torstai 11. lokakuuta 2018

Grafiikka ja murikan vaihto

Kesän aikana tuli vihdoin toteutettu idea mitä olin pitkään miettinyt. Noissa viisyseissä kun on ratin keskiössä Cadillac vaakuna, mutta ajan saatossa se on usein irronnut tai irrotettu, tai muutenvaan rikkoutunut. Näiden logojen tilalle ei ole ollut saatavissa uusia, vaan ainut tapa on ollut etsiä käytettyä. Alkuperäinen on kirkasta muovia, joka on taustapuolelta maalattu moniväriseksi. Tuollaisen alkuperäistyylisen tekeminen on täysin mahdollista 3D-tulostamalla, mutta jälkityöstä ja maalaus on sen verran hankalia, että niistä tulisi todella kalliita.






Niinpä mietin onnistuisiko logo feikata ns. linssitarralla. Otin mitat keskiöstä ja tein pohjaan tarran johon kopioin logon millintarkasti. Sen jälkeen ohjeistin toimittajaa printtaamaan grafiikan kromiteipille, jonka päälle valettaisiin 3D linssiaine. Tällätavoin tarralle saadaan paksuus.






Tarrat onnistuivat todella hyvin, ja olen myynyt niitä 30e/kpl hintaan jo monelle harrastajalle. Itselläkin on nyt yksi ylimääräinen kuppi logolla varustettuna, jos sitä joskus mahtaa tarvita. On ollut ajatuksissa tehdä vastaava tarra kojelaudan kaiutinritilän vaakunaa varten, mutta sen kanssa ei ole edetty vielä mitenkään.







Cadillacia on vaivannut nyt joka kausi enenmmän ääntävä perä. Ensimmäiset kaksi kesää perä aiheutti lähinnä tärinää, ja siitä lähtien myös ääni tuli kuvioihin. Tänä keväänä kiristin pinionin mutteria ennen Stefan vaihtamista lyötyihin merkkeihin asti aj tärinä lakkasi, mutta ääni vain paheni.
Niinpä päätin metsästää toisen perän, ja parin viikon jälkeen oikeanlainen ja oikealla 2.94 välityksellä oleva perä löytyi KS-Importilta Ruotsista. Myyjä lupasi perälle toimmivuustakuun, vaikka kyseessä oli käytetty osa.


"Uusi" perä puhdistettiin ruosteista, ja maalattin POR15 Factory manifold greyllä kuten alkuperäinenkin perä.





Meinasin jättää perän asennuksen ensi kevääseen, mutta kuljettaessani Granvikin Paulia Lahden Jenkkiautonäyttelystä hotellille, hän suositteli vaihtamaan murikan samantien. Tarinan mukaan hän oli ollut kyydissä yhdessä autossa 90-luvulla josta murikka oli leipaissut kiinni ajossa, ja auto oli päätynyt ojanpohjalle runko kolmesta kohtaa katkenneena. Niinpä otin neuvosta vaarin, ja vaihdoin perän kun kerran tiivisteet ja öljytkin olivat jo valmiina. Ongelmaksi muodostui ahtaassa autotallissa lattialla vaihto. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes uusi perä oli menossa takaisinpäin. Tunkilla murikkaa banjoon tähdätessäni se jäi jotenkin vinoon, ja hammaspyörä jäi jumiin banjon reikään. Tuota 40kg painavaa murkulaa sitten saikin repiä irti ahtaassa välissä sen 3-tuntia, ennen kuin se plumpsahti ulos. Siinä vaiheessa murikka roikkui kuormaliinoilla yläkolmiosta jolloin sain sen helposti käännettyä suoraan ja paikoitettua akseliin. Loppukasaus meni hyvin ja pääsin koeajolle samana iltana. Mikä mahtava tunne se olikaan, kun mitään ääntä ei enää kuulunutkaan voimansiirrosta monen vuoden ajojen jälkeen.


Testilenkki oli upea kokemus, sillä mitään häiriöääniä ei enää kuulunut.


