Jälkipyykkiä

Pitkän projektiosuuden aikana on selvää, että joitakin asioita jää hampaankoloon, tai sitten kaikki ei toimikaan odotetulla tavoin. Ensimmäisellä koeajolla auto toimikin jopa pelottavan hyvin, mutta kyllähän sieltä niitä outoja vikoja lopulta ilmaantui. Eräs vioista oli mittaristossa. Vaikka mittari oli aikanaan entisöity tai käytönnössä avattu ja puhdistettu ja vaijeri hyvin rasvattu piti se satunnaisesti ajon aikana melkoista mekkalaa. Erikoista oli se, että ensimmäisten 30-mailin aikana mitään ääntä ei kuulunut, mutta sitten kuuluikin ja pahoin. Ääntäessä myös mittarin neula alkoi vatkaamaan puolelta toiselle, ja yhtäkkiä koko vika saattoi taas kadota hetkeksi aikaa.

Mittarin numerorullat jumiutuivat hetken ajon jälkeen, öljyämisen jälkeen kaikki pelaa taas hienosti.

Ennen tulevaa Vaasan vappucruisingia ja Seinäjoen näyttelyä halusin saada ylimääräiset äänet pois, joten pyysin Alakosken Karia jälleen kaveriksi ja irrotimme kojelaudan. Mittarin kehys jätettiin kojelautaan paikalleen, sillä sen asennus on todella rasittavaa hommaa. Onneksi mekaniikan pystyy irroittamaan erikseen valurungosta. Mekanismissa ei näkynyt mitään varsinaista vikaa ja muovinen matoruuvikin oli hyvässä kunnossa. Pientä takeltelua huomasin trippimittarin rullassa, mutta öljyn ja pyörittelyn jälkeen sekin alkoi luistaa hienosti. Samalla kertaa rasvattiin mittarin vaijeri uudelleen ja tarkistettiin epäilyttämään jääneet bensa ja lämpömittarien paikat. Mittarit kun ovat samanlaiset, eikä kuvia ollut niin asennus tapahtui parhaan arvauksen mukaan. Master parts katalogin avulla löysin kuitenkin mittarien sarjanumerot, joiden avulla sain selville kumpi mittari oli kyseessä. Arvaus oli osunut oikeaan ja mittarit olivat valmiiksi oikein. Paketti kasattiin paikalleen ja käytiin heittämässä koeajolenkki. Mitään ääntä ei enää kuulunut, joten "korjaus" voitiin todeta onnistuneeksi.

Puskuri roikkui yläreunasta n.5-10mm. Toisella puolella tilanne ei ollut yhtä paha.

 Toinen harvinaisen paljon allekirjoittanutta ärsyttänyt asia oli takapuskurin asento. Sitä kun hierottiin tuntikaupalla asennushetkellä suoraan, mutta millään se ei siinä vaiheessa onnistunut. Uskon loppuessa puskuri jätettiin asentoon, jossa se aavistuksen roikkui yläpäästä. Epätasainen rako puskurin ja korin välissä koristi autoa myös Helsingin näyttelyssä ja eniten se harmitti ihmisten ottamissa kuvissa. Puskuri oli saatava suoraan ennen tulevaa näyttelyä, joten päätin hoitaa homman pois päiväjärjestyksestä. Aloitin homman puhtaalta pöydältä löysäämällä kiinnityspultit. Yritin myös löysätä päätypalojen ja keskiosan väliset pultit, mutta tilanahtauden vuoksi se ei onnistunut. Koska olin yksin en myöskään halunnut alata irroittamaan koko puskuria. Lopuksi tutkittuani rakennetta vaihdoin pari pulttia kokoa pienempiin, että sain hieman lisää säätövaraa puskurin pystysuunnassa. Nämä pultit ovat siis poikittan koriin nähden ja kiinnittävät kaksi eri kiinnitysrautaa toisiinsa. Tunkkasin puskurin päädyn yläasentoon alareunasta, ja sen jälkeen toisella tunkalla nostin hieman puskurin pääkiinnitysrautaa. Tämän tein molemmille puolille ja ennen tunkkien vapautusta kiristin kaikki pultit kiinni. Tälläkertaa puskuri jäi suoraan! Koska puskuri on nyt tiukalla sovituksella, on tärkeää että siellä on paikallaan puskurin päätyjen ja korin väliin tulevat kumitassut resonoimisen estämiseksi.

Nyt linjat on suorassa eikä enää häiritse.