Renkaat tekee auton

Firestone Deluxe Champion 8.20-15 3-1/2" Whitewall.

Loppuvuodesta alkoi jo hieman ahdistaa loppuunkulutettu budjetti, eikä harrasteyksiköitä ollut juurikaan enää käytettävissä. Autohan alkoi jo olla melkolailla kasassa, mutta yksi ulkonäköön paljon vaikuttavista hankinnoista oli vielä tekemättä, nimittäin renkaat. Jo varhaisessa vaiheessa päätin käyttää ristikudosrenkaita 3.5" valkosivulla. Isommalla valkosivulla auto näyttää vähän liian Aku Ankan 313:lta ja pienemmillä taas Capricelta. Viime vuonna tuli myyntiin uudet "Bias Ply - Look" radialit jotka olisivat olleet no.1 vaihtoehto, mutta hinta pomppasi sen verran korkealle, ettei tällä kertaa sellaisiin ollut varaa. Todennnäköisesti myöhemmässä vaiheessa tuollaiset vanhannäköiset vyörenkaat autoon tulevat.

Sattuman kaupalla joulukuussa myyntiin tulivat eräät Firestonen vähän käytetyt Deluxet, mutta niiden valkosivu oli 4-1/4" joka on juurikin se Aku Ankka malli. Toimii hienosti aina -58 vuoteen asti, muttei siitä ylöspäin. Hetken jo vakavissani harkitsin näiden ostoa, mutta onneksi ne oli jo ehditty myymään. Pari viikkoa myöhemmin Cadillac clubin kautta tutuksi tullut Juko kauppasi uusia Firestonen Deluxeja joissa oli juurikin oikea 3.5" valkosivu. Kaupat sovittiin heti ja rengassarja noudettiin heti seuraavana viikonloppuna. Olisihan näitä toki kaupastakin saanut, mutta dollarin kurssin ollessa vahvoilla alkaa amerikasta tilaaminen olla melkoisen hintavaa, Suomen myymälöistä puhumattakaan.

Alkuperäinen kuppi vasemmalla, uusi 7mm madallettu kuppi oikealla.

Kun renkaat oli saatu Pohjanmaalle, alkoi seuraava toimenpide joka koski vanteita. Pinnavanteet olivat olleet auton alla jo tovin ja päässeet haistelemaan myös maalaamon höyryjä. Niinpä niissä olikin melkoinen puhdistusurakka tiedossa. Pyyhin enimmät maalihuurut pois rätillä ja tinnerillä. Seuraavaksi pesin ne kauttaaltaan pata-patalla. Viimeisetkin rippeet lähti vannehapolla, jonka jälkeen neutralisointi tehtiin autoshampoolla. Vahauksen jälkeen kiekot olivat valmiita renkaiden asennukseen.

Uusi kuppi meni paikalleen hienosti.

Pieni ongelma huomattiin kuitenkin pinnavanteiden kapselien kanssa. Ne kun eivät mahtuneet paikalleen alkuperäisten rasvakuppien kanssa. Euroautojen spacer-adapteri viritelmien kanssa pelanneena, päätin että sellaisia ei todellakaan ole tulossa Caddyyn, joten vanteiden ja jarrurumpujen väliin ei aiota asentaa mitään. Aloin tutkimaan onko alkuperäisessä rasvakupissa yhtään varaa ohentaa, ja olihan sitä. Hommasin alkuun toiset orkkis peltikupit, mutta niiden työstäminen oli melko toivotonta. Päätin tehdä kupit kokonaan itse sorvaamalla. Kupit tehtiin kahdesta osasta, jotka hitsattiin yhteen ja sinkittiin ruostumisen estämiseksi. Kupit istuivat paikalleen täydellisesti vaikka alkuun hieman jännitti kuinka käy.

Vesileikatut keskimerkin spacerit ovat 8mm rosteria. Tässä yksi kiekko jo hiottu tasaiseksi.

Vaikka ylimääräiset rasvatilat oli nyt siivottu, tuli edelleen hieman tavaraa vanteen kapselin läpi. Kapseli siis toki saatiin jo paikalleen, mutta keskimerkkejä ei. Tässä vaiheessa päätin tehdä spacerit, mutta ainoastaan kapselin ja keskimerkin väliin. Piirsin kiekot SolidWorksilla ja lähetin DXF:n Multicutille Lapualle. 8mm rosterista leikatut välikappaleet hiottiin virsikirjalla tasaiseksi ja lopuksi käsin vesihiomalla aina 1200 karkeuteen asti. Kiillotus perään kovavahóilla ja puuvilla rättilaikoilla.
Lopputuloksesta on aika vaikea nähdä että siellä se laippa on, varsinkin kun merkki on upotuksessa ja kromi kiiltää ympärillä.

