Takalokasuojat uusiksi

Cadillacissa alkoi esiintyä erinäisiä kupruja takapyörän aukoissa jo kesällä 2018. Tuona keväänä jäljet oli vielä mitättömiä, mutta kuuman kesän aikana ne tulivat reippaasti esiin, ja molemmin puolin ilmaantui kittihalkeama fenderskirtin etu-yläkulmaan. Oli siis heti selvää, että jotain siellä alla tapahtuu. En ollut kovinkaan innostunut ottamaan ”valmista” autoa työn alle, joten ajelin sillä ne vähät kilometrit mitä mersuprojektien ohella huvitti aina kevääseen 2021 asti. 

Auton hitsauksista otti lopulta vastuun L.Simola Lammilta. Yksi syy valintaan oli mahdollisuus noutaa auto kuljetusautolla, joilloin se saatiin hoidettua myös talviaikaan, kun Caddya ei olisi ollut mahdollista ajaa paikanpäälle. Myös läheinen sijainti Lahteen auttoi. Larilla oli hyviä referenssejä hommista ja hyvä asenne, joten sinne se lähti keskellä lumisinta talvea tammikuun lopulla.

Autoa tehtiin sivuhommina, joten valmistuminen hieman venyi alkuperäisestä suunnitelmasta. Sinänsä mitään merkitystä asialla ei ollut, sillä varsinaista deadlinea ei ollut.



Olihan niissä sitten sanomista ihan riittävästi. Pintapelleissä oli vanhojen saumojen alueella ruostevikaa, mutta suurin ongelma oli kotelon sisällä oleva välipelti. Sisälokarin ja pintapellin välissä on siis tukirakenne, joka oli pahiten ottanut itseensä. Tuohon välipeltiin oli pikkupaikka laitettu aikanaan, mutta tälläkertaa se uusittiin kokonaisuudessaan. Ja että tuohon peltiin pääsee käsiksi tarvii paljon tilaa. Niinpä kaikki pintapellin vanhat korjaukset leikeltiin irti, ja välipellin uusimisen jälkeen pintaan vaihdettiin melko reilu pala. 

Canadasta löytyi jo -20 keväällä iäkäs kaveri, joka tekee käsityönä laadukkaita korjauspeltejä viisysiin. Molemmat takakaaret laitettiin tilaukseen ja ne olivat perillä pohjolassa syksyllä kun tulivat konttirahtina Minkkisen Samin kautta. Korjauspalat tulivat siis tarpeeseen, vaikka niissäkin oli pieniä mittaheittoja.



Saumat on nyt hitsattu koko matkalta umpeen, toisin kuin aiemmin, ja ne on viimeistelty tinankorvikkeella, eli epoksilla.





Huhtikuussa kävin Lammilla maalaamassa sisälokarien puolelta korjatut alueet uudelleen korinväriin ennenkö pakkasin kamat ja lähdin ajelemaan kohti Kurikkaa.



Samalla viikolla luovutettiin pohjanmaan talo ja talli uusille omistajille, joten Caddy pääsi vielä kerran ”kotiin” yöksi.



Tottakai maalarille vienti aamuna lykkäs talven päälle, joten loskassa taas ajeltiin.





Maalauksesta vastasi siis sama Seppäsen Pasi kuten ensimmäiselläkin kerralla. Pasilla oli aika työmaa kittailla kyljet taas muotoonsa, sillä vanhastaankin niissä sitä oli, mutta nyt kyljet ovat pelleiltään suoremmat kuin aiemmin. Maalina saatiin käytettyä samaa PPG:n tavaraa kun aiemmin. Sävy osui juuri nappiin! Samalla maalattiin koko konepelti ja takalasin ja takaluukun välistä alue. Lasin listan alle oli päässyt pieni kuppa.



Samalla kun tuota nyt sepittiin niin uusin toisen puolen kylkilistan, joka oli aiemmin kahdesta tehty ja 5mm liian lyhyt. Tilalle tuli rehti alkuperäinen coupen lista.

Isofix kiinnikkeet lastenistuimelle

Perheemme kasvoi syksyllä yhdellä prinsessalla. Koska olisi mukava käydä kesällä pyörähtämässä Cadillacilla jossain tapahtumassa koko perheen voimin, oli keksittävä miten turvakaukalon saisi autoon kiinnitettyä. Turvavöitä kun ei -59 vuonna ole käytössä ollut, ja jotenkuten ajan henkeen soveltuvat sellaiset ovat lannevöitä, eivät nekään oikein jaksaneet innostaa. Lannevöillä kun ei kaukaloa saa oikein järkevästi kiinni. Nykyautoista tutut isofix kiinnikkeet sen sijaan alkoivat kiinnostaa, sillä jos niitä ei käytetä, ne ovat käytännössä näkymättömät. Ja sehän passaa taas oikein mainiosti tuollaiseen näyttelyautoon. Ongelmana tietenkin on se että eihän mitään valmista sarjaa ole olemassa, joten kiinnikkeet piti suunnitella itse.

