Perusteellista pesua ja kontin verhoilut uusiksi

 Takaluukun verhoilut oli pahasti ottaneet kosteutta talvisäilytyksissä kun kotitallin lämpötila seilasi muutamana talvena 0-25 asteen välillä kun kukaan ei ollut katsomassa perään. Myös kontissa olleet purkkinesteet aiheutti pohjan käpristymisen.

Uudet alaosan panelit tein 2mm polyeteenistä johon tulostutin uuden vinyylin. Edelliskerralla kun tein tuolla omalla kuosilla verhoiluja niin ne printattiin Canvas kamalle. Nyt ne on muovia niin kestonin parempi. Verhoilujen jälkeen panelit kantattiin ruskealla keinonahalla kuten aiemmin. Työstä vastasi Ticabo Kellokoskella ja samalla Tiiti ratusti uuden varapyörän pussin vanhan ruttuisen tilalle.







Syksyn ja kevään ajelujen ja korjausten jäljiltä alusta oli todella sotkuinen. Samoin itse auto oli pölyssä ja sumussa niin sisältä kuin päältäkin. Yksi iso työmaa oli alustan pesu käsin.







Samalla vaihdoin pinnat ja rätit takaisin alle. Vanteetkin oli parin vuoden säilytksessä vähän rähjääntyneet, joten ne piti myös entrata kauttaaltaan. Tein niille myös uudet keskimerkit kun vanhat olivat menneet huonoiksi.





Koppaan tein 3-step myllytyksen että sain sumut pinnasta ja kiillon takaisin. Samalla vesihioin ja kiillotin panelien sumurajat maalauksen jäljiltä.
Kaikki ikkunat kävin pesuaineella ja partaterällä läpi, sille ne oli kaikki maalipölyssä.



Sisustaan tein höyrypesun ja asensin muksulle takapenkille 124-mersusta kotoisin olevan 3-pistevyön, että saadaan uusi istuin kiinni. Tuokin on poistettavissa ilman jälkiä.





Iso työmaa siis oli tälle kevättä. Oikeastaan yllättävän iso. Vähän stressiäkin pukannut aiheesta välillä, joten melko mukavaa, että se vihdoin on taas tehty.. nyt kun vielä pääsisi tapahtumiin.

Sisustan kimppuun

Kauas on tultu tästä tilanteesta.

Pienoisten aikatauluongelmien kanssa paininut Markus sai  viimein Cadillacin etupenkin valmiiksi. Ajatus ei ollut jättää penkkien asennusta näin täpärälle kevään näyttelyn osalta, mutta pääasia että nyt ollaan jo pitkällä voiton puolella. Takapenkin kanssa tehdään vielä sovituksia, mutta hyvn lähellä totuutta ollaan myös sen suhteen. Työn jälki oli jälleen ensiluokkaista.

Sähkösäätöjen vaatimien komponenttien asennusta.

Etupenkin alaosan hain jo paria viikkoa aiemmin, että saan asennettua siihen sähkösäätöjen vaatimat moottorit, sähköt ja vaijerit. Vaikka kaikki osat on huolellisesti puhdistettu, korjattu ja testattu ei penkki kuitenkaan jaksa tällähetkellä omin avuin liikkua. Syitä voi olla monia. Moottorit toimii ja kiskot toimii kun vaijereita liikuttaa porakoneen avulla. Mahdollisesti kiskojen matoruuveissa oleva sinkki ahdistaa sen verran, että osat ovat yksinkertaisesti liian tiukkoja. Toisekseen moottoreissa voi olla jotaiin iän tuomaa ongelmaa kun tuntuu että puhti on poissa. Asiaan keskitytään uudelleen hieman myöhemmin ja mahdollisesti kiskon ruuvit uusitaan tai ainakin sinkitys poistetaan kemiallisesti. Mikäli ihmettä ei tapahdu, täytynee moottorit kuskata jollekkin asiansa osaavalle kunnostettavaksi.

Kauan sitä on odotettu, mutta viimein pääsee istumaan Cadin ratin taakse.

Takapenkki on jo hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä muutaman päivän uurastuksen.

Viikonloppuna valmista tuli myös takaluukun osalta, kun sinne löysi tiensä reunatereet saaneet verhoilupaneelit ja varapyörä. Optiovarusteena tuli myös mittatilauksena tehdyt kangasmatot joiden materiaaliksi valitsin burgundinpunaisen tuomaan kontrastia sisätiloihin. Jo aiemmin mainitut Cadillac-logot löysivät myös tiensä mattoihin.

Cadillac-logot asennettuna uusiin mattoihin.

Takakontin verhoiluihin ommeltiin vielä ruskeat terenauhan alkuperäistyyliin.

