Garage fiftynine: Vaarin valinta

Isäni kertoo usein tarinoita lapsuusajoiltaan, jolloin hän ja hänen perheensä asuivat muutaman vuoden Canadassa Torontossa. Isä jä hänen veljensä kävivät koulua yläaste tasolla, ja heidän isänsä teki töitä elättääkseen perhettään. Perheen äiti huolehti kotona pojista. Matkan ajankohta ajoittui 50-luvun loppuun ja he olivat juuri saapuneet perille vuoden -59 lopussa. Yksi ensimmäisistä hankinnoista paikanpäällä oli jonkinlainen kulkupeli, jonka vaari halusi ostaa uutena. Kauppoihin oli juuri saapunut ensimmäisiä vuoden 1960 malleja, joten viime vuoden mallit myytiin ulosheittohintaan. Isäni muistelee vaarin katselleen myös -59 Cadillacia, mutta sen pröystäilevyys oli vaatimattomalle pohjalaiselle liikaa. Sopivan hinnan ja hyvien tilojen puolesta valinta osui lopulta 1959 Mercury Montclairiin. Auto oli valkoinen 4D sedan valkoisilla raidoilla. Tässäkin haettiin ilmeisesti sitä massaan sekoittumista. Auto oli varustettu 383cid V8 moottorilla ja oli varusteiltaan hyvin pelkistetty. Autolla ajettiin pitkiä matkoja työn puitteissa ja joskus isänikin pääsi matkalle mukaan. Autoreissuista jäi monia kokemuksia ja muistot vaarin Mercurystä jäivät pysyvästi mieleen.
Isän kertomuksen olivat varmasti vaikuttaneet myös omaan alitajuntaani ja aloin tykätä jenkkiautoista jo pienenä. Veljet taas värkkäilivät jatkuvasti jotakin autotallissa ollessani pieni, joten halu päästä ruuvaamaan syntyi jo varhain. Isälläni ei koskaan ole ollut erityistä halua saatikka aikaa lähteä rakentamaan autoprojektia, mutta sellaisen omistamisesta hän haaveili varmasti pitkään Canadan jäätyä taka-alalle ja perheen palattua takaisin Suomeen. Ostettuani Cadillac projektin, josta itse olin haaveillut jo vuosia, mainitsi isäntäkin ohimennen että jos -59 Mercury osuu kohdalle niin olisi syytä ilmoittaa.
Juuri ennen joululomaa joulukuussa 2009 tutkiskelin osatarjontaa Cadillacciin ebaysta. Turhautuessani etsintään aloin huvin vuoksi etsiä muutakin kuin käkkylän osia ja kirjoitin hakukenttään jälleen Mercury 1959. Ensimmäistä kertaa hakuun myös ilmestyi jotain. Vaikka Mercury ei olekaan mikään harvinaisin ja halutuin auto, ei tarjontaa silti ollut juurikaan. Tällä kertaa kuitenkin tärppäsi. Ilmoituksessa oli myynnissä ajokuntoinen "selviytyjä" Mercury Montclair 1959. Auto oli turkoosinvihreä valkoisilla raidoilla ja turkoosilla sisustalla. Kuvista päätellen kunto oli kohtuullinen ja auto oli selvästi ajokuntoinen. Kyseinen yksilö oli varustettu mallisarjan järeimmällä 430cid veekasilla joka tekee litroissa tasan 7.0. Auto ei ollut mikään näyttelyhelmi, mutta myöskään hinta ei ollut vielä noussut kovinkaan korkealle. Seuraavaksi otinkin puhelimen kouraan ja soitin isälle. Kovin kauan ei tarvittu myyntipuheita kun sain luvan soittaa Falcontin Janille, että hoitaa ebay huudon tiettyyn rajaan saakka. Jani lupasi tehdä huudon seuraavana yönä jolloin kauppa päättyisi. Myynti-ilmoituksessa oli maininta ettei hintavaraus ollut vielä täyttynyt, joten kauppojen toteutumisesta asettamallamme hinnalla ei olisi varmuutta. Jani oli juuri tuolloin USA:ssa hoitamassa asioita, mutta jotain ilmeisesti unohtui. Seuraavana aamuna kävin jännityksellä tarkistamassa menikö huutomme läpi. Kauppa oli sulkeutunut, mutta edelleen ilmoituksessa mainittiin että hintavaraus ei ollut ylittynyt. Seuraavaksi huomasin että myöskään tarjous ei ollut noussut edellisestä, joten huutoamme ei oltu tehty. Soitinkin samantien Janille ja kyselin kuulumisia. Inhimillinen unohdus ja muut asiat olivat aiheuttaneet sen ettei Jani ollut saanutkaan tehtyä huutoa yöllä. Onnekseni olin kuitenkin ollut jo itse yhteydessä myyjään, ja olin saanut hänen ebay käyttäjätunnuksensa. Seuraavaksi etsinkin mitä muuta hän kauppaa ja otin yhteyttä toisen myynti-ilmoituksen avulla koskien Mercurya. Myyjä ei ollut auton omistaja, vaan hoiti kauppaa ystävänsä puolesta. Muutaman viestin ajan kyselin lisää autosta ja siitä myyntihinnasta, joka lopulta osoittautui varsin kohtuulliseksi. Halusin kuitenkin jutella asiasta suoraan omistajan kanssa. Hieman vastahakoisesti hän kuitenkin suostui antamaan omistajan yhteystiedot. Omistaja ei ollut mikään tietotekniikan ammattilainen, joten yhteydenotot tuli tehdä suoraan puhelimitse. Tässä vaiheessa päätin kuitenkin että on järkevämpää antaa jollekkin välittäjälle tiedot joka voi myös käydä katsomassa autoa. Lapualainen pitkän linjan harrastaja ja autofiksari Tapio oli tullut tutuksi jo aiemmin, ja isäni oli maininnut tapauksesta hänelle. Tapiolta saimmekin heti suosituksen käyttää Michiganissa asuvaa Samia yhteistyökumppanina. Sami hoiti tiedustelut autosta ja sopi tapaamisen paikanpäällä. Pari viikkoa tämän jälkeen Sami soitti auton olevan toimiva peli ja hintakin oli saatu tingittyä, niinpä kaupat tehtiin siltä seisomalta.
Sami hoiti auton kuljetuksen omiin tiloihinsa odottamaan kontitusta Suomeen. Taisi olla yksi parhaista joululahjoista isälleni ikinä.