Signature feature

Autoista löytyy yleensä jokin ominaispiirre, eli signature feature. Viisysissä Cadillacissa sitä piirrettä ei paljoakaan tarvi arvuutella, sillä auton tunnetuin elementti on tietenkin ne rakettimaiset takavalot jättimäisten siipien päässä. Tässä kyseisessä yksilössä nämä muotoilun kulmakivet eivät ole olleet minun omistusaikana kertaakaan täydessä terässään, mutta siihen tulisi viimein muutos!

Siivenpäätyjen sovitusta.

Kuten jo edellisessä viestissäni mainitsin, saapui Puolasta kesäkuun lopulla paketillinen kromia, joiden avulla auto voidaan kasata jo käytännössä puskureita vaille valmiiksi. Mukana siis myös takavalojen pohjat eli siipien päät. Nämä kolmesta osasta koostuvat kokonaisuudet ovat usein hirveässä kunnossa, valitettavasti myös entisöidyissä yksilöissä. Hieman jännityksellä odotin millaista jälkeä Puolan kaverit saa näihin aikaiseksi, mutta jännitys oli turhaa.

Valot paIkallaan, nyt sen tunnistaa taas viisysiksi.

Siivenpäädyn ja korin väliin tulee ohut kumitiiviste, joka usein jää entisöidessä asentamatta.

Takavalot olin kunnostanut jo aiemmin, mutta niistä yhden luotilinssi on halki ja joudun tilaamaan uuden parin. Ongelmana näissä massatuotetuissa uustuotanto linsseissä on se ettei ne oikein tahdo olla samansävyisiä keskenään. Jos siis haluaa oikean väriset, joutuu tilaamaan samalta toimittajalta kuin aiemmat tai ostamaan koko sarjan.

Lasit paikallaan

Kesäloman kynnyksellä saatiin vihdoin taas tallissa jotain aikaiseksi. Suureana apuna oli se että takalasi saatiin takaisin hionnasta. Aivan varauksettoman tyytyväinen en ole hiontaan tai lopputulokseen, ja nähtäväksi jää vaihdanko uuden takalasin paikalleen myöhemmin. Nyt kuitenkin mennään tällä mikä on, ja katsotaan tilannetta myöhemmin uudelleen. Pääasia on kuitenkin se, että takaikkunan myötä pääsen tekemään sisustaan mm. hattuhyllyn. Takalasin asennus menee tuulilasin asennuksen kanssa melko yksiin, mutta shop manualin ohjeistus on melko vaatimaton. Ohjeesta kuitnekin selviää liimamassan pursotuskohdat ja narujen vetosuunnat.

Käytetty coupen takalasi kävi hiottavana. Tässä uusi tiiviste asennettuna ja vetonarut valmiina asennukseen. Naruna käytin 8mm lipputankon punottua narua.

Narut asennetaan ohjeen mukaan niin että sekä ylhäältä keskeltä että alhaalta keskeltä on mahdollista vetää tiivisteen kieltä korin reunan yli. Tiiviste massana käytin bitumimassaa sillä se ei kovetu tai liimaa lasia tiivisteeseen kuten liimamassa. Lasin ja tiivisteen väliin pursotimme kontaktimaista tiivisteliimaa, jota olen käyttänyt myös ovitiivisteiden asennukseen.

Asennuksessa on oltava apumies mukana. Lasin kohdistusta Petri-veljen kanssa.

Lasi paikoitetaan paikalleen kahteen mieheen. Enemmästäkin määrästä apulaisia ei ole haittaa, mutta kahdestaan pärjää. Lasin ollessa asemoituna toinen asentajista menee sisäpuolelta vetämään narujen avulla tiivisteen huulta paikalleen kun toinen pitää lasia painettuna koria vasten. Asennuksessa tiiviste saattaa irrota lasista jolloin homma on aloitettava alusta. Näin tapahtui myös tämän takalasin kanssa.

Toisen asentajan on painettava lasia paikalleen kun toinen vetää narun avulla tiivisteen huulta paikalleen.

Seuraavaksi vuorossa on sitten lasin kehyslistat, joiden kanssa aloitin tietysti kiillotuksesta. Näihin jouduin myös valmistamaan muutaman kiinnikkeen alareunaan vanhojen ollessa kateissa. Pysty- ja ylälistan painoklipsejä saa uustuotantona, mutta niitäkin oli paketissa pari liaan vähän. Onneksi hyviä alkuperäisiä oli tallessa.

Lasi ja listat paikallaan.

Juuri loman kynnyksellä myös Puolasta saapui miellyttävä paketti, myöhassa toki. Muutaman kuukauden yliaika kuitenkin unohtui kun tarkistin osat. Laatu oli jälleen aivan mieletöntä varsinkin kun kyseessä on hyvin haastavat sinkkipainevaluosat, joissa yleensa on melkoisesti sanomista. Tässä erässä mukana oli ovilasien alakarmit, joten vihdoin pääsisin kasaamaan loputkin ikkunat.

Tuoretta kiiltävää Puolasta.

Ovien ikkunoiden yläkarmit olivat jotenkin oudosti muuttaneet muotoaan kromauksen tai lähetyksen aikana. Hieman hirvitti antaa juuri kromatuille osille hieman lämpöä kaasulla ja taittaa niitä ruuvipenkissä, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Taivutus onnistui kuitenkin asiallisesti ja karmit istuvat nyt laseihin hyvin.

Oven lasi kasattuna asennusvalmiiksi.