Takaluukun verhoilut

Purkuhetkellä autossa oli kaikki takaluukun verhoilut vielä paikallaan. Se on melko harvinaista, sillä varsinkin vuosikymmeniä käytössä olleissa autoissa ne on päässeen huonoon kuntoon ja ovat melko surutta paiskattu roskiin. Onneksi tämän auton pahvit olivat saaneet mädäntyä rauhassa takaluukussa samalla kun itse auto on maannut Californian pellolla.

Ylemmät osat leikattiin 1.5mm "laukkupahvista"

Laukkupahvia hankin siis jo aiemmin Lahtelaisesta pahvisalkkuja myyvästä yrityksestä. Paikan työntekijä oli erittäin auttavainen ja jenkkiharrastaja myös itsekin. Sovimme myös että voin tulla painamaan taivutuskohdat pahveihin, eli nuuttaamaan ne kunhan olen leikannut ne muotoonsa.

Alkuperäisten osittain revenneiden ja pehmenneiden pahvien avulla sain kohtuullisen helposti tehtyä uudet. Käytin 1.5mm pahvia ylemmissä osissa ja sivuissa, eli vaaleanpunaisissa pahveissa. Alaosan ruskeisiin osiin käytin 2.5mm paksumpaa pahvia joka leikkaantui mukavasti kuviosahalla.

Pohjaosien sovittelua.

Nuuttaus suoritettiin asiaanuuluvasti nostalgisella koneella.

Taiteltu pahvi istuu kuin hanska.

 Monesti näissä luukkujen toteutuksissa näkee täysin yksivärisiä ratkaisuja, ja todennäköisesti ainakin osa niistä on täysin oikein ja alkuperäisesti, mutta tässä yksilössä verhoilut ovat siis kaksiväriset. Tästä tulikin pienoinen ongelma, sillä alkuperäisen sävyistä materiaalia ei löytynyt kuin lattiaan, ja halusin tietenkin samanväriset kuin vanhat. Koska graafinen suunnittelu ei ole minulle ongelma, tein kuosista kopion tietokoneella vektorimuodossa, ja väritin sen Illustratorissa oikean väriseksi. Tein kummastakin väristä 1200mm x 1200mm tiedostot jotka lähetin Seinäjoelle Ahaa mainokseen. Ahaan Mika hoiti homman nopeasti tulille ja parin viikon päästä minulla oli kaksi palaa kummankin väristä kangasta tulostettuna Canvas materiaalille. Materiaalin määrän olin arvioinut hieman optimistisesti, sillä jouduin tilaamaan ruskeaa kangasta vielä saman verran. Yhteensä kangasta meni siis huimat 8.5m2! myös kangaiden sovittelu pahveihin vei aikaa sillä materiaali piti hyödyntää mahdollisimman tarkasti, eikä hukkaa saanut tulla.

Vektorimuodossa oleva kuosi suunniteltiin alkuperäisen pohjalta.

Kuosi tulostettiin Canvas materiaalille.

 Liimaaminen tapahtui jenkkiläisellä spray kontaktiliimalla mikä on ihan oikeasta perhanan hyvää. Tämä ei ole sellaista "sumua" kuin monet vastaavat liimat, vaan levittyy kuten ruiskusta ja kuivuu todella nopeasti. Pyörän kaarien pussin ommeltiin alkuperäiseen tapaan kahdesta osasta. Liimasin ne aluksi suoraan peltiin kiinni, mikä oli virhe. Pelti kun ei ole tasainen vaan siellä on tehdasmassaa ym. epätasaisuutta joten kangas meni heti ruttuun. Irroitin rätit ja laitoin väliin 10mm paksua vanua ja tulos parani. Vielä kun saisi nuo ylimääräiset rutut pois jollakin konstilla tai sitten täytyy tehdä uudet palat.

Kylkipahvi verhoiltuna.

Canvas materiaali toistaa kuosin yllättävän autenttisesti.

Lopputulos on kustannuksiin verrattuna mielestäni onnistunut, sillä hinta jäi pahveineen päivineen noin puoleen siitä mitä pelkkä materiaali olisi SMS-autofabriksin kautta tullut maksamaan, ja kuten totesin, väri olisi ollut vain ruskea.

Reunoihin jätettiin hieman ylimääräistä ettei lattia paista raoista läpi.

Pyörankaarten pussit vaativat vielä lisätyötä.

Vararengasta ja tereitä vaille valmis.

Viimeistely puuttuu vielä näistäkin sillä kaikkien osien reunoihin ommellaan vielä terenauhan siistimään ilmettä niinkuin alkuperäisissäkin on. Kunnostettu tunkka avaimineen ja varapyörä pusseineen kuuluu tottakain kontin varustukseen.

Joulupaketti Ruotsista

Vihdoin perillä!

Väri muutettiin perus viininpunaisesta metalliroosaan. Ilmeisesti myös tämän väristä kojelautaa on aikanaan saanut kun toinen vastaava löytyi netistä.