Keskimerkin sapcerit paikallaan.

Renkaat asensi Rengastien autotarvike ja niihin tuli valmiiksi sisärenkaat. Säilytyksen ja asennuksen likaamiin valkosivuihin hankin US-Partsilta Coker tiresin Wide White puhdistusainetta, joka toimi kyllä vallan mainiosti karkean pesusienen kanssa.

Valkosivut ehtivät likaantua melkoisesti jo ennen alle laittoa.

Siellä ne nyt lepää vihdoinkin auton alla. nyt alkaa ulkopuoli olla sitä mitä on haettu. Tehtävälistalla seuraana on edelleen penkkien saaminen asennettavaksi. Seppäsen Pasi tulee fiksaamaan muutaman maalivirheen ja sen jälkeen Vaasan myllytysmestari tulee hinkkaamaan auton show kiiltoon.

Ulkokuori alkaa näyttää siltä mitä on haettu, pölyjä lukuunottamatta.

Stance on jo ok, mutta eikähän se tuosta vielä tipu kun saadaan vähän kilometrejä alle.

Keulan kokoaminen

Sisälokasuojat koottuna ja asennettuna "hollille"

Aikani vatuloituani loppukokoonpanon kanssa päätin laittaa auton ulkopuolelta kokonaan kasaan vaikka varsinaista testilenkkiä en olekaan sillä pystynyt tekemään. Kasaamisen puolesta puhui kuitenkin jo kohtuullisen hyvin käyvä moottori, vaikka pientä puutumista kaasua painettaessa vieläkin esiintyy. Säätöhommia on siis vielä edessä, mutta todennäköisesti suurin osa hoituu varmaan kaasaria tutkimalla. Kuivaharjoittelin myös vaihteet ja jarrut läpi kun auto oli pukeilla, joten tuskin tässä mitään mullistavaa enää tulee.

osien reunat teipattuna kolhujen välttämiseksi.

Pulverimaalatut sisälokasuojat olivat odotelleen paikalleen asennusta jo useamman vuoden, mutta vihdoin se aikakin lopulta koitti. Sitä ennen asensin niihin uuden Splash apron- roiskevesisuojakitin, jonka toimitti Rubber the right way. Kumiläpyskät niitattiin paikalleen alkuperäistyyppisesti.
Asensin sisälokasuojat paikalleen löyhästi, etteivät ne vaikuttaisi liikaa ulkoisten peltiosien istuvuuteen asennusvaiheessa.

Lokasuojat sovitettuna paikalleen.

Lampun kehykset ja lokarin huulikromit lisätty.

Ennen asennusta teippasin ympärillä olevien osien reunat, etteivät ne kolhiintuisi. Lokasuojia jumpattiin Petrin kanssa edestakaisin paikalleen ja pois varmaankin sen kymmenen kertaa ennenkuin lopullinen säätö saatiin tehtyä. Päänvaivaa aiheutti mm. lokasuojien ohuet kylkilistat, jotka ottivat oveen kiinni kun oven ja lokarin välinen rako oli sopiva. Silloin taas kun rako oli liian iso ovi mahtui hienosti kulkemaan. Ongelma poistui siirtämällä listaa hieman eteenpäin. Koska kiinnitysreijissä oli sinne kuulumatonta kittiä joutui ne tietysti kaivertamaan pois. Toisen puolen lokasuoja olikin sitten hieman helpompi tapaus sillä tiesimme saman listaongelman odottavan myös sillä puolella. Shimmiä lisättiin sinne ja tänne kunnes lopulta pinnat alkoivat olla tasalla jokapuolella. Joissakin tilanteessa peltiä piti ihan oikeasti venyttää raa'alla voimalla että istuvuus saatiin aikaiseksi. Ei siis mitään millintarkkoja kokoonpanoja nämä 50-luvun jenkit.

Konepellin ja lokarin sauma saatiin siistittyä.

Puskurin olin jo kasannut valmiiksi parisen viikkoa sitten. Pelkästään puskurin kokoamiseen sai menemään yhden työpäivän verran aikaa, että kaikki pinnat on oikein ja kaikki osat on paikallaan eli metsästetty tallin uumenista.

Puskurikokonaisuus kattaa pultteineen ja muttereineen n.500kpl osia.

Rosterikehykset olivat viimeiset kiillotettavat osat jäljellä. Linssit ovat uustuotantoa.

