Kesän 2017 tapahtumia

Blogin kirjoittamisessa on ollut vähän taukoa. Onhan tässä toki touhuttu kaikenlaista, mutta aika vähäisissä määrin Jenkkirintamalla. Kolme kautta on paukutettu Caddyllä, ja takki alkoi olla jo vähän tyhjä tänä kesänä. Niinpä Caddyn ajelut jäivät hieman vähiin, ja auto menikin talviunille jo elokuussa. Toki asiaan saattaa vaikuttaa perheen uusi tulokas, joka syntyi sitten tuossa Lokakuussa. Sitä kun piti vähän tehdä muut projektit alta pois aina tuvan terassista vanhan kaluston (MB) kunnostukseen ja myymiseen. Eikä se vanhan diisselimersun myyminen juuri mitään auttanut, kun viikonpäästä hain seuraavaksi projektiksi samanikäisen kutoskoneisen bensacoupen, jollainen itsellä oli ensimmäisenä autona. No sen projektin sepitin melko tiukassa 3-viikon aikataulussa alusta loppuun pois alta, mutta siitä lisää tuolla Mersublogin puolella. Kova kuume olisi uuteen jenkkiprojektiin, ja päässä pyörii melkoisia visioita toteutukseen. Se, mikä kohde olisi kyseessä ei ole auennut, enkä ole lähtenyt varta vasten mitään etsimäänkään. Viimeistään keväällä on kuitenkin pakko saada tuo Motorsin puolella esitelty Honda kaupan, ja sen perään vaihtaa nykyinen käyttöauto vähemmän ajettuun. Onko sitten sen jälkeen varaa enää mihinkään muuhun jää nähtäväksi. Eräs sattumalta puheeksi tullut "raato" kuitenkin olisi varsinainen unelmien täyttymys, mutta aihio käsittää lähinnä rungon tällä hetkellä, joten mistään pikkuprojektista ei ole kyse..
Ajattelin kuitenkin niputtaa edes ne tapahtumat, joissa tuli kesän aikana käytyä. Aivan ensimmäisenä taisi olla perinteinen Jokimaan rompetori, johon oli mukava ensimmäistä kertaa osallistua Cadillacilla.

Kun Jokimaalle sattuu hieno keli, viettää sielä mielellään koko päivän tonkimassa romuja.

Mielenkiintoisia aihioita löytyy aina polkupyöristä autoihin.

Myös Amerikan Raudan Kimmo oli bongannut allekirjoittaneen Jokimaalta.

Heti pian olikin Lahti Hela Bike show, johon tänä vuonna otettiin myös jenkkiautoja ennakkoilmoittautumisen kautta. Houkutus oli suuri, kun pääpalkintona oli 1000e käteistä. Sitä kun arvoin on tarjolla näissä karkeloissa. Noh, pelihän tosin oli selvä jo sillä seisomalla kun paikalle pääsi, sillä viereisessä ruudussa könötti Petri Terhon Buick. Ja arvaattekin varmaan mikä se lopputulos oli.

Keli ei suosinut Helaa tänä(kään) vuonna. Ei sentään satanu lunta niin kuin yleensä.

Tämä COE taisi tulla toiseksi äänestyksessä yhden äänen erolla Caddyyn.

Seuraavana tapahtumana listassa oli Mikkelin Oldtimer Run, johon lähdin käytännössä ihan extempore. Ajatustasolla tapahtuma oli kiinnostanut jo pitkään, mutta jostain syystä huomasin sen vasta edellisenä iltana, joten meinasi tulla kiire. Tällä kertaa en edes yrittänyt paikalle aamutuimaan, vaan ajelin hissukseen puolenpäivän aikoihin perille. Paikanpäällä oli aivan mahtava keli, ja jos en olisi ollut matkassa yksin, olisi varmasti ollut todella hieno päivä piknikille.

Patinaa ja käsiteltyä.