Alkuun ostin Volvon alkuperäiset kiinnikkeet, jotka ajattelin sovittaa. Pian kuitenkin selvisi että kun niitä ei ole tuonne viisysin takasihvaan tarkoitettu, niin ei ne kovin helposti sinne mene. Tein jo kaikenlaisia teräsrakenteita noille Volvon kiinnikkeille, mutta lopuksi hylkäsin ne liian monimutkaisina. Siispä päätin taivutella uuden oikean mittaiset lenkit 6mm rautatangosta. Jiginä käytettiin sopivan mittaista RHS palkkia jonka ympärille lanka taivutettiin kaasuliekin avustuksella. Koska suunnitelma oli lähinnä päässä, jätettiin tankoihin vähän extraa että niitä voidaan justeerata paikanpäällä. Itse ”runko” tuli 5mm teräslatasta, joka kiinnitettiin päistä suoraan korissa jo oleviin reikiin. Rakennetta tukemaan hitsattiin kaksi kiinnikerautaa keskelle, jotka niin ikään pultattiin jo korissa oleviin reikiin. Isofix lenkit mitattiin oikeille paikoille ja standardin mukaisille etäisyyksille. 

Koko komeus hitsattiin lopuksi kasaan ja maalattiin ruiskulla mustaksi. Asennusvaiheessa lenkkien kulmaa piti muutamaan otteeseen vielä korjata, sillä selkänojan ja istuinosan rako on suhteellisen ahdas ja vähän kulmassa toisiinsa nähden. Muutaman tunnin kasaa/irrota jumpan jälkeen kuitenkin kaukalon telakka napsahti paikalleen. Isofixeissä on se hyvä puoli, että muksun kasvaessa voidaan isompi turvaistuin laittaa samoihin kiinnikkeisiin ja myöhemmin käyttää isofix kiinnitteisiä lannevöitä. Ja mikä parasta, kukaan ei huomaa mitään.

Toinen kerta toden sanoo

Lokasuojan kunnolista korjaamista varten se piti irroittaa korista. Maalipinnan suojaamiseksi se kalvotettiin kauttaaltaan.

Cadillacin suhteen kevään näyttelyturnee vaati hieman muutakin toimenpiteitä kuin vahauksen, sillä jo kertaalleen korjatut lokasuojien alanurkat olivat ottaneet itseensä tukipellin ja pintapellin väliin vuotaneiden pesuvesien ja mahdollisesti loskavellin seurauksena. Aika nopeasti siis ongelma on pahentunut, sillä autolla on ajettu vasta reilut pari kautta.

Ensimmäisellä kerralla paikkaus tehtiin tukipeltiä poistamatta ja saumat heftattiin ja tinattiin. Kiilamainen rakenne kuitenkin jumittaa veden peltien väliin, ja jos hitsisaumat ovat jääneet paljaaksi on lopputulos melko selvä.

Pintapelti poistettuna. Kosteutta on ajan saatossa ollut jonkin aikaa tuolla rakenteen välissä. Nämähän ovat niitä yleisimpiä ruostepaikkoja. Edellisellä kerralla tukipeltikin maalattiin epoksilla.

Tällä kertaa tukipelti poistettiin että uusi pintapelti saatiin suojattua kunnolla myös sisäpuolelta. Edellisellä kerralla peltiä ei poistettu ja korjauksen jälkeen saumat tinattiin ja puhallettiin ennen epoksilla maalamista. Tällä kertaan sauma hitsattiin koko matkalta, ja takapuolelta se tiivistettiin 3M:n koriliimalla. Päälle maalattiin musta epoksi, ennenkuin tukipelti hitsattiin uudelleen paikalleen. Tälläkertaa myös tukipelti jätettiin auki alapäästään sen verran, että välissä oleva kura pääsee valumaan pois.

Uusi pintapelti leikattuna ja sovitettuna.

Juha hoiti tälläkertaa hitsauksen.

Pala hitsattiin nyt kokosaumalla, eikä tinaa käytetty ulkopuolella ollenkaan.

Taustapuolelta leikattiin tukipelti irti väliaikaisesti ja pellin saumat suljettiin sisäpuolelta 3M:n kaksikomponentti koriliimalla.

Liimauksen jälkeen pinta maalattiin epoksilla.

