Perusteellista pesua ja kontin verhoilut uusiksi

 Takaluukun verhoilut oli pahasti ottaneet kosteutta talvisäilytyksissä kun kotitallin lämpötila seilasi muutamana talvena 0-25 asteen välillä kun kukaan ei ollut katsomassa perään. Myös kontissa olleet purkkinesteet aiheutti pohjan käpristymisen.

Uudet alaosan panelit tein 2mm polyeteenistä johon tulostutin uuden vinyylin. Edelliskerralla kun tein tuolla omalla kuosilla verhoiluja niin ne printattiin Canvas kamalle. Nyt ne on muovia niin kestonin parempi. Verhoilujen jälkeen panelit kantattiin ruskealla keinonahalla kuten aiemmin. Työstä vastasi Ticabo Kellokoskella ja samalla Tiiti ratusti uuden varapyörän pussin vanhan ruttuisen tilalle.







Syksyn ja kevään ajelujen ja korjausten jäljiltä alusta oli todella sotkuinen. Samoin itse auto oli pölyssä ja sumussa niin sisältä kuin päältäkin. Yksi iso työmaa oli alustan pesu käsin.







Samalla vaihdoin pinnat ja rätit takaisin alle. Vanteetkin oli parin vuoden säilytksessä vähän rähjääntyneet, joten ne piti myös entrata kauttaaltaan. Tein niille myös uudet keskimerkit kun vanhat olivat menneet huonoiksi.





Koppaan tein 3-step myllytyksen että sain sumut pinnasta ja kiillon takaisin. Samalla vesihioin ja kiillotin panelien sumurajat maalauksen jäljiltä.
Kaikki ikkunat kävin pesuaineella ja partaterällä läpi, sille ne oli kaikki maalipölyssä.



Sisustaan tein höyrypesun ja asensin muksulle takapenkille 124-mersusta kotoisin olevan 3-pistevyön, että saadaan uusi istuin kiinni. Tuokin on poistettavissa ilman jälkiä.





Iso työmaa siis oli tälle kevättä. Oikeastaan yllättävän iso. Vähän stressiäkin pukannut aiheesta välillä, joten melko mukavaa, että se vihdoin on taas tehty.. nyt kun vielä pääsisi tapahtumiin.

Cadillac 1959 Kaiutinritilän vaakuna

Tuon ratin keskiömerkin tuotteistamisen jälkeen tuli aika pian ilmi, että ainakin jonkinlaista kiinnostusta olisi vastaavaan tuotteeseen, mutta viisysin kaiutin ritilän vaakunaan. Kyseessä on siis Speaker grille emblem. Hieman otti aikaa, ennen kuin ehdin paneutua asiaan, mutta lopulta sain aikaiseksi tehdä tarkan vektorikuva alkuperäisestä vaakunasta, jonka avulla päästiin toteuttamaan merkkiä.

Onneksi itsellä oli omasta autosta jäänyt alkuperäinen kromikehys, josta tuo vaakuna puuttui, joten sain sitä hyödyntää sovittamiseen. Merkistä tuli todella hieno, eikä kuvat tuo sille oikeutta. Livenä tuo on huomattavasti hienompi. Sain jopa imitoitua tuon alkuperäisen merkin kullankeltaisen sävyn tähän uustuotanto osaan. Täysin 100% alkuperäistä vastaavahan tämäkään ei ole, mutta alkuperäisiä on todella haastava löytää. Tämän hankkimisella pääsee huomattavasti helpommalla.

Mikäli merkille on tarvetta niin laita meiliä: garagefiftynine@gmail.com
Näitä löytyy toistaiseksi hyvin varastosta. Samoin ratin keskimerkkiä sain keväällä uuden erän, joten sitäkin löytyy.

Grafiikka ja murikan vaihto

Kesän aikana tuli vihdoin toteutettu idea mitä olin pitkään miettinyt. Noissa viisyseissä kun on ratin keskiössä Cadillac vaakuna, mutta ajan saatossa se on usein irronnut tai irrotettu, tai muutenvaan rikkoutunut. Näiden logojen tilalle ei ole ollut saatavissa uusia, vaan ainut tapa on ollut etsiä käytettyä. Alkuperäinen on kirkasta muovia, joka on taustapuolelta maalattu moniväriseksi. Tuollaisen alkuperäistyylisen tekeminen on täysin mahdollista 3D-tulostamalla, mutta jälkityöstä ja maalaus on sen verran hankalia, että niistä tulisi todella kalliita.