Myös Vääksyn kanavalla pääsin pikaisesti käymään heinäkuun alun tiistai-iltana. Väenpaljous oli yllättänyt myös järjestäjät, ja tuntia ennen tapahtuman "alkua" koko pääalue oli tupaten täynnä. Onneksi pääsin siirtymään muiden jenkkilotjien kanssa sivualueelle, jossa tilaa vielä riitti.

Ja jo lyhyen ajan sisällä koko jenkkiharrastajien lempilapseksi muodostunut Malmin Precruising nähtiin heinäkuun ensimmäisenä perjantaina. Sopivasti juuri kesäloman alkajaisiksi sattunut tapahtuma oli mieluinen. Ensin Caddyllä töihin, ja siitä aseman kautta hakemaan morsian kyyttiin ja kohti Malmia. Keli oli upea, ja muutenkin meininki rento ja näkemistä aivan äärettömän paljon. Varsinaiseen Kauppatorin Cruisingiin ei kuitenkaan otettu osaa, edellisvuoden huonojen kokemusten vuoksi.

Kyytiläinen matkaan Haarajoen asemalta.

Hienoa oli nähdä tämäkin laite livenä.

Jettasetin toimarin huima -34 3W Ford!

Aivan täydelline väri Tri-five letukkaan.

Tässä kello taitaa olla jotain kuuden pinnassa, joten väkeä oli tulossa vielä PALJON!

Heti seuraavana päivänä Malmin jälkeen oli Ace Cornerilla cruising, joka sitten jäi lopulta tämän kesän ainoaksi Lahden cruisaluksi.

Lapuan uusi Gasoline Meeting jäi omalta kohdalta harmillisesti väliin, mutta Juha porukoineen pääsi sentään mukaan Mercuryllä. Tapahtuman suosio ja väkimäärä yllätti varmasti sekä osallistujat että järjestäjät. Tänne on päästävä ensi vuonna.

Naapurit ja kaverukset sulassa sovussa piknikillä. (kuva:Kari Alakoski)



Serkuksia naurattaa.

Nastolan Cruisingia olin odottanut jo monta vuotta, ja tällä kertaa sinne päästiin. Tapahtumahan oli kuten sitä on kehuttu, mutta harmittavasti tapahtumapaikan pihan huoltoasema oli suljettu ja täten myös kaikki WC-juoma-ruoka palvelut. Kuminpoltto näyttää täällä olevan se "juttu".

No savuaahan se.



Auringon laskusaa kohti kotia. (Kuva:"Felix200SX")

Tulipa sitä pyörähdettyä myös tuninkimiesten, tai nykyään Stance, Fitment yms. henkisten vannehörhöjen kokoontumisessa Lahden Fitted festilla. Itsekin tuossa muutamia vuosia sitten olin hyvin sisällä näissä vannehommissa ja monen monta koottavaa vannesatsia on kunnosteltu ja myyty seuraaville omistajille. Nykyisin homma on hieman karannut käsistä monilla, eikä touhu oikein enää näytä hyvältä, mutta olihan sielläkin hienojakin vehkeitä. Cadillac hieman huvitti tuning miehiä, mutta en olisi ihan niin varma kannattaako naureskella jos itsellä on satasen autossa viiden tonnin vanteet :)

Venäläistä eksotiikkaa.

Eskelin Antin mallintamat koottavat kiekot oli saatu Tsaikan alle edellisenä päivänä.

Kesän viimeiseksi tapahtumaksi johon auton kanssa osallistuin jäi Sundomissa järjestetty WHRA:n Summer meet. Tännekin oli pitänyt jo monta vuotta osallistua, mutta ei ollut saanut aikaiseksi tai jokun muu tapahtuma oli ollut päällekkäin. Hieno tapahtuma ja hienoja laitteita mitä ei juuri muualla näe. Paljon paikallismurretta puhuvia ihmisiä.

Alakosken aina yhtä hieno -59 Coupe!

Taisto Hollin upea Camaro. Mieshän on näiden autojen kanssa varsinainen Guru.