Maalin kuivuttua tukipelti hitsattiin takaisin paikalleen, mutta sen alareunaan tehtiin loveus, että vesi pääsee valumaan välistä pois. Pinta viimeisteltiin maalaamalla.

Maalaustyön hoiti jälleen ammattitaidolla Seppäsen Pasi Kurikasta, ja onneksi ehdimme sekoittaa uutta maalia PPG:n linjasta, ennenkuin Pasi vaihtoi maalilinjan Glasuritin tuotteisiin. Saatuani lokarin takaisin maalauksesta, se sovitettiin entistä ehommin keulaan, ja nyt pinnat kohtaavat vielä paremmin kuin aiemmin.

Pasi onnistui tekemään korjauksen huomaamattomasti.

Kasauksen jälkeen auto sai perusteellisen pesun, ja pintaan levitettiin Fusso-vaha. Parin kauden käytön jälkeen olen huomannut että Fusso kestää todella pitkään, eikä välivahauksille ole tarveta, jos autoa käsitellään Detailerilla säännöllisesti pesun yhteydessä.

Konepellin hitsaus ja tinaus

Konepelti oli melkoisen ruostunut etureunastaan ja se tehtiinkin n. 10cm reunasta ylöspäin uusiksi.

Konepelti paljastui tarkemmassa syynissä huonommaksi kuin oletin. Peltitöitä oli luvassa melkoisesti. Koko pellin etureuna oli ruostunut puhki mutta positiivisena puolena alaosan irtopelti oli täysin korroosiovapaa. Leikkasin ensin palat pois ruostekohtien ympäriltä ja hitsasin uudet paikat tilalle. Hitsatessa kävi kuitenkin ilmi että pelti oli paljon laajemmalta alueelta syöpynyt, joten jouduin avaamaan etureunan uudelleen ja tekemään siihen kokonaisuudessaan uuden palan. Työmaa paisui melkoiseksi eikä mielenkiinto riittänyt viemään projektia kerralla loppuun. Seuraavalla kerralla otin pellin uudelleen työn alle ja hitsailin sen kasaan. Nyt näytti jo paljon paremmalta. Saumakohdat tinattiin ja hioin karkeat pohjat peltiin sekä ruiskutin ruostesuojamaalin päälle. Pellin alapuoli jäi tässä vaiheessa työstämättä, mutta päätin jatkaa sitä myöhemmin.

Syksyllä -12 kori alkoi olla jo niin hyvässä vaiheessa että pian pitäisi luukutkin siistiä maalarille vientiä varten. Aloinkin sovittaa konepeltiin sen alle tulevaa peltistä jatko-osaa, mutta sainkin huomata ettei se istunut kovinkaan hyvin aiemmin uudelleen tekemäni etureunan kanssa. Niinpä puhdistin pellin ruostesuojamaalista ja kiteistä uudelleen peltipuhtaaksi ja aloin sovittaa etureunaa tinan kanssa. Työstäessä pelti kaatui lattiaan pystystä, mikä teki varmaksi sen että koko reuna oli tehtävä uudelleen. Illan työstämisen seurauksena osat sopivat nyt toisiinsa ilman rakoja ja ilman kittiä. Lopuksi alapuolen pinnat hiottiin puhdistuslaikalla ja teräsharjalla. Tämän jälkeen pelti sai jäädä odottamaan maalarille menoa.

 

 

Tinaa tuli sulateltua melko reilulla kädellä.

 

Hiottu ja sovitettu alapelti. Nyt istuu jo nätisti.

 

Konepeitto hiottuna puoliksi. Pintaruoste oli jämähtänyt melko hyvin ja tekemistä oli vielä soodapuhalluksesta huolimatta.

Samalla hioin lokasuojat peltipuhtaaksi. Lokasuojiin tehtiin ainoastaan pienet 10x10cm kokoiset ruostekorjaukset alahelmoihin.

 

 

 

Takaluukun kannen hitsaus

Syksyllä 2012 Juha haki Caddyn takaluukun kannen firmalleen kunnostettavaksi. Olin itse luovuttanut kannen suhteen sillä se oli melkolailla huono aihio. Luukun pintapelti oli ehjä mutta todella rajun pintaruosteen peitossa. Sisäpuoli sen sijaan oli ihan kauttaaltaan mätä takareunastaan ja käytännössä koko luukun takareuna oli tehtävä uudestaan rosterilistan alta ja osittain takareunan kotelon alueelta. Luukussa oli kolme isoa ruostereikää ja ympärystät olivat syöpyneet pahasti. Yritin etsiä uutta luukkua tilalle mutta ehdokkaat olivat jopa huonompia kuin tämä. Niinpä Juha otti asian hoitaakseen. Huonoksi onneksi luukun sisäpinnasta ei tullut otettua yhtä ainuttakaan kuvaa joten lähtötilanteesta ei ole näytettävää. Myöskään luukun työprosessista ei Juha ollut työn tohinassa ehtinyt ottamaan kuvia joten joudumme tyytymään valmiiksi hitsattuun luukkuun. 