Vihdoin se saapui! Alkuperäinen toimitusaika venyi viidestä viikosta viiteen kuukauteen, mutta onneksi kojelauta saapui silti hyvissä ajoin ennen kevättä ja laatu oli RD-Autolinen porukalla todellakin A1-luokkaa.

Mittarin asennusta kyseiseen osaan ei voi suositelle kenellekkään.

Kojelauta oli alunperin perus viininpunainen, mutta halusin sen sävytettynä metallihohtoiseksi. Toimitin RD:lle samalla värimallin maalista jota olin käyttänyt myös muualla sisustassa. Erikoista sinänsä että nuo muut osat ovat oikeastikkin metallinhohtoisia, mutta kojelauta jostain syystä ei ollut tässä värivariaatiossa. Vielä erikoisempaa on se että melkeinpä minkä tahansa muun sisustavärin kanssa tuo kojelautakin on metallinhohtoinen myös alkuperäisenä.

Ettei nyt liikaa hehkuteta, täytyy mainita asiasta josta minuakin varoiteltiin koskien tätä kojelautaa. Mittarin asennus nimittäin oli ihan oikeasti perseestä. Ongelmahan on se että pehmustemateriaalia (PUR / polyuretaani) on tuossa aukon ympärillä liikaa, eli aukko on pienempi kuin mittari. Mittarissa taasen on kaulus joka uppoaa aukkoon. Kun tähän lisätään se, että vinyyliä ei ole reunan jälkeen yhtään ylimääräistä on tilanne se että mittari on puskusaumassa vinyylin ja pehmusteen kanssa. Aikani 68-vuotiaan äitini kanssa vääntäessä sain mittarin paikalleen tajuttoman kiroamisen, huutamisen ja S-bonuskortin avulla. Lisäksi helpotin asennusta suurentamalla mittarin kiinnitysreikiä sen verran että sitä pystyi liikuttamaan pystysuunnassa.

Sivuposket asennetaan ensin paikalleen ja keskiosa "tiputetaan" päälle, just joo..

 Kojelauta koostuu kolmesta osasta, eli isosta keskipalasta ja irrallisista reunoista. Reunat kiinnitetään ensin paikalleen ja niihin kiinnitetään sähkölasien ja tuulilasinpyyhkimien katkaisijat. Ettei tämä taas liian helpoksi mene, ei isoimman osan asennus aivan sujunut kuin siellä Suomenruotsalaisessa kunnassa. Veljenpojan naureskellessa mitä mielenkiintoisimmilla kiroamislauseilla saimme Petri kanssa lopulta kannen paikalleen. Edelleen pientä hienosäätöä tuokin kaipaa, mutta ainakin se on kertaalleen asennettu. Vasenta sivupalaa pitää vielä justeerata, ja vilkkujen mittarivalot eivät syty vaikka ne toimivat aikaisemmin ok. Kello ei ilmeisesti saa sekään maadoistusta kun ei toimi vaikka aiemmin raksutti. Eipä sitä nyt kerralla voi kaikki onnistua.

Ovipahvien kunnostus | Osa 3

Alkuperäiset pahvit olivt parhaat päivänsä nähneet.

Ovipahvien kunnostus on päässyt viimeiseen kolmanteen osaan. Edellisellä kerrallahan siis ovipahvien kunnostuksen osalta kopin otti Verhoomo Ajomakon Markus. Projekti jatkui seuraavaksi uusien pohjien valmistamisella. Olin hankkinut tätä varten 3.5mm vahvaa jäykkää matkalaukkupahvia. Harmittavasti kuitenkin levyn pituus ei riittänyt etuovien pohjiksi ja päätin hylätä pahvin käytön. Materiaaliksi valikoitui perinteinen kuitulevy josta Markus oli aiemminkin ovipahveja vääntänyt. Markus valmisti sabluunan vanhojen pahvien avulla ja kävi sovittamassa niitä paikalleen. Tärkeää ovipahvien tekemisessä on juurikin tämä sovitus, sillä yleensä vanhojen pahvien avulla tehdyt pohjat eivät lopulta istu paikalleen. Tässäkin tapauksessa sovitusta piti tehdä ja levyt leikattiin vielä kertaalleen uudestaan. Alkuperäiset naulalistat olivat ruostuneet käytännössä olemattomiin, joten päätimme lisätä nykyaikaisia metallisia painoklipsejä kiinnityksessä. Coupen ovipahveissa on jo tehtaalta käytetty myös ruuveja, joten kiinnikkeet ovat lähinnä tukemassa rakennetta.

Pahvien loppukokoonpano hoidettiin tallilla yhteisvoimin.

Käsinoja ruuvataan paikalleen pahvin läpi tukipeltiä hyödyntäen.