Niinpä mietin onnistuisiko logo feikata ns. linssitarralla. Otin mitat keskiöstä ja tein pohjaan tarran johon kopioin logon millintarkasti. Sen jälkeen ohjeistin toimittajaa printtaamaan grafiikan kromiteipille, jonka päälle valettaisiin 3D linssiaine. Tällätavoin tarralle saadaan paksuus.

Tarrat onnistuivat todella hyvin, ja olen myynyt niitä 30e/kpl hintaan jo monelle harrastajalle. Itselläkin on nyt yksi ylimääräinen kuppi logolla varustettuna, jos sitä joskus mahtaa tarvita. On ollut ajatuksissa tehdä vastaava tarra kojelaudan kaiutinritilän vaakunaa varten, mutta sen kanssa ei ole edetty vielä mitenkään.

Cadillacia on vaivannut nyt joka kausi enenmmän ääntävä perä. Ensimmäiset kaksi kesää perä aiheutti lähinnä tärinää, ja siitä lähtien myös ääni tuli kuvioihin. Tänä keväänä kiristin pinionin mutteria ennen Stefan vaihtamista lyötyihin merkkeihin asti aj tärinä lakkasi, mutta ääni vain paheni.
Niinpä päätin metsästää toisen perän, ja parin viikon jälkeen oikeanlainen ja oikealla 2.94 välityksellä oleva perä löytyi KS-Importilta Ruotsista. Myyjä lupasi perälle toimmivuustakuun, vaikka kyseessä oli käytetty osa.

"Uusi" perä puhdistettiin ruosteista, ja maalattin POR15 Factory manifold greyllä kuten alkuperäinenkin perä.

Meinasin jättää perän asennuksen ensi kevääseen, mutta kuljettaessani Granvikin Paulia Lahden Jenkkiautonäyttelystä hotellille, hän suositteli vaihtamaan murikan samantien. Tarinan mukaan hän oli ollut kyydissä yhdessä autossa 90-luvulla josta murikka oli leipaissut kiinni ajossa, ja auto oli päätynyt ojanpohjalle runko kolmesta kohtaa katkenneena. Niinpä otin neuvosta vaarin, ja vaihdoin perän kun kerran tiivisteet ja öljytkin olivat jo valmiina. Ongelmaksi muodostui ahtaassa autotallissa lattialla vaihto. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes uusi perä oli menossa takaisinpäin. Tunkilla murikkaa banjoon tähdätessäni se jäi jotenkin vinoon, ja hammaspyörä jäi jumiin banjon reikään. Tuota 40kg painavaa murkulaa sitten saikin repiä irti ahtaassa välissä sen 3-tuntia, ennen kuin se plumpsahti ulos. Siinä vaiheessa murikka roikkui kuormaliinoilla yläkolmiosta jolloin sain sen helposti käännettyä suoraan ja paikoitettua akseliin. Loppukasaus meni hyvin ja pääsin koeajolle samana iltana. Mikä mahtava tunne se olikaan, kun mitään ääntä ei enää kuulunutkaan voimansiirrosta monen vuoden ajojen jälkeen.

Testilenkki oli upea kokemus, sillä mitään häiriöääniä ei enää kuulunut.

Kesä 2018 oli Caddyn ajojen osalta lyhyt, ja tarkoitus olisi tässä lokakuun puolenvälin tienoilla ajella auto takaisin talvisäilöön. Vielä viikko sitten kävin kuitenkin ACE-Cornerilla järjestetyssä Bring your own vehicle tapahtumassa, mikä oli tarkoitettu Teollisen- ja ajoneuvomuotoilun opiskelijoille, sekä alumneille. Samalla nappasin muutaman kuvan pimenevässä syysillassa ovensa sulkeneen Moottoripyörämuseon neonvalojen loisteessa.

Uutta paitaa!

Uutta kuvitusta ja samalla T-paitaa tuli suunniteltua tuossa viime kesänä. Ei ole juuri ehtinyt näiden grafiikoiden kanssa tunaroida, mutta ehkäpä tässä keväällä saadaan lisää paitamalleja. Jos alustavaa kiinnostusta paitoihin löytyy niin ota yhteyttä garagefiftynine@gmail.com tai jätä kommentti alle. Mikäli kiinnostusta löytyy tarpeeksi niin teetän kerralla isomman erän.

