Tampereen Hot Rod & Rock show 2016

Lähtökuopissa ja Safetycar mukana.

Tampereen näyttelyä vietettiin tänä keväänä 23-24.4. Cadillacia pyydettiin mukaan tapahtumaan jo viime keväänä, mutta muiden kiireiden vuoksi päätin osallistua näyttelyyn vasta tänä vuonna. Harrastajien keskuudessa Tampereeen näyttelyä kehutaan vuodesta toiseen pitkälti kovatasoisen kaluston ja leppoisan tunnelman vuoksi.

Räntää ja rakeita..

Ja lopuksi auringonpaistetta.

 Tänäkään vuonna ei tarvinnut pettyä sillä taso oli suorastaan huikea. Oma matkamme starttasi Pohjanmaalta perjantai aamulla. Auto tuotiin ajamalla suoraan Tampereelle. Varmuuden vuoksi Juha seurasi toisella autolla perässä, mikäli jotakin yllättävää sattuisi. Taisipa reissu olla myös ensimmäinen yli 100km pituinen matka. Mittariin kertyi matkan aikana rapiat 500km. Kohtuullisessa säässä aloitettu matka muuttui kuitenkin Virtojen jälkeen ensin räntäsateeksi ja sen perään rakeiksi. Tamperetta lähestyttiinkin sitten iloisen auringonpaisteen ja vesisateen yhteissäestyksellä. Paikalla olimme hyvissä ajoin yhden jälkeen päivällä, ja pian olimmekin jo jonottamassa pesupaikalle Äyräväisen Matin Continentalin perässä. Olipa huikea laite.

Puleeraus hoidettu tältä erää.

 Sisällä pääsimme kohtuu pian sovittelemaan autoa ruutuun ja asentamaan tarvittavia rekvisiittoja. Jo aiemmissa näyttelyissä mukana olleiden infoplakaatin ja näytön lisäksi tein lisäksi auton kansaa sävy-sävyyn olevat näyttelyvalaisimet. Itse lamput löytyi kotoa ja ovat -80 luvun Lampukas kattospotteja. Jalustimet syntyivät ikean rosterisista salaattikulhoista ja puretut osat saivat Cadillacin värisävyt päälleen.

Puunailua kesti aina ilta kuuteen saakka jonka jälkeen suuntasimme kohti näyttelyjärjestäjän tarjoamaa majapaikkaa. Pari päivää sujahti näyttelyssä helposti ja olihan matka onnistunut, sillä kotiintuomisina oli Old Classic luokan voittajapysti. Ja koska palkinto on nimen omaan 1-pokaali erinäisten Top-X palkintojen sijaan, menee sen arvostus omalla kohdalla todella korkealle.

Mukana oli tänävuonna myös Legendoja!

Äyräväisen Mersut ovat olleet itselle tuttuja jo vuosia takaperin, mutta mies on nyt siirtynyt jenkkipuolelle, varsin onnistunein tuloksin. Kaava noudattaa pitkälti aiempaa SEB Mersua värityksineen.

37/38 Ford on alkanut hieman kummitella mielessä, eikä tämä yksilö ainakaan helpottanut asiaa.

Anna-Stiina Kankaan hunajapannari oli melkoinen ilmestys.

Upea luiska Buick.

Hienosti patinoitunut laite. Tosin itse kunnostaisin kyllä loppuun asti.

Tämä komea perä löytyi Amerikan Raudan osastolta.

"Långenin" uskomaton -59 impla jatkettuine peräevineen.

Ruotsalaista Lowrider kulttuuria.

Hallin nurkkaan oli tukittu tämä äreä -59 Chevrolet joka edusti Räyskälän suoraanajo kisoja.

Janhusen Kimmo oli löytänyt varsin mielenkiintoiset liimattavat rengastekstit Stingraceen. Auto alkaa muutenkin vaikuttaa aika lopulliselta.

Todella hieno -34 Ford.

Rauno Qvickin upea -58 Buick. Rauno on käyttänyt auton entisöimiseen yhtä kauan kun allekirjoittanut.

Välillä musiikkia, jota tarjoili tälläkertaa Peer Günt.

Palkintojen jaossa screenille pärähti tuttu laite.

Ja kotiinviemiseksi tuli juuri se mitä lähdin hakemaan.

 Paluumatka sujuikin hienossa kevätsäässä ripeästi monien trailerqueenien välissä poukkoillessa ja olimme hyvissä ajoin takaisin Pohjanmaalla. Onneksi paluu oli sunnuntaina sillä maanantai aamuna lähtiessäni takaisin etelä-Suomeen oli keli hieman toinen. Jokatapauksessa hieno reissu takana ja kohti uusia seikkailuja.

Pikatauko Alavudella.

Pyörähtihän se tonnikin mittariin.

Taivas alkoi loppumatkasta muuttua uhkaavaksi.

Takaisin kotona, reissu ohi.

Maanantai aamulla olikin sitten hieman erilainen keli.