Ovien ja sivulasien tiivisteet

Olin saanut säästettyä tiivisteiden verran rahaa loppuvuodesta, ja oletin että Rubber the Right Way ilmoittaisi kohta uudenvuodenaaton supertarjouksesta, jolla saisin säästettyä isosta tilauksesta hyvän summan. Aatto kuitenkin meni ja niin alkoi taas arki vuonna 2014, mutta alennuskoodeja ei näkynyt. Sen verran potutti että päätin ottaa suoraan yhteyttä kyseiseen pajaan ja kysyä mikä on meininki. Minua palvellut heppu Clayton osoittautui varsin asialliseksi ja hyväksi asiakaspalvelijaksi ja lupasi minulle hyvät alennukset riippuen hieman loppusummasta. Seuraavaksi aloinkin paiskoa tavaraa virtuaaliseen  ostoskoriin ja hyvin äkkiä se alkoikin olla hintansa puolesta täynnä. Hieman ahdistavan confirm napin painalluksen jälkeen tavarat lähti tilaukseen. Koko paketti saapui hieman myöhässä muutaman osan toimitusvaikeuden vuoksi. Helmikuun alussa saapunut paketti kuitenkin piti kaiken sisällään ja olipa mukana myös edellinen tilaus, joka oli pistetty vireille jo marraskuun lopussa.

Isä puhdisti kaikki jäljellä olleet rosteriosat vuosikymmenten pinttyneestä liasta.

Loppuvuodesta eläkkeelle siirtyneellä isälläni alkoi olla tekemisen puutetta, joten ehdotin hänelle Cadin rosteriosien puhdistusta. Osista oli varmaankin vielä 80% putsaamatta ja ne olivat siis täysin siinä kunnossa kuin ne olivat irrottaessa 2008. Sinisellä patapatalla isäntä sitten putsaili osia vähän kerrallaan mutta tarkasti. Erittäin hyvä apu siis ja säästin paljon aikaa kun osia ei enää tarvinnut alata puhdistamaan ennen kiillotusta. Kasan päältä löytyi HT-sivuikkunoiden yläkarmit, jossa huomasin olevan Mohair kankaalla pehmustetut reunat. Mohairit oliat melko pitkälti kadonneet mutta paikallaan olivat puoliksi kadonneet peltiset "rungot". Nämä rungot on prässätty kourulistojen reunoihin eikä prässäyksen avaaminen oikeastaan ole enää mahdollista. Työmaalla aikani suunnittelin työkalua tuon prässätyn reunan avaamisen ja valmistinkin yhden sellaisen. Se ei kuitenkaan toiminut olettamallani tavalla, joten piti keksiä muuta. Lopulta leikkasin peltisuikaleet pois terävällä mattoveitsellä. Joskus siis ei pidä ajatella liikaa.

U-kourun kylkisssä olleet prässätyt peltisoirot, johon mohair on alunperin kiinnitetty, olivat hapertuneet ja irroitettava.

Mattoveitsellä ohut pelti leikkautui vaivattomasti.

Mohairia asentaessani totesin samantien että uusi 2mm paksu versio ei varmaankaan toimi alkuperäisen 6mm sijasta kovin hyvin joten näitä soiroja piti liimailla kolme päällekäin. Ei ehkä järkevää, mutta toimiipahan nyt edes jotenkin. Parempi olisi käyttää jotakin täytetavaraa pohjalla ja liimata vain yksi mohairnauha sen päälle. Tämä kötöstys nyt sitten kulutti tarkkaan mittaamani mohairin loppuun eikä sitä riittänyt muuhun. Onneksi Kari A pelasti tilanteen, sillä hänellä oli jäänyt omasta projektistaan pala samaa kangasta.

Mohair kankaat HT-kourussa ja kouru asennettuna paikalleen. Kourun kattoon tulee vielä pehmuste.

HT-tiiviste asennettuna ja leikattuna. Pääty liimataan HT-kourua vasten.