Asennus oviin on aika suoraviivaista. Karmi vain oikeassa asennossa kouruun ja nosto paikalleen. Sähkölasien nostimet olivat irroitettu ylä-asennossa, joten ikkunat sai paikoitettua varsin helposti. Todellinen työmaa alkaa kuitenkin kun saan autoon sähköt ja pääsen kokeilemaan nostinten toimivuutta ja lasien liikkuvuutta. Hankalin kohta on ehdottomasti HT-ikkuinoiden keskinäinen paikoitus, etteivät ne osu toisiinsa, mutta ovat silti tiiviit. Ikkunat ovat nyt kuitenkin paikallaan ja lopullinen säätö tapahtuu hieman myöhemmin. Tässä välissä voisi vaikkapa pestä koko auton, ensimmäistä kertaa koskaan!

Sisätilat ummessa ja valmis vaikka pestäväksi.

Äänieristystä ja kattoverhoilun asennus

Äänenvaimennusmattoa asennettiin lähes kauttaaltaan. Ihan totaalivuorausta en kuitenkaan alannut tekemään.

Auton pitää olla mielestäni hiljainen. Ainakin Cadillac pitää olla. Sen ei tarvitse meluta uloskaanpäin, mutta varsinkaan sisälle ei tarvitse kuulua kuin vaimeaa kasin murinaa. Kun on tottunut Saksalaisen käyttöauton hiljaisuuteen, tuntuu moni muu auto uskomattoman ärsyttävältä ajaa pitempää matkaa. Caddyssäkin on ollut aikanaan jo jonkin asteista öljypahvivaimennusmateriaalia ainakin lattiapelleissä. Myös takaluukun ja koteloiden peltejä on massattu aika rajusti. Puhaltaessa auto puhtaaksi nämä älkuperäiset äänieristeet katosivat taivaan tuuliin tai sitten viimeistään peltitöitä tehdessä. Pitkään mietin onko alkuperäisyys niin tärkeää, että myös eristeet pitää olla alkuperäisen näköisiä ja mallisia. Totesin kuitenkin että mukavuus menee edelle ja lähdin metsästämään mustaa alumiinipintaista bitumivaimennusmattoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tavanomainen pinnoittamaton musta bitumi, mutta päätin käyttää paremmin muotoutuvaa ja nykyaikaisempaa materiaalia. Ainut hyvälaatuinen musta vaimennusmateriaali jonka löysin oli STP Black gold. 12-arkkia sisältävä paketti riittää jo melkoisen pitkälle, mutta Cadillac imi yhteensä 15-arkkia. Vaimennusmateriaalit tarjosi kilpailukykyiseen hintaan Lahden Kärkkäinen, kiitoksia harrastusta tukevalle henkilökunnalle hyvistä alennuksista.



STP Black gold oli kohtuuhintainen äänenvaimennusmatto ja mikä tärkeintä se oli mustaa.

Yritin muotoilla matot alkuperäistyyppisesti lattian muotoja mukaillen. Takaluukusta, ovista ja takasivuista eristettiin myös kyljet. Kattoon asennettiin myös neliön verran vaimennusmateriaalia. Lisäksi eristin lämmityslaitteen kotelon sisäpuolelta kun sen vivusto piti melkoista mekkalaa.






Sisäkatto päällystettynä verhoiluhuovalla.

Verhoomo Ajomako Laihialta sai tehtäväkseen hoitaa Cadillacin verhoilutyöt kokonaisuudessaan. Koska kyseessä on laaja työ sitä hieman jaoteltiin pitemmälle ajalle. Ensimmäiseksi sovittiin kattoverhoilun asennuksesta sen perään valmistuisivat ovipahvit. Markus tarjoutuikin tulemaan asentamaan kattoverhoilun arkipäivänä, vaikka itse en pääsisi paikalle. Kattoon liimattiin koko alueelle verhoiluhuopaa, jonka tarkoitus on sekä vaimentaa ääntä entisestään ja kerätä kondensoituva vesi pois niin ettei se pääse valumaan verhoilun päälle ja täten aiheuttamaan läikkiä.



Ajomakon Markus asentamassa verhoilua paikalleen

Itse verhoilun asennusvaiheessa tuli ilmi, että yksi asennuspuikko puuttui, joten hommat jäi kesken siltä erää. Puikko oli helppo tehdä sillä se oli vain suora tanko. Loput tangot ovat taivutettuja ja ne olivat kaikki tallessa. Viimeinenkin tanko sinkattiin kuten edellisetkin. Muutaman päivän päästä pääsin itsekkin paikalle, jolloin oli tarkoitus asentaa verhoilu. Hetken tutkittuamme asiaa huomasimme, että tuulilasin kehyslistojen kiinnikkeet ruuvataan kiinni katossa olevien reikien kautta. Nämä reijät on kuitenkin piilossa itse verhoilun alla, joten tuulilasi on asennettava ensin ellei halua repiä verhoilun etureunaa uudelleen irti. Niinpä asennus siirtyi seuraavalle päivälle.

Vihdoin  lauantai iltapäivällä homma alkoi valmistua ja Markus pääsi asentamaan verhoilua. Tangot pujotettiin paikalleen ja kiinnitettiin niille tarkoitettuihin aukkoihin. tangon käännettiin kattoa vasten ja keskimmäinen tango lukittiin katon kynsien väliin. Etureuna liimattiin paikalleen ja takareuna käännettiin sille varattuun tilaan. Pinkkana säilytetty kangas oli melko pahasti rutussa, mutta sitä lämmitettiin kuumailmapuhaltimella varovasti, venytettiin katon sivuja vasten ja niitattiin kiinni uusiin vanerilistoihin. Haastavaa oli löytää kattovalojen ja aurinkolippojen nivelten kiinnitysruuvien paikat. Hilppeet löysivät kuitenkin paikkansa ja hyvältä näyttää. Takalasin ja hattuhyllyn asennuksen jälkeen pääseekin asentamaan kunnostetut alumiinilistat paikalleen.