Viimeistelyä

Myös takapenkin viimeistelytaso jatkuu penkin takapuolelle.

Projektin ollessa lopulta hyvin aikataulussa jäi vielä hieman aikaa viimeistelyyn. Todellisuudessa auton piti olla jo hyvissä ajoin alkuvuodesta valmiina, mutta pääasia että American car showhun ei tarvitse viedä keskeneräistä projektia. Aikaa jäi jopa sen verran, että vasta pääsiäisen jälkeen suunniteltu katsastus saadaan melko todennäköisesti hoidettua jo etukäteen. Samalla saadaan maahantuonti verotuksen osalta valmiiksi kun auto on lain pykälän mukaan ajokuntoinen. Vaikka kyseessä onkin nollaveroinen auto eli maksun määräksi muodostuu korkeintaan kymppejä, on silti ihmeellistä touhua tämä Suomalainen lainsäädäntö. Ensinnäkin kun auto on tullessaan jätelavaa vastaavassa kunnossa on jokseenkin outoa määrittää sen maahantuontivero vasta entisöimisen jälkeisen kunnon perusteella. Edelleenkään siinä ei tässä tapauksessa ole suurta rahallista merkitystä, mutta eihän se oikein reilulta kuulosta. Toinen asia on sitten taas tämä nollaveron periminen. Määrä kun on jotain parinkymmenen euron luokkaa kaikkien ikävähennysten jälkeen tuntuu hullulta kuormittaa järjestelmää turhan takia.

Hääpärin valtaistuin, jota on tässä rakennettu se kuusi vuotta. Kelpaa istahtaa paremmankin puoliskon.

Jotta ei mentäisi pelkästään byrokratian puimiseen palataan takaisin aiheeseen. Kauan odotettu takapenkki saapui verhoomosta ja pääsin vihdoinkin asentamaan sen paikalleen. Lopputulos oli jälleen silmiähivelevä kuten Markuksella on tapana ollutkin. Verhoiluasiat olikin sitä myöten selvät ja kabiini voidaan tulkita valmiiksi.

Musiikkia kansalle saadaan nykyaikaisen multimedialaitteen kautta tai vaikkapa muistitikulta.

Jo hieman aiemmin asentelin hansikaslokeron yläreunaan 3mm plugille lähdön jonka kautta saadaan esimerkiksi MP3-soitin tai vaikkapa iPhone yhdistettyä auton äänentoistojärjestelmään. Puhelimen saa näppärästi piiloon hansikaslokeroon ja tarvittaessa kun johdon irroittaa ei modifikaatiosta jää mitään näkyviin.

Cadillacin tapa sanoa maailma tarvitsee esikuvia.

Vanhan mersumiehenä olen tottunut takalasin "Maailma tarvitsee esikuvia" tyyppiseen sloganiin, oli Cadillacciin saatava myös aiheeseen liittyvä teksti. Ja mikäpä siihen paremmin sopisi kuin Cadillacin oma "Standard of the world". Toivotaan että tämä entisöinti lunastaisi edes osan siitä lupauksesta.

Tämä on sinulle Isä!

Viimeisenä osana lupasin kiinnittää isäni Maurin nimikirjoituksen auton takaluukun kanteen, ja niin lopulta tein. Siinä se nyt sitten koreilee, ole hyvä isä.

Luvassa nautinnollisia kilometrejä!

Tästä eteenpäin jatketaan sitten ratin takana, nautiskellen kuuden vuoden työn hedelmistä! Blogin kirjoittelu jatkuu kunnossapidon ja tapahtumien päivittämisen puitteissa toistaiseksi ja Mercuryllekkin pitäisi vielä vähän fiksausta tehdä ennen kesän ajoonottoa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, saattaahan sieltä joku toinenkin projekti joskus tulla...pysykää kuulolla! Nähdään pääsiäisenä!