Vihdoin alkukuusta päätin pitää puolikkaan talviloman pätkän viikonlopun päälle ja päätin syventyä projektiin. Tarkoitushan oli jälleen rakentaa auto hyvä ettei valmiiksi asti, mutta eipä nuo suunnitelmat ole vielä kertaakaan pitäneet. Aloitin asennusrupeaman kuitenkin kiillottamalla Ikkunan karmit ja tippakourut sillä ne pitäisi asentaa ensimmäiseksi. Sormi meinasi mennä kyllä suuhun kun HT tiivistettä alkoi asentamaan, sillä minulla ei ollut mitään dokumentaatiota niiden purkamisesta. Jälleen Kari A tuli hätiin ja lähetti muutamia kuvia omasta autostaan, jota olin käynyt tutkimassa vain päivää aiemmin. Sama pää siis kesät talvet. Tiivisteiden mukana ostin asennukseen tarkoitettua tiivisteliimaa. Tämä liima on hieman kontaktiliiman tapaista, mutta ainakin omasta mielestä paljon jytkympää tavaraa. Suosittelen ainetta lämpimästi, sillä se todellakin toimii. Toinen lifesaver oli loctiten aivan tavallinen nestemäinen pikaliima, jolla sai vesikourut liimattua paikalleen ja ne muuten myös pysyy. Sen verran tuon pikaliiman kanssa täytyy olla tarkka että se tiiviste ei sitten enää ehjänä irti lähde, eli paikoitus kannattaa kokeilla etukäteen.

Oven tiiviste on varsin yksinkertainen asentaa. Maalatussa autossa kiinnikkeiden reijät joutuu avartamaan.

Hankalaan asentoon kiertyvät HT-tiivisteen vesikourut liimattiin loctiten pikaliimalla. Asennus varmistetaan kiinnitysnastoilla.

Ovien tiivisteiden asennus oli kohtuullisen vaivatonta kunhan ensin avarsi kiinnikkeiden reijät sopivan kokoisiksi. Reijät olivat oikeissa paikoissaan vaikka uustuotanto-osissa saattaa kiinnikkeiden paikat heitellä. J-tiivisteet asensin omilla nastoillaan ja pikaliimalla.

Karvalista paikoitettuna ja uudet niitin reijät porattuna.

Niitistä ei jää näkymään mitään kun sen saa asennettua oikein.

Jo aikaisemmin asentamani siivenpäällylistat joutui irroittamaan vielä että niihin kiinnityvät karvalistat saisi paikalleen. Otin RTRW:ltä valmiiksi leikatun ja muotoillun karvalistapaketin mikä osoittautui erittäin laadukkaaksi ja täysin alkuperäistä vastaavaksi. Ovipahvien ja rosterilistojen karvalistat ovat erilaisia ja tämäkin asia oli paketissa otettu huomioon. Paketin mukana tuli pussillinen uusia niittejä ja ohjeessa luki että "dont fool yourself with screws or pop riwet.." ja niinhän sitä sitten piti valita tämä vaikeampi tie ja kiinnittää listat niitellä. Karvalistoihin oli porattu niittien paikat valmiiksi, joten kiinnitin ne ohjeen mukaan lukkopihdeillä paikalleen ja porasin 2.5mm poralla uudet niitin reijät rosteriin. Olisihan ne voinut tehdä toisinkinpäin, mutta sen on tilan puolesta melko haastavaa. Niitit taivuttelin kärkipihtien ja knipeksien avulla kiinni.

Takasivulasit paikallaan.

Takasivulasien asennus oli kohtuullisen vaivatonta sillä olin ottanut kuvat missä asennossa ne on kotelostaan irroitettu. Lasi ensin hollille yläasentoon ja sitten alakautta liukukiskot koteloon ja rullien väliin. Sitten paketti varovasti paikalleen ja ruuvit kiinni. Tässä vaiheessä lasin liikettä on helppo testata. Moottoria kokeilin ensin akun avulla. Kaikki toimii ja rullasin sen samaan asentoon missä se oli ollutkin. Moottoripaketti oli puhallettu ja ruiskumaalattu mustiksi jo ajat sitten. Näitä olin jopa kokeillut auton ollessa vielä kasassa ja tiesin niiden toimivan. Moottoripaketit asensin paikalleen mutta jätin vielä ne irti ylimmästä liukukiskosta sillä kaikki lasit pitää säätää vielä keskenään ennen lopullista kiristystä.

