessä käytin liukasteena Vinyl & rubber carea jolla sain asennuksen helpottumaan.

Ensimmäinen karmi valmiina ja ylimääräiset kumin soirot leikattuna.

Valmiit karmit saisikin seuraavaksi asentaa kunnostettujen apulaitteiden ja kiskojen kanssa paikalleen.

Valmis paketti mallattuna oikeaan asentoon ja valmis asennettavaksi.

Vee merkkien entisöinti

Jotkut osat tahtovat olla uustuotantona taikka sitten hyvinsäilyneinä aluperäisosina aivan tolkuttoman kalliita. Joskus sitä vaan tuntuu että on oltava toinen tapa saada se virheetön lopputulos jonkun osan kohdalla, kuin maksaa siitä itseään kipeäksi ainakin kun sitä rahanmenoa tällaisissa projekteissa tuntuu olevan jo muutenkin tarpeeksi. Hyvä esimerkki on konepeltiin ja takaluukkuun tulevat Vee-merkit. Nämä koristemerkit kun maksavat uutena yhteensä 200-400e riippuen kuntoluokituksesta ja mitä kautta ne saa hankittua. Alkuperäiset osat olivat mielestäni kohtuullisesti säilyneet alumiiniosiksi, joten tuntui myös haaskaukselta olla edes yrittämättä kunnostaa niitä. Ongelmaksi muodostui se että kummankin merkin kaikki kahdeksan kiinnitystappia olivat katkenneet irrottaessa. Alkuperäinen elaksointi oli kulunut ja pinta melko raihnainen. Osat olivat kuitenkin ulkoisesti ehjät ja muodossaan. Aivan ensimmäiseksi tarjosin osia hitsattavaksi erääseen ansioituneeseen alumiininkorjaukseen erikoistuneeseen pajaan, mutta näin ohuen ja heikkolaatuisen kappaleen hitsaaminen muodostui tälläkertaa mahdottomaksi. Uusien tappien kiinnitys olisi siis ratkaistava muulla tavoin.

Ensitöikseni otin käteen yleistyökalun eli rälläkän ja sipaisin kaikki vanhojen tappien tyngät pois. Sen jälkeen porasin 3mm läpireijät tappien kohtiin ja tein niihin 4mm ruuville kierteet.

Liimasin ruuvit kiinni pikaliimalla sillä tuollainen 1.5mm alumiinipelti ei oikei pidättele mitään. ruuvien asennuksessa haastavinta oli miettiä mihin suuntaan ne pitää sojottaa kun asennuspinta ei ole suora.

Katkaisin lopuksi kannat ja hion tapit pinnan tasalle rälläkällä. Tässä työvaiheessa piti olla erityisen tarkka että hio tappia eikä ympärillä olevaa pehmeää alumiinia.

Tällainen konstruktio ei ole kovin pitkäikäinen sillä materiaali on edelleen ohutta. Sen vuoksi halusin tukevoittaa tapin kiinnitystä sisäpuolelta valamalla sinne muutaman millin kerroksen hartsia. Tappien kohdalta vahvistin kiinnitystä vielä pienillä lasikuitumaton paloilla.

Hioin lopuksi kaikki ylimääräiset hapsut pois ja tasoitin ulkopuoliset pinnat kertaalleen. Seuraavaksi kittasin osat tavanomaisella muovikitillä yli ja loppu onkin pohjatöitä. Pohjien teon jälkeen pintaan ruiskutettiin kolmisen kerrosta mustaa DeBeerin hiontaväriä.

Vesihionta tehtiin seuraavaksi 600-800-1000-1200-1500 papereilla erittäin varovasti että maali ei menisi mistään puhki asti. Kuivuttuaan pakkasin osat huolellisesti ja lähetin metalloitavaksi. Yksi syy tähän tee-se-itse kunnostukseen oli jokin outo halu saada osista kullatut. Viisysiin saatavilla olevat uuden merkit ovat kromattuja ja alkuperäiset ovat kiiltoanodisoitua alumiinia, joten kullattuja ei ole eikä ole ollut saatavilla ainakaan ilman erikoistilausta.

Reilun parin viikon kuluttua posti toi paketin jonka sisältöön allekirjoittanut oli enemmän kuin tyytyväinen. Pohjien teko oli tälläkertaa onnistunut eikä pinnassa ollut sanomista. Kaikenlisäksi sain kuin sainkin alkuperäiset osat pelastettua ja vieläpä pienellä kustomtatsilla höystettynä.

Kiiltoa sisustaan osa II

Tästä se taas lähtee. Kamat purkuun ja pohjatöihin.

Jo pian saatuani ensimmäiset sisustan osat pinnoituksesta edelliskeväänä aloin vertailemaan kustannuksia lähes pilalle syöpyneiden sinkkivaluosien oikeasta kromauksesta verrattuna metallointiin. Ero on siinä mielessä suuri että kromauksessa pohjien teko on se mistä hinta käytännössä muodostuu eikä varsinainen pinnoitusmateriaali. Ehkä se on hieman huijausta jos pohjat pystyy tekemään itse käyttäen aivan tavallisia kittejä ja hiontavärejä, mutta toisaalta automaalia vastaava kestävyys varmasti riittää moneen harrasteautoon jossa osia kosketetaan muutenkin harvoin ja varovasti. Automaalitasoinen pinnankestävyys johtuu siis siitä että metalloinnissa muodostuva hopeapinta lakataan ja lakka vastaa käytännössä auton lakkapintaa vaikka eri tavaraa onkin.

