Alustan kasaaminen

Kesän toimettomuuden jälkeen saatiin projektiin uutta puhtia tilaamalla kaikki alustan nivelet ja puslat ison veden takaa. Cadillacin alustan komponentit ovat aivan uskomattoman kalliita muihin ajan autoihin verrattuna. Etuakseliston nivelsarjan hinnalla kun saa neljä impalan sarjaa ja siihen lähetyskulut, tullit ja alvit päälle. Oli siis aivan yhtä iso taistelu perustella itselle tuollaista järjettömältä tuntuvaa rahanmenoa. Old parts nimisen yrityksen kauppiaan sosiaaliset kaupankäynti ominaisuuden eivät ainakaan edesauttaneet asiaan, mistään kun ei ollut mahdollista neuvotella. Ihme sinänsä että kaveri sentään lähetti osat tänne pohjolan perukoille. Syyskuun ensimmäisellä viikolla painava paketti saapui vihdoin Suomeen. Ensimmäiseksi päätin purkaa osat ja käsitellä ne tarkoitukseen soveltuvalla suojalakalla. Valurauta kun on herkkää ruostumaan, eikä kalliita niveliä haluaisi heti päästää ruostumaan. Käsittely toteutettiin Edelbrockin diamond finish bare metal  suojalakalla, joka jättää pinnan mataksi eikä käsittelyä oikeastaan edes huomaa.

Uusien nivelin valurautapinnat suojattiin heti saapuessaan lakalla.

Suojaamisen jälkeen osat jäivätkin odottamaan seuraavaa pohjanmaan reissua. Tallille päästessäni oli aika kaivaa runko leposijoiltaan jossa se oli viettänyt aikaa viimeiset kaksi vuotta. Pulverimaalattu runko oli aluksi sisällä, mutta tilanpuutteen vuoksi se täytyi siirtää ulos. Niinpä käsittelin sen kotelon suoja-aineella ja rakensin puiset pukit joiden päälle runko olisi hyvä kääriä pressuun. Pohjanmaan lakeuksilla tuulee kuitenkin sen verran rajusti että pressut lenteli milloin missäkin ja lopuksi en jaksanut enää edes vaivautua asettelemaan niitä uudelleen. Vaikka maalauksessa oli käytetty ulostarkoitettua polyesteritavaraa ei lakan UV-suoja ole automaalin tasoa. Niinpä pientä haalistumaa ehti rungon pintaan tulla kahden kesän auringonoton seurauksena.

Pitkään seissyt runko kaivettin vihdoin esiin kasaamista varten.

Tukivarret ja muut irtohilppeet olivat myös saaneet osansa hionta- ja maalipölystä ollessaan säilytettynä tallin sisätiloissa. Työmaa alkoikin osien puhdistamisella jonka jälkeen aloin vasta ruuvailemaan komponentteja paikoilleen. Kun oli aika prässätä puslat paikalleen huomasin vanhojen runkojen olevan vielä tukivarsissa kiinni. En ollut ilmeisesti purkaessani ymmärtänyt osan rakennetta ja oli kaivanut vain sisuskalut pois. Eihän siinä sitten juuri muu auttanut kun sahata vanhat laipat pois. Haastetta lisäsi se että paksu pulverimaali oli täyttänyt kolot melko tiiviisti eikä purkamisesta haluttaisi jäävän jälkiä osien maalipintaan. Henrin ystävällisellä avustuksella saimme vanhat sotkut pois ja painoimme uudet osat tilalle. Sinänsähän alustan osien kasaaminen on hyvin suoraviivaista puuhaa eikä siihen mitään suurempaa osaamista vaadita.

Henri sahaamassa vanhan puslan ulkovaippaa irti tukivarresta.

Etutukivarsien nivelten päätymuttereiden sovitus menossa.

Kokoamisen aloitin peräpäästä sillä halusin päästä ensimmäisenä eroon suurimmasta tilanviejästä eli taka-akselista. Akselin koppa puhdistettiin myös kaikesta hiekkapuhalluspölystä ja kävin sen vielä teräsharjalaikan kanssa läpi sisäpuolelta pienten pintaruosteiden ja öljyjäämien poistamiseksi. Akselin kannatinvarsi ruuvattiin paikalleen ja kotelo laitettiin hollille pallonivelen avulla. Pitkittäiset takatukivarret kiinnitettiin keltapassivoituihin kannatinrautoihin ja edelleen akseliin. Suurin haaste oli saada kierrejouset paikalleen kun painoton runko nousee mukana jos sitä kampeaa maata vasten. Pienen telinevoimistelu epistolan jälkeen saimme toisen puolen paikalleen mukana häärineen sukulaismies Ramin ja isäni kanssa. Toinen puoli vaatikin sitten lisää jerkkua sillä toispuoleisti kiinnitetty akseli oli aivan miten sattuu jengalla. Lopulta homma sentään saatiin kasaan.

Taka-akseli paikallaan jousineen päivineen.

Etupään kasaaminen jäi viikonlopun osalta vielä vaiheeseen.

Takapään jälkeen ruuvailin etupään tukivarret paikalleen ja kokeilin hieman asetella jousia. Pian totesin homman olevan sen verran riskaabelia ilman kunnon työkaluja saati sitten apumiehiä, että se olisi jätettävä ensi kertaan. Niinpä runko jäi taas hetkeksi aikaa säiden armoille odottamaan toista viikonloppua.