Vent window assembly. Paketti on melkoisen monesta osasta koostuva ja hankala kasata.

Ovien tuuletusikkunat olivat ehdottomasti vaikeimmat ja aikaavievimmät asennettavat. Kasasin ja purin ne varmaankin parikymmentäkertaa ennenkuin kaikki tiivisteet olivat oikeinpäin, oikealla puolella ja mekaaninen avausmekanismi toimi. Mercurissahan nämä toimii ihan manuaalisesti kädellä avaamalla, mutta Caddyn halpismallikin toimii veivillä. Kalliimpi versio olisi sitten sähkökäyttöinen. Olin asentanut tuuletusikkunat ohuisiin kromikarmeihinsa korkkimatolla, mutta lopulta se ei pitänyt laseja paikallaan vaan mekanismi väänsi ne irti. Liimasin uuden millisen kumimaton suoraan lasiin parilla tipalla pikaliimaa ja laitoin pari tippaa myös karmin uraan. Nyt pysyy. Oven ikkunan pystykisko, johon on kiinnitetty kaksi erillistä karvakourua olivat kohtuulisen hankalat aluksi asentaa, sillä niiden mitat eivät oikein pitäneet kutiaan. Myös karmin yläreunaan tulevat kumiset stopparit oli ahtaammat kuin alkuperäiset ja tuohon kun lisätään uusittujen kromien aiheuttama materiaalin paksuuntuminen itse valuosassa, oltiin taas rälläkä kourassa ohentamassa paikkoja. Myös karvakourun yläreuna pitäisi mennä stopparin sisään, mutta uustuotantolistan yläpää oli varmaannkin tuplapaksuinen originaaliin verrattuna.. ja taas leikeltiin. Kun ensimmäinen paketti oli kasassa meni toinen kasaan varsin nätisti. Itse asennus oveen oli helppoa ja säädöt ovat hyvin yksinkertaiset.

Ovet painettuna väkisin kiinni. Nyt saa tiivisteet oleentua paikalleen.

Lopulta kyljet ovat enää oven isoja ikkuinoita vaille. Ne odottavatkin uutta kromilähetystä Puolasta, jossa tulee kunnostetut alakarmit. Ovien saaminen kiinni oli melko haastavaa mutta pienellä säädöllä nekin painuivat paikalleen. Siinähän saa nyt oleilla taas ensi kertaan.

Kromia ja lasia

Karmit alkuperäisessä kunnossaan.

Paketillinen valmiita kromiosia vihdoin kotona.

Joulukuussa 2013 tupsahti postin mukana isohko paketti suoraan Puolasta. Vihdoinkin ensimmäiset oikeasti kromatut osat olivat saapuneet. Hieman kromiosien suhteen viisastuneena päätin siis lähettää osia kunnostettavaksi hieman pienemmissä erissä. Tietenkin tuosta tulee ylimääräisiä lähetyskuluja, mutta toisaalta siinä on etuna se että kaikki osat eivät mene kerralla jos jotain tapahtuu ja toiseksi pienemmän satsin kunnostaminen on halvempaa mikä tietenkin tekee siitä vähän helpompaa talouden kannalta. Ainakaan meikäläisellä ei ole heittää neljää tonnia käteistä tältä seisomalta osien kromaamiseen, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä se on jotakuinkin mahdollista.

Työn jälki oli hyvää ja aikataulu varsin nopea, vaikkakin luvattu toimitusaika tuplaantui.

Suunnittelin osien lähetyksen niin että ne lähtevät entisöitäviksi tarpeellisuusjärjestyksessä. Puskurit ja muut on tarkoitus teettää viimeisenä, sillä niiden kiinnittäminen tapahtuu kuitenkin vasta auton ollessa muilta osin valmis. Ensimmäisenä lähtivät siis sivuikkunoiden karmit poislukien oven lasien alakarmit, joista puuttui kiinnike tuossa vaiheessa. Lasit olin teettänyt jo vuosia sitten Seinäjoen lasipalvelussa ja ne olivat odotelleet asennusta jo tovin. Rubber the right waylta tilasin jo aiemmin karmien kiinnitykseen laseihin tarvittavaa korkkinauhaa.