Jokin näissä Roadrunnereissa viehättää.

Himangan Jyrkin Oldsin keula vie avaruuteen.

Mukaan tarttui tapahtuman TOP10 pysti.

Siinä siis kaikki kesältä 2017. Paremmalla puoliskolla kun oli tuo "tilanne päällä" tuon raskauden kanssa, tuli liikuttua melko paljon yksin, eikä se näillä vehkeillä oikein ole niin mieluisaa, kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Ehkäpä ensi vuonna pääsemme kolmistaan liikenteeseen. Sen vuoksi keväällä autoon onkin tarkoitus asentaa isofix kiinnikkeet takapenkille. Siitä lisää myöhemmin.

Westcoast MotorShow 2016

Kuluneen vuoden Westcoast Motor Show oli Garage59 poppoolle toinen laatuaan. Edellisvuonnahan Vaasassa osallistuttiin Cadillacilla kyseiseen tapahtumaan. Tapahtuma on hyvin järjestetty ja henkilökunta on mukavaa ja auttavat parhaansa mukaan. Tänä vuonna osallistumispyyntö tuli Näyttelyjärjestäjän puolelta ja mukaan haluttiin ottaa Mercury. Mercury ei juuri näyttelyesiintymisiä olekaan tehnyt sitten kevään 2011, jolloin se osallistui Lapualla järjestettyyn Gasoline motor showhun. Mercury nyt ei sinänsä olekaan mikään näyttely auto vaan perussiisti reissureki, jolla uskaltaa lähteä millaisen porukan kanssa vaan liikenteeseen. Kolhuja ja jälkiä on riittämiin, joten pienet töksähdyket eivät maailmaa kaada, kuin taas voisi käydä Cadillacin kanssa.

Mercury meikattiin niin hyvin kuin voitiin ja auto vietiin iltamyöhään Botniahallille. Pitkän päivän päätteeksi isän ylpeydenaihe koreili Cadillacilta lainattujen valojen keilassa puoliltaöin. Alusta asti oli selvää, ettei auto mitenkään voisi olla palkittujen listalla, joten viikonlopun aikana tuli melko vähän vietettyä aikaa itse näyttelyssä. Menihän se toki näinkin, tuli haalittua osia käynnissä olleeseen projektiin ja kierreltyä vähän muutenkin Pohjanmaalla, tällä kertaa ilman kiirusta. Hienoja autoja toki oli jälleen haalittu varsinkin Ruotsin puolelta näyttelyyn, ja varmasti palkinnon saivat ne ansainneet omistajat. Kiitoksia taas Vaasaan, ehkä näemme jonkun muun projektin kanssa myöhemmin.

Eldordo Biarrizz vuodelta -60. Olisi sitä ollut edullisempiakin lähtökohtia tuunattavaksi.

Varmasti viikonlopun kuvatuin laite. Todell hienosti entisöity Chrysler.

Ruotsalaista rodiosaamista.

Leifin upea Trans Am.

Jälleen kohti uusia seikkailuja!

Pikameikki Mercurylle

Syskyn viimeisen Seinäjoen cruisingin jälkeen Mercury pääsi kasvohoitoon.

Mercuryllä ei ole osallistuttu mihinkään näyttelyyn sitten 2011 Lapuan Gasolinen. Auto sen sijaan on nähnyt maantieta kohtuullisesti ja ylläpito on hoitunut lähilla pesulla ja vahauksella ilman suurempaa hinkkausta. Hieman käytön jälkiä alkoi siis näkyä, vaikka korin maalipinta nyt on ollut jo Jenkeistä asti rupuinen.

Naputtelin lommon suoremmaksi ja kittasin pienet virheet piiloon.

Päälle epoksia.

