Äänentoiston päivitys

Jo hyvin projektin alkuvaiheessa törmäsin nettiä selatessani uusiin retrosoittimiin, jotka istuvat paikalleen vanhaan autoon melko autenttisen näköisesti. Toki kokenut harrastaja näkee eron, mutta tavan tallaaja ei ohjelmalähteen vaihtoa huomaa. Caddyn alkuperäinen soitin puhdistettin ja kunnostettiin ulkoisesti, vaikka sitä ei ainakaan toistaiseksi ole tarkoitus paikalleen laittaakkaan. Mankka toimi asiallisesti kun sitä aikanaan kokeilin pian auton hankkimisen jälkeen.

Retrosoundin USA-630 Soitin saapui pohjanmaan perukoille jo 2009 vuonna, joten se kerkesi odottamaan asennusta melkein viisi vuotta. Kaiuttimien suhteen suunnitelmat olivat aukiaaina viime kevääseen asti. Alunperin ajattelin tehdä uudet pohjat itse vakiopaikoille, ja asentaa niihin 2x vakiota pienemmät kajarit stereoäänen saamiseksi. Näin olin tehnyt jo Mercuryyn pari vuotta takaperin.

Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan samaisen Retrosoundin koaksiaalikaiuttimet joissa on tuplapuhekelat. Näin yhdestä kaiuttimesta tulee periaatteessa kaksi ja stereoääni on mahdollista saavuttaa, vaikkakin elementit on käytännössä toisissaan kiinni. Näiden ämyrien puolesta puhui myös 70% suurempi bassokartion pinta-ala suhteessa kahteen pienempään kaiuttimeen. Kaiuttimien koot on autossa takana perinteinen 6x9" ja edessä 4x10".

Radion asennuksessa käytin auton alkuperäisiä säätönuppeja sillä mankan mukana tulleet olivat halvan näköiset. Vaihtoehtoja äänentoistolle harrasteautoon on nykypäivänä melkoisesti, mutta itse päädyin tähän ratkaisuun. Nähtäväksi jää päivitetäänkö järjestelmää myöhemmin ulkoisella vahvistimella ja subwooferilla. Niiden asennus tulisi tietenkin noudattamaan auton muotokieltä ja olisi poistettavissa autosta milloin vaan jälkiä jättämättä.

Ovipahvien kunnostus | Osa 3

Alkuperäiset pahvit olivt parhaat päivänsä nähneet.

Ovipahvien kunnostus on päässyt viimeiseen kolmanteen osaan. Edellisellä kerrallahan siis ovipahvien kunnostuksen osalta kopin otti Verhoomo Ajomakon Markus. Projekti jatkui seuraavaksi uusien pohjien valmistamisella. Olin hankkinut tätä varten 3.5mm vahvaa jäykkää matkalaukkupahvia. Harmittavasti kuitenkin levyn pituus ei riittänyt etuovien pohjiksi ja päätin hylätä pahvin käytön. Materiaaliksi valikoitui perinteinen kuitulevy josta Markus oli aiemminkin ovipahveja vääntänyt. Markus valmisti sabluunan vanhojen pahvien avulla ja kävi sovittamassa niitä paikalleen. Tärkeää ovipahvien tekemisessä on juurikin tämä sovitus, sillä yleensä vanhojen pahvien avulla tehdyt pohjat eivät lopulta istu paikalleen. Tässäkin tapauksessa sovitusta piti tehdä ja levyt leikattiin vielä kertaalleen uudestaan. Alkuperäiset naulalistat olivat ruostuneet käytännössä olemattomiin, joten päätimme lisätä nykyaikaisia metallisia painoklipsejä kiinnityksessä. Coupen ovipahveissa on jo tehtaalta käytetty myös ruuveja, joten kiinnikkeet ovat lähinnä tukemassa rakennetta.

Pahvien loppukokoonpano hoidettiin tallilla yhteisvoimin.

Käsinoja ruuvataan paikalleen pahvin läpi tukipeltiä hyödyntäen.

Varsinaiseen verhoiluun annoin Markukselle melko selkeät ohjeet; tee niinkuin tehtaalta tulleet, mutta ilman virheitä. monen viisysin uudelleen verhoiltuja pahveja tutkineena olen huomannut, että usein verhoilija on turhaan käyttänyt liikaa vanua varsinkin kyynärnojissa, ja niiden särmä muoto on kadonnut. Tällaiset pahvit näyttää vähän kuin täyteen puhalletuilta, eikä anna oikeanlaista laatumielikuvaa. Otimme saumakohtiin ja viimeistelyyn mallia E-mallin mersun kyynärnojista.
Pahvit kasattiin tallilla lopulliseen muotoonsa, sillä Markus halusi varmistaa niiden oikeanlaisen kasauksen. Olinhan itse tehnyt pahvien purun, joten Markuksella ei juuri ollut kokemusta niiden kokoonpanosta.