Kromauksen jälkeen rullat näyttivät melko karuilta. Tässä vaiheesa holkit on porattu irti karmeista.

Jälleen kerran työkuva helpottaa sorvin ääreen siirtymistä.

Saatuani karmit takaisin totesin jäljen olevan huippuluokkaa. Tavaraa oli kuitenkin uitettu sen verran paljon että rälläkkää joutui näyttämään muutamaan paikkaan että kiinnityskohdat menivät paikoilleen. Samalla huomasin että niitatut ikkunarullat olivat saaneet pahasti siipeensä ja tulin siihen lopputulokseen että ne olisi vaihdettava. Nippelit.fi löytyi juuri täydelliset uuden nylon rullat, mutta niihin myytävät holkit olivat 6mm reikään tarkoitettuja ja reijät karmeissa olivat 8mm. Tilasin siis vain rullat ja päätin tehdä holkit itse. Sorvasin terästanko aihiosta uudet holkit, jotka muokkasin ruuvikiinnitteiseksi alkuperäiseten niitattujen sijaan. Valmistuttuaan holkit kävivät sinkkikylvyssä ja kiinnitin ne paikalleen ruuvilukitteen ja kuusiokolopulttien avulla. Nyt rullat olivat siistit ja ennenkaikkea toimivat.



Vanhoista holkeista poiketen holkkien keskelle porattiin reikä ja se kierteytettiin niin että asennus tapahtuu pultilla niittaamisen sijaan.

Vielä kerros sinkkiä ja osat ovat valmiit.

Asennettuna paikalleen. Toimii!

Eräs perjantai ilta oli tarkoitus asentaa lasit karmeihin, mutta eihän se ihan niin vain käynytkään. Toinen tuuletus ikkuna oli väärin leikattu joten se meni uusiksi, mutta toisen sain kohtuullisen vaivattomasti asennettua 0.75mm korkkinauhan avulla. Isoihin karmeihin tuo ohuempi nauha oli liian ohutta mutta siihen tarkoitettu 1.5mm nauha taas liian paksua. Yritin asentaa laseja paksumman nauhan avulla valehtelematta varmaan 10 tuntia välillä ohentaen nauhaa lamellilaikalla rälläkällä ja ties millä taktiikalla. Lopulta oli kuitenkin pakko heittaa hanskat tiskiiin ja luovuttaa. Ongelma johtuu siitä että kromaukseesa U-kourun yläreunoihin oli kertynyt niin paljon materiaalia että näillä tiivisteillä asennus ei tulisi onnistumaan.

Kumimatosta leikattiin sopivia 50mm soiroja lasien asennusta varten. Leikkuri oli varsin kätevä työväline saksien sijaan.

Tutkailin Etran sivuja seuraavaksi ja huomasin että heillä on tarjolla 1mm vahvaa kumimattoa. Hyllyssä sattui olemaan tuolloin vain neliöhinnaltaan reilusti kalliimpaa öljynkestävää versiota, joten ostin sitä. Työmaalta löytyi sopivasti erikoispitkä paperileikkuri, jolla leikkelin sopivia soiroja ikkunoita varten. Tämä kumimatto osoittautui aivan tautisen hyväksi tavaraksi, sillä sen kanssa lasit upposivat suorastaan vaivattomasti paikalleen, mutta narahtivat kiinni sen jälkeen kuin liimattuina. Asennuksessä käytin liukasteena Vinyl & rubber carea jolla sain asennuksen helpottumaan.

Ensimmäinen karmi valmiina ja ylimääräiset kumin soirot leikattuna.

Valmiit karmit saisikin seuraavaksi asentaa kunnostettujen apulaitteiden ja kiskojen kanssa paikalleen.

Valmis paketti mallattuna oikeaan asentoon ja valmis asennettavaksi.

Hiljaa hyvä tulee

Jäähdytin runkoineen paikallaan.