Rungon tyyppimerkintä

Runko oli purkuhetkellä yltäpäältä ruosteen peitossa enkä sen koommin osannut edes etsiä siitä mitään tehtaan maalattuja merkintöjä saati sitten iskettyjä runkonumeroita. Velimies Juha kuitenkin tutki rungon vielä pesun jälkeen mahdollisten merkintöjen löytämiseksi. Sen verran hyvää säkää kuitenkin oli matkassa että rungon sivupinnasta löytyi tehtaalla maalattu tyyppimerkintä tai sen jäänteet. Hirveän selväksi tuota näkymää ei kuitenkaan voi kuvailla ja kuvasta näkeekin että numeroiden määrittäminen oli melkoista arpomista. Merkinnät siis kuvattiin ennen puhallusta mikäli niille olisi myöhemmässä vaiheessa jonkinlaista käyttöä.

Jossain vaiheessa vuotta 2011 törmäsin jenkkilän ebayssä ilmoitukseen jossa kaupattiin juuri viisysin rungon stenciliä eli sabluunaa jolla kyseinen runkomerkintä voitaisiin maalata. Ilmoituksesta kävi selvästi ilmi että kyseiset merkinnät olivat autokohtaisia ja niiden sisältämä informaatio koostui auton korimallista, valmistuspäivämäärästä sekä mallisarjan numerosta. Hyväksi onneksi kaupan ollut esimerkkisabluuna oli juuri coupen numerosarjalla varustettu, joten sain siitä numeron talteen. Aloin tutkimaan rungosta otettuja kuvia ja vertasin valmiin stencilin numeroita siihen. Rungon kuvia käsittelin melko rajusti photoshopilla lisäämällä kontrastia ja säätämällä valkoisen ja musta määrää saadakseni tekstin paremmin erottuvaksi. Lopulta pystyin hahmottamaan mikä maalin jäämä vastasi mitäkin numeroa tai kirjainta.

Kasasin photoshopissa ebay kaverin kuvaa hyödyntäen symboleista oman auton runkomerkintää vastaavan sabluunan. Nyt kasassa oli siis kaikki tiedot varsinaisen merkinnän toteuttamiseksi alkuperäistyyppisesti. Huonolaatuinen ja pikselinen photoshop kuva vietiin 3D ohjelmaan jossa viivatyökalujen avulla tein symboleista vektorimuotoiset. Valmis viivasto tuotiin illustratoriin jossa tein lopullisen tarratiedoston leikkauspolkuineen.

Tarran leikkasi työmaan kautta eräs yhteistyökumppani, mutta huonoksi onneksi olin arvioinut merkinnän koon täysin pieleen. Matkalla pohjanmaalle soitin vanhalle tuttavalleni Santalan Turolle joka ystävällisesti leikkasi uudet sabluunat 20% pienempänä. Vieläkin jouduin sovittamaan tekstiä pienemmäksi leikkaamalla tarraa, mutta vihdoin sain merkinnän istumaan paikalleen. Erikoista sinänsä että merkintä tulee runkoon käytännössä ylösalaisin. Itse arvelen sen johtuva rungon kasaamisprosessista missä runko on saattanut olla kasauslinjastolla ylösalaisin tai sitten on mahdollista että tyyppimerkinnän lukemista on yritetty helpottaa kun sitä tuijotetaan käytännössä pää alaspäin. Tiedä sitten mikä lopullinen tatkoitus, sitä tarina ei kerro. Harvinaisen kova työmaa yhden onnettoman merkinnän suhteen mutta sielläpähän lepää.

Graafista suunnittelua

Kesällä -12 päätin suunnitella tallille, eli käytännössä veljesporukalle oman logon. Kaikennäköisiä hot-rod vaatteita on näyttelyt pullollaan joten vinkkejä suunnitteluun saa vaikka millä mitalla. En kuitenkaan ottanut mitään olemassa olevaa grafiikkaa pohjalle vaan käytin omia valokuviani ja omaa osaamistani photoshopin saralla. Logosta tuli ihan kelpo ja päätin tehdä seuraavaksi klopeille paidat. Tällähetkellä retut ovatkin harvinaista herkkua, mutta tarpeen vaatiessa niitä voidaan kyllä myydä halukkaille tilauksesta. Kesäksi 2013 on ainakin tulossa uusi malli tai jopa parikin. Wacomin kynä kädessä kikkailu on mukavan kevyttä väliaikaviihdettä raskaan entisöintiprojektin lomassa.