Luukun saapuessa takaisin tallille koputtelin sitä yrittääkseni saada kaiken irtomujun ja hitsauskuonan imuroitua koteloista. Edelleenkin mujua jäi koloihin joten luukku on pestävä vielä kauttaaltaan ennen maalausta. Yksi luukun saranapulteista oli katkennut joten se oli porattava pois ja tehtävä uudet kierteet. Lisäksi erikoisen pultin tilalle oli saatava uusi. Hain Lahden pulttiliikkeestä oiken kokoisen tuumaisen pultin jonka sorvasin työpaikalla oikean muotoiseksi. Vanha prikka paikalleen ja toimii. 

Joitakin kuukausia myöhemmin hioin luukun pintapellin puhtaaksi ruosteesta käyttäen rälläkkää ja puhdistuslaikkaa. Ruoste oli kuitenkin niin lujassa että oli siirryttävä reilusti lamellilaikkaan että saataisiin edes jotakin tapahtumaan. Peltipuhdas luukku odottelee nyt siirtymistä maalarin hoiviin muun auton mukana.

Pyöränkaarien hitsaus

Ostaessani autoa tutkin ruostevauriot pintapuolisesti. Siinä vaiheessa myös lokarien kaaret vaikuttivat hyvinkin terveiltä pientä pintaihottumaa lukuunottamatta. Korin puhalluksen jälkeenkään kaaret eivät näyttäneet vielä kovinkaan pahalta mutta selvää oli että hitsipilliin jouduttaisiin jälleen tarttumaan.

Pientä ruostepilkkua.

Porailin pienet ruostepilkut auki ajatuksena hitsata ne sitten yksitellen umpeen. Muutaman porauksen jälkeen alkoi totuus kuitenkin selvitä, sillä poran mukana tuli melkoinen määrä ruosteista mujua. Kaaret olivat selvästi pahemmin ruostuneet takapuolelta, mutta aivan läpi asti ei ollut ruoste vielä päässyt. Poratessa selvisi vielä sekin, että pinta- ja sisälokasuojanpellin välissä on vielä kolmaskin pelti. Eipä siinä sitten auttanut kuin avata pinnat kummaltakin puolelta ja tutkia tuhoja vähän lähempää.

Sisäpellit olivat pahasti ruostuneet.

Alkuperäinen ajatus oli paikata vain kuvassa näkyvän uuden palan verran. Onneksi leikkasin peltiä hieman pidemmältä.

Mikään mieltä ylentävä ei näky ollut kun pintapellit oli poistettu edestä. Ruoste oli iskenyt myös keskimmäiseen tukipeltiin. Kahden pellin välissä oli ollut huopamainen eristematto joka oli kostuneena edesauttanut ruosteen etenemistä. Vaikka työtä olikin odotettua enemmän oli kuitenkin helpottavaa ettei vauriot jääneet huomaamatta.

Poistin peltiä pala kerrallaan ettei kylki levahtaisi aivan kasaan. Samalla hitsailin uutta tavaraa tilalle. Peltien välissä ollut huovan palanen poistettiin kokonaisuudessaan kaapimalla se myös yläpuolelta.

Tilkkutäkki saatiin lopulta kasaan ja seuraavaksi alkoi saumojen siistiminen. Heftit hioin lamellilla tasaisiksi ja koko roska tinattiin umpeen. Kyseiset pyörän kaaret vaativat ehdottomasti eniten tinaa koko projektissa. Tinaaminen pystysuoraan pintaan oli muutenkin melkoisen hankalaa kun kokemusta ei aiheesta ollut. Niinpä suurin osa tinasta löytyikin varmaan tallin lattialta.

Saumat tinattuna. Ympäröivä maalikin on ottanut hieman lämpöä.

Hionnan jälkeen suihkaisin nopeasti spray ruosteenestopohjamaalin tinattuihin paikkoihin, sillä edellisellä kerralla tinaamissani alueissa oli pieniä ruostepilkkuja. Seuraavalla kerralla hioin kyljet kokonaan epäkeskolla koska halusin punaisesta spraysta eroon. Samalla varmistin maalin pysyvyyden soodapuhalletussa pinnassa puhaltamalla vanhaa maalia paineilmalla ja hiomalla sen läpeensä. Lopuksi ruiskutin uuden epoksin kumpaankin kylkeen. Varsinaisia pohjatöitä en paikatuille alueille tehnyt sillä niiden tekemisestä vastaa korin maalaaja.