Parina viikonloppuna olen ollut tallilla ihmettelemässä projektia, mutta mitään tajunnan räjäyttävää edistystä ei ole päässyt tapahtumaan. Lähinnä aika on kulunut jo edellisillä kerroilla aloitettujen toimenpiteiden loppuun viemisellä. Konehuoneeseen on asennettu nyt toistamiseen kunnostettu jäähdytin, lämpötila-anturi, joka osoittautui kolmannella kerralla vihdoin oikeaksi ja alipaine liitin imusarjaan. Sähköjä on vedetty sinne tänne, mutta oikeastaan vain takaluukkuun tulevat johdonpätkät ovat lopullisilla paikoillaan.

Syylärin letkutkin saivat viimein leimat kylkeen.

Orkkis bensaletkussa oli GAS teksit joten pitihän ne tähänkin saada.

Lämmityslaitteen vaijerien suhteen sotasuunnitelma oli valmistaa vaijerit ensin itse. Heti alkumetreillä tuli lunta tupaan kun huomasin alkuperäisten vaijerien kadonneen ja todennäköistä on että ne löysivätkin tiensä viime kesän tallin siivouksessa kaatopaikalle. Eipä siinä että olisin niitä käyttänyt kun eivät liikkuneet, mutta olisin sentään voinut mitata ne ennen poisheittoa. Yritin kovasti selvittää vaijerien pituuksia ja kolmen eri harrastajan avustuksella sain jotakuinkin oikeanlaisia mittoja selvitetyksi. Ostin 1.5mm vahvaa rosterilankaa jonka piti toimia itse vaijerina ja Biltemasta polkupyörän vaijerin kuoria suojiksi. Vaijerin lenkkien taivutus tuntuikin heti alussa vähän liian helpolta, ja totuus paljastui viimein silloin kun vaijeria sai väännellä mihin asentoon tahansa ilman minkäänlaista pelkoa palautumisesta. Jousilankaahan tässä olisi pitänyt käyttää, mutta lopulta meni herne nenään ja tilasin jenkeistä suoraan valmiin sarjan. Jostain syystä tämäkin tuote tuntui piiloutuneen kiven alle, sillä muutama vuosi sitten näitä oli ihan ebayssä myynnissä ja nyt löysin ainoastaan yhden yrityksen joka sarjaa myi. Sopuhintainen setti matkasi kohti pohjolaa ja tuli perille alkuvuodesta. Asennus sujui todella helposti sillä vaijerit olivat jopa oikean mittaisia.

Uudet laadukkaat vaijerit perillä. Näissä vaijereissa kuoren ja itse vaijerin välissä on nylon suoja joten ne eivät hapetu niin pahasti kuin vanhat.

Irto-osiakin on pikkuhiljaa alkanut asentua autoon ja ensimmäiseksi asentelin takavalojen tuutit kiinni. Onneksi olin aikanaan ostanut myös nämä kiinnikkeet uutena joten niiden kanssa ei tarvinnut tapella. Samaan syssyyn asentui takaluukun leveä rosterilista, joka oli suoristettu ja kiillotettu aiemmin. Takaluukun lukkomekanismi oli yllättäen vajaatoiminen joten uusi vastaava "Chevellen" osana myyty lähti tilaukseen ebaysta. Paljon pikkunippeliä on tullut hankittua että kaikki letkut ja johdot saadaan kiinni oikein ja tulevana viikonloppuna onkin tarkoitus asentaa sähköt kokonaisuudessaan paikalleen. Kauan odotettu paketti Rubber the right waylta saapui pitäen sisällään oikeastaan kaikki tarvittavat korin tiivisteet joten luvassa on lasien asentamista. Kävihän se verhoilijakin tutkimassa autoa, ja sovimme aloittavamme työt keväällä ovipahveista ja kattoverhoilusta. Verhoilusta ja sen tekijästä sitten lisää juttua kun ollaan siinä vaiheessa.

Tuutit paikallaan ja takavalojen johdotkin vedetty

Siiven päälisten rosterilistat paikallaan.

Lopuksi vähän silmäkarkkia kun merkit ovat paikallaan.