Kesä 2018 oli Caddyn ajojen osalta lyhyt, ja tarkoitus olisi tässä lokakuun puolenvälin tienoilla ajella auto takaisin talvisäilöön. Vielä viikko sitten kävin kuitenkin ACE-Cornerilla järjestetyssä Bring your own vehicle tapahtumassa, mikä oli tarkoitettu Teollisen- ja ajoneuvomuotoilun opiskelijoille, sekä alumneille. Samalla nappasin muutaman kuvan pimenevässä syysillassa ovensa sulkeneen Moottoripyörämuseon neonvalojen loisteessa.




Kesän tapahtumia 2018

Auto valmiina kauteen 2018

Lapuaa kohti laukeuksien maisemissa.





Tämän kesän tapahtumat ovat olleen oman osallistumisen suhteen sen verran vähissä, että on helpompi koostaa ne kaikki yhteen. Vaikka kesä oli mitä hienoin, oli kuitenkin muutakin tekemistä niin paljon, että Cadillac vietti aikaansa aina heinäkuun puoleen väliin, ennen kuin pääsi tien päälle.


Gasoline Meeting aamulla 15.7.




Petri ja Juuso olivat mukana Ässällä.




Ensimmäinen tapahtuma oli Lapuan Gasoline Meeting, johon olisin halunnut osallistua jo vuosi sitten. Keli oli jälleen uskomattoman upea, jopa tukahduttavan kuuma ja väkeä piisasi. Lapualla kun oli, tuli myös pyörittyä vanhoilla kotikulmilla, missä oli rakennuksen sijaan enää tyhjä tontti. Vuosituhannen alussa perheen yritys oli kyseisellä paikalla rakennuksen alakerrassa ja yläkerrassa olivat asuintilat. Kellarissa koottiin yhtä ensimmäisistä isoista projekteista, Honda NSR 125:sta.


Kotinurkilla. Ainoastaan talo puuttuu.


Vihdoin matka jatkui kohti Lahtea. Auto meinasi kärsiä rajusti lämpöongelmista kuumana kesäpäivänä matkaa taittaessa, mutta ongelmat hävisivät reilun sadan kilometrian ajon jälkeen. Liekö jäähdytysjärjestelmässä ollut ilmalukko.
Lahdessa toki osallistuttiin paikallisiin cruisingeihin, mutta isompi ensimmäinen tapahtuma oli Orimattilan cruising, jossa tuli piipahdettua nopeasti ennen samana iltana olevaa Route24 Cruisingia.


Lahteen menossa heinäkuussa.

Orimattila cruising.

Aito reliikki.







Routelta Paroni valkkasi auton päivän sykähdyttävimmäksi ja mukaan tarttui Gulfin t-paita ja muutama saunakalja. Erittäin mukava palkinto.








Kevään käyttöönottofikseihin kuului myös uusien etuäänenvaimentajien vaihtaminen. Kuskinpuolen änkkäri sai -17 kauden alussa hieman siipeensä, kun tunkki luiskahti runkoaisan sivuun ja auto mossahti äänenvaimentajan kohdalta tunkin päälle. Ei onneksi vakavampaa sattunut, mutta vaimentimen lähtö vääntyi ja siihen tuli lommo. Tämähän ei käy päinsä tämän tasoisessa autossa ja vaimentimet laitettiin vaihtoon. Harmittavasti aiemmankaltaisia vaimentimia ei ollut enää saatavilla, joten jouduin hankkimaan uudet aavistuksen erikokoiset mutta tarkoitukseen käypäiset mallit Marteliukselta. Ainut muutos mitä piti tehdä oli vameintimen takaa lähtevän putken muhvin katkaisu, että se mahtuu uuden vaimentimen sisään. Uudet änkkärit olivat -59 alkuperäisiä lähempänä, joten ylimääräiset klemmarit voitiin poistaa, ja nyt kiinnitys on täysin alkuperäistä vastaava. Ääniin muutos ei vaikuttanut mitenkään.


Vanha vaimennin lommoineen

Uusi alkuperäistä paremmin vastaava vaimennin. Molemmat puolet vaihdettin.
Toisena korjauksena tuli hattuhylly. Aiemmin tehty pahvinen hylly joka päällystettiin muoviverkolla lämpeni auringon paahtessa niin että se oli usein kuprulla. