Takaluukun kannen hitsaus

Syksyllä 2012 Juha haki Caddyn takaluukun kannen firmalleen kunnostettavaksi. Olin itse luovuttanut kannen suhteen sillä se oli melkolailla huono aihio. Luukun pintapelti oli ehjä mutta todella rajun pintaruosteen peitossa. Sisäpuoli sen sijaan oli ihan kauttaaltaan mätä takareunastaan ja käytännössä koko luukun takareuna oli tehtävä uudestaan rosterilistan alta ja osittain takareunan kotelon alueelta. Luukussa oli kolme isoa ruostereikää ja ympärystät olivat syöpyneet pahasti. Yritin etsiä uutta luukkua tilalle mutta ehdokkaat olivat jopa huonompia kuin tämä. Niinpä Juha otti asian hoitaakseen. Huonoksi onneksi luukun sisäpinnasta ei tullut otettua yhtä ainuttakaan kuvaa joten lähtötilanteesta ei ole näytettävää. Myöskään luukun työprosessista ei Juha ollut työn tohinassa ehtinyt ottamaan kuvia joten joudumme tyytymään valmiiksi hitsattuun luukkuun. 

Luukun saapuessa takaisin tallille koputtelin sitä yrittääkseni saada kaiken irtomujun ja hitsauskuonan imuroitua koteloista. Edelleenkin mujua jäi koloihin joten luukku on pestävä vielä kauttaaltaan ennen maalausta. Yksi luukun saranapulteista oli katkennut joten se oli porattava pois ja tehtävä uudet kierteet. Lisäksi erikoisen pultin tilalle oli saatava uusi. Hain Lahden pulttiliikkeestä oiken kokoisen tuumaisen pultin jonka sorvasin työpaikalla oikean muotoiseksi. Vanha prikka paikalleen ja toimii. 

Joitakin kuukausia myöhemmin hioin luukun pintapellin puhtaaksi ruosteesta käyttäen rälläkkää ja puhdistuslaikkaa. Ruoste oli kuitenkin niin lujassa että oli siirryttävä reilusti lamellilaikkaan että saataisiin edes jotakin tapahtumaan. Peltipuhdas luukku odottelee nyt siirtymistä maalarin hoiviin muun auton mukana.

Rungon tyyppimerkintä

Runko oli purkuhetkellä yltäpäältä ruosteen peitossa enkä sen koommin osannut edes etsiä siitä mitään tehtaan maalattuja merkintöjä saati sitten iskettyjä runkonumeroita. Velimies Juha kuitenkin tutki rungon vielä pesun jälkeen mahdollisten merkintöjen löytämiseksi. Sen verran hyvää säkää kuitenkin oli matkassa että rungon sivupinnasta löytyi tehtaalla maalattu tyyppimerkintä tai sen jäänteet. Hirveän selväksi tuota näkymää ei kuitenkaan voi kuvailla ja kuvasta näkeekin että numeroiden määrittäminen oli melkoista arpomista. Merkinnät siis kuvattiin ennen puhallusta mikäli niille olisi myöhemmässä vaiheessa jonkinlaista käyttöä.

Jossain vaiheessa vuotta 2011 törmäsin jenkkilän ebayssä ilmoitukseen jossa kaupattiin juuri viisysin rungon stenciliä eli sabluunaa jolla kyseinen runkomerkintä voitaisiin maalata. Ilmoituksesta kävi selvästi ilmi että kyseiset merkinnät olivat autokohtaisia ja niiden sisältämä informaatio koostui auton korimallista, valmistuspäivämäärästä sekä mallisarjan numerosta. Hyväksi onneksi kaupan ollut esimerkkisabluuna oli juuri coupen numerosarjalla varustettu, joten sain siitä numeron talteen. Aloin tutkimaan rungosta otettuja kuvia ja vertasin valmiin stencilin numeroita siihen. Rungon kuvia käsittelin melko rajusti photoshopilla lisäämällä kontrastia ja säätämällä valkoisen ja musta määrää saadakseni tekstin paremmin erottuvaksi. Lopulta pystyin hahmottamaan mikä maalin jäämä vastasi mitäkin numeroa tai kirjainta.

Kasasin photoshopissa ebay kaverin kuvaa hyödyntäen symboleista oman auton runkomerkintää vastaavan sabluunan. Nyt kasassa oli siis kaikki tiedot varsinaisen merkinnän toteuttamiseksi alkuperäistyyppisesti. Huonolaatuinen ja pikselinen photoshop kuva vietiin 3D ohjelmaan jossa viivatyökalujen avulla tein symboleista vektorimuotoiset. Valmis viivasto tuotiin illustratoriin jossa tein lopullisen tarratiedoston leikkauspolkuineen.