Erään talvikauden muualla säilytyksen aikana ilmestynyt lommo takalonkassa aiheutti ahdistusta lähinnä allekirjoittaneelle, joten sille piti tehdä pieni oikaisu ja paikkamaalaus. Värisävyä ei ole tiedossa, eikä se ole 100% sama kuin auton alkuperäinen, vaikka turkoosi sekin on. Jokusen hetken Seinäjoen Autoartan miesten kanssa etsimme sopivaa sävyä ja lopulta löytyi lähes täydellinen väri. Samalla etsin myös korjaussävyn penkkien vinyyleitä varten, joista oli varsinkin tereistä lähtenyt väri melko pahasti. Myös valkoiseen kattoon tarvittiin pientä paikkausta.

Väri ja lakka häivytettynä.



Suht ok jälki. Olisi ehkä pitänyt lakata koko paneeli yli kuitenkin.

Takalonkan peukalon kokoisen lommon naputtelin vasaralla suoraksi ja kittasin lopuksi tasaiseksi. Hioin aluetta vähän reilummin ja vedin päälle epoksia. Ehjän maalipinnan kiillotin koneella ja 3M tahnalla ennen maalausta sumurajan häivyttämistä varten. Seuraavana vuorossa oli vesihionta ja massa häivytettiin noin 30 cm päähän takapuskurista. Lakka häivytettiin vielä noin 15cm kauemmaksi, mutta jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt lakata koko lonkka yli niin ei olisi jäänyt minkäänlaista rajaa. Itse värimassan sävyeroa ei näe, mutta lakan häivytyskohta hieman peilaa. Lakka oli muutenkin haastava sillä autoa ei ole lakattu täyskiiltävällä lakalla Jenkkilän ylimaalauksen yhteydessä. Otin 50% matta-aineella olevaa kirkaslakkaa, mutta lopulta vielä sekoitin 50/50 täyskiiltävää sekaan eli kiiltoaste oli näin ollen 75%, joka osoittautui todella hyväksi valinnaksi.

Korjausmaalaukset jatkuivat katossa jonka edelliset korjausyritelmät hinkkasin tinnerillä ja muovilastalla pois ja maalasin kynäruiskulla viat piiloon. Sisustassa teippasin penkkien kangasosat piiloon ja tein perusteellisen rasvapesun penkkien vinyyleille. sen jälkeen teippasin loput alueen piiloon jotka eivät tarvinneet korjausta. terenauhojen maalaus hoitui mukavasti jälleen kynäruiskulla ja sävy oli kyllä ihan 1:1 alkuperäisen kanssa. Käytin vinyylin korjaukseen pelkää massaa, jossa on pieni määrä lakan kovetetta. Näin pinnasta tulee ohut eikä se peitä nahkamartiota.

Myös ehkä sadannen kerran irronnut pyyhkimien vaijeri sai kaivattua huomiota. Koko järjestelmän purkamisen ja herkistämisen jälkeen alkoi taas toimia kuten pitää.

Seuraavana päivänä olikin sitten myllytyksen vuoro. Tässä parin vuoden aikana olen hieman uskaltanut jo itsekkin tarttua kiillotuskoneen varteen. Pienillä muutoksilla halvoistakin koneista tulee käyttökelpoisia. Hyvä talla, ja hyvät laikat ovat melkeinpä konetta tärkeämpiä. Myllytyksen hoidin 3M:n hyväksi havaituilla tuotteilla. Leikkaava vihreä tahna vihreällä vaahtomuovilaikalla hioo naarmun melko tehokkaasti, mutta on toki hieman työläs ja tarkkana saa olla ettei tee tuhoa maalipinnalle. Hienompaan kiillotukseen tarkoitettu keltainen tahna ja keltainen kenno/vaahtolaikka on erittäin mukava käyttää ja antavat todella hyvän viimeistelyn. Hologrammien poistoon olisi vielä sininen sarja, mutta sellaista itsellä ei ollut tähän hätään. Pintaan vedin Soft99 Fusson joka on erittäin hyvä kova vaha.

2-step myllytys ja päälle Fusso.

Pinnan viimeistelyn jälkeen sisustalle tehtiin vielä pesu ja viimeistely ja Mercury oli valmis toiseen näyttelyynsä.