Osat alkuperäisessä loistossaan. Joitakin oli ehditty hieman putsaamaan ja aloittamaan Puolassa,

 

Juuri palautuneet kromiosat suivaannuttivat sen verran että päätin ottaa toisen erän käsittelyyn sekä nopeuttaakseni entisöintiprosessia että hieman päästäkseni halvemmalla. Ongelmana vain oli että nyt mukana oli reilusti isompia kappaleita alkaen mittariston varmaankin 10kg painavasta kehyksestä aina konepellin ilmanottoritilöihin. Toinen huono tekijä on aina kiire, jonka vaikutukset näkyivät vasta sitten valmiissa osissa. Mutta ennen lopullista paljastusta kerrattaanpa hieman mitä prosessi vaatii.

Lähtokohtana täysin käsittelemätön osa.

Sinkkipainevalukappale on syöpynyt pahasti ajan kuluessa.

 

Mittariston kehys on yksi hankalimmista -59 osista joita kromataan. Onnistumisprosentti on melko alhainen.

Teräksiset penkin alusreunukset olivat ruostuneet, mutta eivät onneksi puhki.

Osat mitkä saapuivat olivat siis täysin pesemättömiä alkuperäisiä 42 vuotta paahteessa seisoneita osia, jotka olisivat olleet monen harrastajan mielestä täyttä roskiskamaa. Pistesyöpymiä ei ollut vain muutamaa vaan osat olivat kauttaaltaan syöpyneitä. Kromaajalle tämä olisi tiennyt varmaankin kymmenien ellei satojen kraaterien poraamista ja täyttöä.

Puoliksi puhallettu kehys paljastaa alta yhtenäisen pinnan, mutta täynnä kraatereita.

Karraterit täytyy saada täysin auki eikä kromi"suikaleita" saa jäädä kiinni.

Sanomattakin selvää että tallaisessa paikassa olevien kraatreiden paikkaaminen on järjetön homma.

Valmistelu alkaa siitä että puhallan osat puhtaaksi kaikesta irtokromista ja samalla syöpymät avautuvat kunnolla. Kromihan ei irtoa muutoin kuin kemiallisella käsittelyllä, mutta puhaltamalla osat pinnasta tulee yhtälainen ja tasaisen karhea mikä toimii myös paremmin tartunapintana kitille ja hiontavärille.

Pinnat kitattiin 4CR:n alumiinikitillä joka tarttuu muovikittia paremmin hankaliin ulkonurkkiin. Myös hyvä muovikitti toimii.

Pohjat hiottuna ja valmiina hiontaväriin.

Puhallettu puhdas pinta kitattiin aiemmassa tapauksessa muovikitillä ja uuden satsin kanssa käytettiin alumiinisekoitteista ”teräskittiä”. Muovikitti ei tahdo pysyä tuollaisissa 1x1mm kraatereissa, joten kovempi teräskitti aja paremmin asiansa. Toisaalta taas teräskitti ei tasoitu yhtä hyvin ja pinnan virheet ovat kuitenkin yleisempiä kuin laadukkaan muovikitin kanssa.

Hiontavärin kuivuttua pinta on jo kohtuullisen tasainen.

Lähestulkoon tärkein pohjatyön ainesosa on hyvä hiontaväri. Itse suosin mustaa DeBeerin hiontaväriä joka ei ainakaan omissa projekteissa kutistu läheskään niin paljon kuin muut. Ensimmäisessä satsissa käytin DeBeeriä ja toisessa Bodyfillin mustaa, mikä osoittautui virheeksi. Toinen virhe oli myös lähettää pinnoitukseen toisella kerralla puhkihiottuja kappaleita kun edelliskerralla osat olivat ensimmäisen vesihionnan jälkeen uudelleen maalattu ja hiottu vain kevyesti.

Hionta tapahtuu vesissä pinnan laadusta riippuen 400-600-800-1000-1200-1500-2000 papereilla. Tämän jälkeen, kuten jo edellä mainittiin, olisi hyvä maalata toinen hiontavärikerros esimerkiksi 600 jälkeen ja hioa loput aiheet vasta myöhemmin.

Pohjavalmiit osat pakataan huolellisesti ja lähetetään pinnoitusta hoitavaan yritykseen joita löytyy Suomesta ainakin yksi ja ulkomailta useitakin. Värivalikoima kattaa yleensä sekä ”kromin” että ”kultaisen”.

Valmiit osat muutaman viikon jälkeen.

Lähtökohtaan nähden ok, mutta ei täydellinen.

Ritilöiden pohjat maalattiin mustaksi epätaisuuksien peittämiseksi.

Tämän kertaiset osat saapuivat n. 4 viikon kuluttua lähetyksestä ja pohjatöissä ollut kiire näkyi selvästi laadun heikkoutena. Noin puolet osista olivat hyviä mutta lopuissa oli sitten enemmän ja vähemän sanomista. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon että sinkkipainevalujen kanssa voi käydä huonomminkin sillä monista sulamistapauksistakin olen kuullut. Eikä se oikean krominkaan pohjatyö aina onnistu jos lähtökohta on näinkin huono. Loppujen lopuksi osat ovat varsin mehevän näköiset kun vertaa niitä lähtötilanteeseen oli allekirjoittanut nyt sitten täysin tyytyväinen tai ei.