Tarran leikkasi työmaan kautta eräs yhteistyökumppani, mutta huonoksi onneksi olin arvioinut merkinnän koon täysin pieleen. Matkalla pohjanmaalle soitin vanhalle tuttavalleni Santalan Turolle joka ystävällisesti leikkasi uudet sabluunat 20% pienempänä. Vieläkin jouduin sovittamaan tekstiä pienemmäksi leikkaamalla tarraa, mutta vihdoin sain merkinnän istumaan paikalleen. Erikoista sinänsä että merkintä tulee runkoon käytännössä ylösalaisin. Itse arvelen sen johtuva rungon kasaamisprosessista missä runko on saattanut olla kasauslinjastolla ylösalaisin tai sitten on mahdollista että tyyppimerkinnän lukemista on yritetty helpottaa kun sitä tuijotetaan käytännössä pää alaspäin. Tiedä sitten mikä lopullinen tatkoitus, sitä tarina ei kerro. Harvinaisen kova työmaa yhden onnettoman merkinnän suhteen mutta sielläpähän lepää.

Osien kunnostusta: Jarrut

Alustan osien mukana tilattiin uudet jarrukengät, asennussarjat ja jarrusylinterit letkuineen. Etuakselisto oli odottanut vuoroaan kevääseen 2012 asti täysin alkuperäisenä. Osat olivat melko säälittävän näköisiä kun kaikki vanha rasva ja kura oli paakkuntunut ruosteisten pintojen päälle. Työmaa aloitettiin pesemällä pahimmat nöyhtät pois painepesurilla ja sitten kaapimalla loput pois. Osat irroiteltiin ja käytiin puhaltamassa puhtaiksi.

Etuakselisto irroitettuna

Osat olivat melko ryöttäisiä.

Etupää pääsi kylpyyn reilun neljänkymmenen vuoden odotuksen jälkeen.

Jarrut olivat korroosion vallassa myös sisäpuolelta.

Jarrujen muu kunnostus tapahtui jälleen puhaltamalla rummut ja taustalevyt sekä pulverimaalaamalla ne puolikiiltävän mustiksi. Koska Cadillac oli aikanaan suunnannäyttäjä oli kaikki sitten viimeisen päälle mietittyä. Näin oli myös kun kyse oli pyöränpulteista. Cadillacissa nimittäin on alkujaan vasurin kierteet vasemman puolen pyörän pulteissa. Tämä siksi että pyörän irroittaja saisi pyörittää aina avainta samaan suuntaan autoon nähden. Tätä nyt ei tietenkään ollut tiedossa kun pyöriä aikanaan irroittelin ja olihan sitä ruostettakin toki mukana hankaloittamassa irroitustyötä. Muutaman pinnapultin joutui katkaisemaan laikalla. Niinpä tehtävälistalle tuli kaikkien uusien pyöränpulttien asentaminen. Aikanaan US-Partsilta ostetut pinnapultit toimivat kyllä mainiosti taakse, mutta eturummussa on myös napa kiinnitettynä samoilla boordeilla. Niinpä etupulttien boordit täytyy olla tuplasti pitemmät että osat saadaan kiinnittymään toisiinsa. Työkaverini Antti hoiti todella rajusti toisiinsa kiintyneiden osien irroituksen ja uusien pulttien asennuksen. Uudetkin pultit löytyi US-Partsilta, mutta ne eivät olleet Cadillacin omat ja boordin pituutta joutui hieman sorvilla lyhentämään.

Eturummuista irroitettin pyörännapa ja prässättiin vanhat pultit pois. Osat hiekkapuhallettiin ja kasattiin uudelleen ennen pulverimaalausta.

 Takapään vetoakselit purettiin samalla vanhoista laakereista ja vetarit puhallettiin sekä maalattiin ennen uusien laakerien asennusta. Etupäähän asennettiin muutospalat rullalaakereita varten. Alkuperäiset laakerit luovat auton etupäähän väljän vaikutelman, joten kartiorullalaakereilla saadaan eliminoitua välys. Uusilla osilla oli mukava koota osat paikoilleen ja lopputulos näyttää varsin hyvältä.

Valmis takajarrupaketti näyttää aavistuksen paremmalta kuin ennen.

Etujarrut nipussa.