Valmis pahvi on melkoinen ilmestys. Väritys on täysin alkuperäinen ja materiaalit 100% alkuperäistä vastaavat.

Myös kaikki koristeosat kunnostettiin entiseen loistoonsa.

Osien kiinnittämisen jälkeen lopputulos alkoikin näyttää vähintäänkin asialliselta ja nosti hymyn jopa allekirjoittaneen huulille.

Takapahveissakaan ei juuri kehuista ollut.

Takapahvien kanssa odotettiin seuraaavaan tallikertaan, ja ne koottiin etupahvien mukaisesti. Olin tutkiskellut Alakosken Karin hienon Serie 62:n ovipahveja ja huomasin että hänen takapahveissa oli rosterilista jollaista minulle ei ollut. Hieman jo ehdin säikähtää, joudunko alata etsimään kyseisiä osia, mutta lopulta selvisi että De Ville sarjan pahveissa tuota listaa ei takana ole.

Kaikkiin pahveihin kiinnitettiin uudet karvalistat jotka tulivat Rubber the Right Waylta. Nämä olivat Re-Pops merkkiset ja valmiiksi muotoillut vastaamaan alkuperäisiä.

Ennen pahvien asennusta tarkistin sähkölasien toiminnan useaan kertaan. Vielä viime hetkillä huomasin että ovien lukot eivät toimineet oikeanlaisesti, joten ne jouduin vielä tilaamaan uudet. Lukot saapuivat muutamassa päivässä ja niiden asennus onnistui helposti. Hieman haastavampaa kuitenkin oli lukkonuppien varsien asennus. Se nimittäin onnistui ainoastaan irroittamalla ovien lasit ja taaemmat kiskot. Kun kaikki oli vihdoin reilassa tiivistin ovet muovilla ja takana teippasin ehdastyylisesti reijät umpeen.

Alkuperäiset teipit olivat tallella korin reikien päällä purkuvaiheessa.

Samalla linjalla jatkettiin tälläkin kertaa.

Oviin leikkasin suojamuovit, jotka liimasin paikalleen kaksipuolisella teipillä.

Ovipahvien asennus olikin hieman aikaavievempi homma mitä alun perin ajattelin. Kaikki kuitenkin asentui hienosti ja pysyi mainiosti paikallaan jopa ilman ruuveja. Koska kyseessä on kuitenkin tarkka entisöinti löytävät myös ruuvit tiensä pahveihin. Markus hoiti ovipahvit erittäin hienosti vaikk kyseessä olikin ensimmäiset jenkkipahvit mitä mies on tehnyt! Hatunostona rvoinen paikka siis. Vesi kielellä jään odottamaan penkkie valmistumista. Lisätietoja verhoiluista ja tekijästä löytyy www.ajomako.fi

Lopputulosta on miellyttävä katsella. Kiinnitysruuvit puuttuvat vielä kuskin pahvista.

Edellisellä kerralla sovittelimme pahvista tehdyt kickpanelit paikalleen, ja Markus otti ne verhoiltavaksi. Ilmaräppänä asennettiin pahvin ja maton väliin niin ettei kiinnitysruuvit ole näkyvissä. ritilää vasten tuleva matto viimeisteltiin reunanauhalla. Asensin kickpanelit tälläkertaa paikalleen ja sovitin maton niin että se ulotuu tolppiin asti. Sisusta alkaa olla nyt katto- ja pilarilistoja, kojelautaa ja penkkejä vaille valmis. Kojelauta makaa edelleenkin tuolla Ruotsin puolella, kohta jo viidettä kuukautta. RD-autoline ei ainakaan tämän harrastajan suusta kuule ylistyssanoja, oli tuotteen laatu kuinka hyvää tahansa. Sovitusta aikataulusta ollaan kolminkertaisesti ohi, ja ylimieliset työntekijät eivät ota mitään vastuuta saati sitten anna hyvitystä hinnasta. Odotellaan nyt, jahka se se dashboardi sieltä vielä valmistuu.

Kadonneen kylkilistan metsästys

Orkkislista oli takapäästään vääntynyt ja lintassa, kuten niin monessa muussakin viisysissä.

Otsikko on hieman harhaan johtava, sillä molemmat kylkilistat olivat kyllä mukana kun autoni ostin. Toisen puolen lista oli kuitenkin ottanut hieman siipeensä, mutta ainakin se näytti pelastettavalta. 2009 toin listan opiskelupaikan eräälle koruseppä opettajalle kunnostettavaksi. Samalla toin muitakin osia mitkä vaativat hieman harjaantuneempaa kättä. Kädet oli ilmeisesti kuitenkin täynnä toitä, sillä vasta 2013 keväällä sain osat vihdoin takaisin. Muut osat onnistui melko hienosti, mutta kylkilista, jota itsekkin olin hitsannut ja hionut ei oikein enää kestänyt jatkotoimenpiteitä, ja se jäi kesken.
Veikkaalan Derickiltä löytyi kuin sattuman kauppana ehjä listan pää, jota voisi käyttää hyödyksi.