Varsinaiseen verhoiluun annoin Markukselle melko selkeät ohjeet; tee niinkuin tehtaalta tulleet, mutta ilman virheitä. monen viisysin uudelleen verhoiltuja pahveja tutkineena olen huomannut, että usein verhoilija on turhaan käyttänyt liikaa vanua varsinkin kyynärnojissa, ja niiden särmä muoto on kadonnut. Tällaiset pahvit näyttää vähän kuin täyteen puhalletuilta, eikä anna oikeanlaista laatumielikuvaa. Otimme saumakohtiin ja viimeistelyyn mallia E-mallin mersun kyynärnojista.
Pahvit kasattiin tallilla lopulliseen muotoonsa, sillä Markus halusi varmistaa niiden oikeanlaisen kasauksen. Olinhan itse tehnyt pahvien purun, joten Markuksella ei juuri ollut kokemusta niiden kokoonpanosta.

Valmis pahvi on melkoinen ilmestys. Väritys on täysin alkuperäinen ja materiaalit 100% alkuperäistä vastaavat.

Myös kaikki koristeosat kunnostettiin entiseen loistoonsa.

Osien kiinnittämisen jälkeen lopputulos alkoikin näyttää vähintäänkin asialliselta ja nosti hymyn jopa allekirjoittaneen huulille.

Takapahveissakaan ei juuri kehuista ollut.

Takapahvien kanssa odotettiin seuraaavaan tallikertaan, ja ne koottiin etupahvien mukaisesti. Olin tutkiskellut Alakosken Karin hienon Serie 62:n ovipahveja ja huomasin että hänen takapahveissa oli rosterilista jollaista minulle ei ollut. Hieman jo ehdin säikähtää, joudunko alata etsimään kyseisiä osia, mutta lopulta selvisi että De Ville sarjan pahveissa tuota listaa ei takana ole.

Kaikkiin pahveihin kiinnitettiin uudet karvalistat jotka tulivat Rubber the Right Waylta. Nämä olivat Re-Pops merkkiset ja valmiiksi muotoillut vastaamaan alkuperäisiä.

Ennen pahvien asennusta tarkistin sähkölasien toiminnan useaan kertaan. Vielä viime hetkillä huomasin että ovien lukot eivät toimineet oikeanlaisesti, joten ne jouduin vielä tilaamaan uudet. Lukot saapuivat muutamassa päivässä ja niiden asennus onnistui helposti. Hieman haastavampaa kuitenkin oli lukkonuppien varsien asennus. Se nimittäin onnistui ainoastaan irroittamalla ovien lasit ja taaemmat kiskot. Kun kaikki oli vihdoin reilassa tiivistin ovet muovilla ja takana teippasin ehdastyylisesti reijät umpeen.

Alkuperäiset teipit olivat tallella korin reikien päällä purkuvaiheessa.

Samalla linjalla jatkettiin tälläkin kertaa.

Oviin leikkasin suojamuovit, jotka liimasin paikalleen kaksipuolisella teipillä.

Ovipahvien asennus olikin hieman aikaavievempi homma mitä alun perin ajattelin. Kaikki kuitenkin asentui hienosti ja pysyi mainiosti paikallaan jopa ilman ruuveja. Koska kyseessä on kuitenkin tarkka entisöinti löytävät myös ruuvit tiensä pahveihin. Markus hoiti ovipahvit erittäin hienosti vaikk kyseessä olikin ensimmäiset jenkkipahvit mitä mies on tehnyt! Hatunostona rvoinen paikka siis. Vesi kielellä jään odottamaan penkkie valmistumista. Lisätietoja verhoiluista ja tekijästä löytyy www.ajomako.fi

Lopputulosta on miellyttävä katsella. Kiinnitysruuvit puuttuvat vielä kuskin pahvista.

Edellisellä kerralla sovittelimme pahvista tehdyt kickpanelit paikalleen, ja Markus otti ne verhoiltavaksi. Ilmaräppänä asennettiin pahvin ja maton väliin niin ettei kiinnitysruuvit ole näkyvissä. ritilää vasten tuleva matto viimeisteltiin reunanauhalla. Asensin kickpanelit tälläkertaa paikalleen ja sovitin maton niin että se ulotuu tolppiin asti. Sisusta alkaa olla nyt katto- ja pilarilistoja, kojelautaa ja penkkejä vaille valmis. Kojelauta makaa edelleenkin tuolla Ruotsin puolella, kohta jo viidettä kuukautta. RD-autoline ei ainakaan tämän harrastajan suusta kuule ylistyssanoja, oli tuotteen laatu kuinka hyvää tahansa. Sovitusta aikataulusta ollaan kolminkertaisesti ohi, ja ylimieliset työntekijät eivät ota mitään vastuuta saati sitten anna hyvitystä hinnasta. Odotellaan nyt, jahka se se dashboardi sieltä vielä valmistuu.