Powerpark weekend 2010

Mercury Powerparkissa 2010. Sen verran kustomkärpänen oli jo ehtinyt puraista, että etuvaloihin on asennettu halfmoonit.

Oli kaikille selvää että kun kerran perheessä on jenkki, oli sillä myös osallistuttava autotapahtumiin. Ensimmäinen reissu suunnattiin Ala-Härmän powerparkiin kesäkuun puolessavälissä 2010. Autolle ei tehty mitään teknisiä korjauksia, vaan sillä lähdettiin sen hetkisessä kunnossa tullin siirtokilvillä kohti Härmää. Keli ei suosinut kyseistä viikonloppua vaan pilvinen sää muuttui lopulta kaatosateeksi. Ehdimme kuitenkin ottaa autolla osaa tapahtuman cruisinkiin, jossa moottorin totaalinen ylikuumeneminen ei ollut kaukana järjestäjien surkean reittivalinnan ja seisottelun vuoksi. Pääsimme kuitenkin ehjänä takaisin kotiin yhtä kokemusta rikkaampana.

Sateisissa merkeissä lähdimme kohti cruisingrasteja.

Pian tämän jälkeen auto pääsikin "Pihlin" huomaan Lapuan autohuoltoon. Auto ei ollut mikään ajonautinto hakevine ohjauksineen, joten sille oli tehtävä jotain. Tekniikka käytiin läpi ja tutkittiin mitä se on syönyt. Etupään nivelet vaihdettiin, tai pikemminkin sinne asennettiin sellaiset, koska vanhoja ei oikeastaan ollut jäljellä. Uuden iskarit vaihdettiin loppuunkuluneiden tilalle. Koneeseen vaihdettiin suodattimet, tulpat, johdot, ym. pientä osaa. Seuraavaksi työn alle oli tarkoitus ottaa nuhjuuntunut sisusta.

Mercury saapuu

Mercury odottamassa noutajiaan Transpointin terminaalissa toukokuussa 2010.

Monien sattumusten vuoksi jäivät ensimmäiset vappuajelut vuonna 2010 väliin kun Mercury saapui Suomeen vasta viikkoa myöhemmin. 10.5 olimme kuitenkin sopineen Samin isän kanssa että auto on noudettavissa Transpointin terminaalista Tampereelta. Vanhin veljeni Petri ja minä lähdimme hieman jännittävissä fiiliksissä hakemaan autoa kotiin. Suurin jännitys saatiin siitä, että auto oli myös tarkoitus ajaa Tampereelta Isoonkyröön.
Paikalle päästyämme meitä odotti hyvin terminaalin pihaan piilotettu auto. Ensivaikutelma oli kummallekkin positiivinen ja ne äänet kun veekasi lähti käyntiin ensi yrittämällä olivat suloiset. Hetken ihmeteltyämme tarkistimme auton öljyt ja nesteet ja kokeilimme heittää pienen lenkin terminaalin pihassa. Autossa ollut puolen kierroksen klappi ratissa hieman pelotti, mutta päätimme kuitenkin lähteä rohkeasti matkaan takaisin pohjanmaalle. Siinä Tampereen nelikaistaisia katuja tuli hyödynnettyä aivan koko leveydeltä, sillä tiukat käännökset eivät meinanneet heti onnistua. Nopeasti pääsimme kuitenkin maantielle ja siellä väljähtänyt malmilaiva oli kuin kotonaan. Huonot renkaat, surkea ohjattavuus, vuotava pakoputki eivät yksikään pilanneet sitä tunnelmaa mikä hytissä vallitsi kun pääsi ensimmäistä kertaa ajamaan jenkillä. Vaihdoimme kuskia Parkanossa ja täytyy sanoa että transporterin kyyti loppumatkasta tuntui todella vaisulta Mercuryn jälkeen. Kotipihaan saapuessamme oli isä valmiina odottamassa. Nuoruuden muistot tulivat varmasti mieleen kun lähes kuusimetrinen Montclair lipui pihaan. Pitkä odotus oli jälleen palkittu.

Petri ajamassa autoa kotiin Isoonkyröön.

Kotipihassa Mauri isä tutkimassa juuri saapunutta autoa.

Verhoilumateriaalit

Saimme Mercurystä uudet kuvat Samin luota ennen rahtaamista Suomeen. Kuvista kävi ilmi auton todellinen kunto, mitä oli hieman yritetty piilotella Ebayn myyntikuvissa. Olimme toki saaneet tarkan kuvauksen vioista ennen ostopäätöstä, mutta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Mercuryn etusohva oli melko karmeassa kunnossa ja takapenkissäkin oli reikä. Kattoverhoilu oli revennyt ja kastunut. Turkoosi lattiamatto oli myös kastunut ja nuhjuuntunut, sekä menettänyt värinsä. Hieman asiasta keskustellessamme tulimme siihen lopputulokseen että sisusta on verhoiltava uudelleen.

Cadillacin verhoilut olivat käytännössä enää pelkkää pölyä ja ilmaa, joten siihenkin täytyisi hankkia uudet materiaalit. Aikani etsittyäni löysin Californiasta SMS Autofabrics nimisen yrityksen joka myy melkeimpä kaikkiin USA klassikoihin alkuperäisiä verhoilumateriaaleja. Kankaat ja nahat eivät ole ns. NOS (New old stock) tavaraa, vaan ne on valmistettu alkuperäisen kaltaisista materiaaleista alkuperäisillä menetelmillä. Materiaalit ovat erittäin tarkkoja kopioita niin väreiltään kuin neuloksiltaan ja nahkatekstuureiltaan. Pitkät kangas- ja vinyylirullat ovat hankalia kuljettaa ja niiden lähettäminen normaaliteitse amerikasta Suomeen on todella kallista. Satamalakko oli juuri viivästyttänyt Mercuryn laivaamista, joten meillä oli reilusti aikaa odotella. Niinpä tilasin verhoilumateriaalit sekä Mercuryyn että Cadillaciin SMS:ltä suoraan Michiganiin, josta ne kulkeutuisivat mukavasti auton kyydissä tänne pohjolaan.

Ostoslistalle kertyi seuraavaa; Mercury: Penkkien verhoilukankaat, turkoosi vinyyli, ommeltu kattoverhoilu, lattiamatto sekä ylimääräistä materiaalia mm. aurinkolippoihin ja kickpaneleihin. Myös aavistuksen epämaskuliiniset paljeteilla koristellut käsinojan nahat pääsivät uusittavien listalle. Cadillaciin tilattiin seuraavaa: Penkkien verhoilukankaat ja vinyylit, takapenkin stanssattu "V" pala, ovipahvien verhoilukankaat ja vinyylit, lattiamatto + reilusti extraa ovipahveihin, penkin selkämykseen ja kickpaneleihin, ommeltu kattoverhoilu ja materiaalia aurinkolippoihin. Sen voi vielä mainita että mitenkään liian halvaksi ei materiaalit suinkaan tulleet.

Totuus Mercuryn kunnosta selvisi Samin lähettämistä kuvista.

Kattoverhoilu oli kärsinyt reilusti kosteusvahinkoja.

Cadillacin takapenkki on vielä suuripiirtein muodossaan, mutta kankaat alkavat olla kadonneet.

Ovipahvit ovat nähneet myös parhaat päivänsä.