Vanha lista kertaalleen hitsattuna uudella takapalalla.

Leikkasin oman listani ja hitsasin uuden pään siihen kiinni TIGillä. Kohtuullisen hyvin onnistunut hitsaus hiottiin kevyesti ja toimitin listan eräälle Päijät-Hämeläiselle rosteriekspertille viimeisteltäväksi. Sainkin listan heti parin viikon sisään takaisin ja se oli yllättävän hyvä, mutta omaan silmään se ei ollut täydellinen. Tässä vaiheessa olisi ollut kaikkein järkevintä jättää kunnostus siihen tai vaikka myydä se eteenpäin. Pilkunviilaajana en kuitenkaan osannut lopettaa vaan otin listan mukaan ja lähdin hitsaamaan sitä uudelleen. Yrittäessäni täyttää pieniä koloja saumakohdasta kaikki ei mennytkään aivan niinkuin Strömsössä ja pienien kuoppien tilalle tuli isoja reikiä. Ohentunut materiaali oli melko haastavaa hitsattavaa ja sitä hitsaamista tulikin sitten melkoisesti lisää.

Hopealla tehty kolojen täyttö ei aivan tuonut sitä lopputulosta mitä haettiin.

Hiottuani listan uudelleen ja kiilloitettuani sen totesin siinä olevan enemmän sanomista kuin edellisellä kerralla. Pilalle män siis. jostain aivopierusta sain idean, että rosteria voisi täyttää hopealla. Hankin sitten hopeatäytelankaa ja sulatin sen listaan. Lopputuloksena oli suorempi lista, mutta täynnä laikkuja.. Tässä vaiheessa lusikka lensi sitten viimeisen kerran sinne nurkkaan ja loin metsästämään uudelleen hyvää listaa.

Olin etsinyt ehjää kylkilistaa jo aiemmin, mutta lukuisten ostoilmoitusten ja Ebay huutojen jälkeen luovutin. Luovuttamista puolsi myös uskomattoman kova hinta mitä näistä lsitoista pyydetään. Parhaimmillaan kun tuollainen virheetön pellinpala ottaa sen 1000-taalaa ja kulut kaupan päälle.

Uusi lista saapuu puolen vuoden odotuksen jälkeen.

Neljä vuotta ennen tätä hitsaus-hionta sekoilua olin jo kysellyt listan perään, mutta se oli jäänyt hankkimatta. Silloin eräs Cadillaceihin erikoistunut heppu rapakon takaa tarjosi listoja, joita hänellä olis silloin kaksin kappalein. Silloinen rahatilanne ei antunt myöten hankinnalle, vaikkei pyynti aivan pahimmasta päästä ollutkaan. Puolen vuoden listan metsästyksen jälkeen kokeilin kepillä jäätä, ja kysyin samalta kaverilta uudelleen olisiko sattumoisin listaa tallella. Tällä kertaa listoja sattumalta jälleen löytyi ja jopa kolmin kappalein. Sain vain valita kuvista parhaan.. Totuus kuitenkin oli että saatuaan rahat ja luvattuaan lähettää osan kaveri vasta alkoi etsimään kyseistä listanpätkää. Tämä selvisi viimeistään siinä vaiheessa kun 5kk maksutapahtumasta oli mennyt. Tarpeeksi kauan kun kuitenkin inttää saattaa tapahtua ihmeitä. Eräs tiistaipäivä tullista nimittäin tuli ilmoitus että paketti pitäisi tullata. parin päivän jälkeen sai sitten käden täristen availla muoviputkea, jonka sisältä paljastui melko hienon näköinen Coupen kylkilista.

Hymy on herkässä kun kaivaa listan paketistaan.

Vihdoin siis pääsin asentamaan listoja paikalleen. Tässä vaiheessa taputtelin itseäni selkään, kun olin jo vuosia aiemmin ostanut Ebaystä kaikki uudet listojen kiinnikkeet, niitä kun ei enää samanlaisina sarjoina ole ollut tarjolla jälkeenpäin.

Pakko sitä on olla tyytyväinen kun on tällainen kaksikko tallilla.

Uudet kiinnikkeet tulivat aikanaan ebaystä.

Toinen alkuperäislista ja lyhyet välikappaleet saivat kiillotuskäsittelyn ja paketin sai laittaa paikalleen. Ovien säädön jälkeen listat säädettiin niin suoraan kuin vain mahdollista, vaikka aivan luotisuoria ne tuskin ovat olleet tehtaalta lähtiessäänkään. Asennuksen jälkeen auto sai vielä ensimmäisen pesun ikinä omistusaikanani. Loppu hyvin kaikki hyvin

Pitkän listan kanssa saa olla tarkka että se kulkee suoraan.

Toimii.

Eka pesu ikinä.