Maskin teosta löytyy aiempi artikkeli. Puskuri asennusvalmis.

Puskurin asennuksessa eniten harmaita hiuksia aiheutti se, miten se saadaan oikelle korkeudelle. Kolmannen tukirakennelman avulla pääsimme tarpeeksi lähelle kiinnityspisteitä ja pultit pystyi kiinnittämään. Puskurin pultit joutui vielä avaamaan, että varsinaisen hienosäädön sai kohdalleen.

Oikean asennus korkeuden löytäminen puskurille oli hankalaa. 245 levyiset renkaat ajoivat lopulta asian.

Uusitut guidet pohjineen asennettuna.

Aikani löysää/kiristä harjoituksia tehtyäni sain saumat näyttämaan hyviltä vaikka ne kieltämättä näyttivät alussa aika mahdottomalta. Vielä on pulttien kiristelyä ja kiinnikkeiden asennusta jäljellä, mutta hyvin lähellä ollaan sitä pistettä että auto olisi ulkoisesti kasassa. Suorastaan mahtavaa että talliin tullessa siellä odottaa vihdoin osakasan sijaan kokonainen -59 Cadillac!

Keula vihdoin kasassa! Alkaa dollarihymykin leviämään.

Konehuone alkaa näyttää valmiilta.

Myös Delco-look akku toimii mainiosti.

Ready to roll!

Merkillistä personointia

Kerroin taannoin, että aion omistaa Cadillac projektin isäni kunniaksi. Hyvin nopeasti päädyin lisäämään autoon isäni nimikirjoituksen josta olin pitänyt pienestä pitäen. Löysin jostain vanhasta kuitistä hyvän nimmarin, ja kopioin sen koneelle vektoritiedostoksi. Hieman muuttelemalla sitä sain kasvatettua viivan paksuutta tarvittavasti 3D-mallinnusta varten.

Allekirjoitus muutettuna vektorigrafiikaksi

3d-solid malli.

Vektoritiedoston pursotin Solid Worksissä solid kappaleeksi ja viimeistelin sitä hieman lisäämällä kaarevuutta, pyöristyksiä ja päästöjä. Muutin mallin Stereolitografiaksi ja latasin sen iMaterialisen nettisivuille. Sivujen kautta sain valita mistä materiaalista osa tulostettaisiin ja mikä sen pintakäsittely olisi. Koska osa on hento, päädyin messinkiin. Todellisuudessa 3D tiedosto tulostetaan muovimateriaalista, jonka jälkeen se asetetaan hiekkamuottiin ja lopuksi kaadetaan sula messinki. Kappale kiillotetaan sen jälkeen rummussa, ja "kullataan" elektrolyyttisesti.

3D- rendattu kuva logosta.

Lopullinen allekirjoitus. Sijoituspaikka tulee olemaan takaluukun rosterilistan päällä.

Lopputuloskesta tuli hieno, ja ennenkaikkea erittäin kestävän tuntuinen. Kiinniliimaamiseen käytän lopuksi 3M:n logoteippiä, mutta asennus tapahtuu vasta sitten kun auto on valmis.

Toinen merkkiprojekti koski irtolattiamattoja jotka tulevat suojaamaan auton kiinteää mattoa. Ensinnäkin itse inhoan yli kaiken kumimattoja, joten sovimme verhoilijan kanssa että autoon tehdään kumimattojen kaavojen avulla kangasmatot. Ettei kangasmatot näyttäisi liian pliisulta, päätin lisätä niihin jonkinlaiset logot. Aluksi meinasin että leikkautan laserilla alumiinista itse piirretyt Cadillac merkit ja maalautan ne pulverikromilla Janhusen Kimmon "Stingrace" logojen tapaan. Satuin kuitenkin metsästämään ensin logoja Ebaystä ja huomasin että siellähin niitä oli pilvin pimein. Toisaalta 4-euron kappalehinta ei oikein pahalta kuulostanut kullanvärisistä ja metallisista merkeistä, joten tilasin 4kpl. Merkit saapuivat Hongkongista parissa viikossa ilman toimituskuluja ja mielestäni ne olivat hyvänoloiset. Että saisin merkit kiinni, päätin laittaa niihin kierretapit joiden avulla voin ruuvat ne sitten paikalleen kun aika koittaa.

Merkit olivat laadukkaan oloiset ja ihan oikeasti metallia.

Tein leveimpiin kohtiin pienet reijät ja kierteet 3mm tapille.

Ruuvasin 3mm pultit kiinni pikaliiman kanssa ja katkaisin ne sopivan mittaisiksi.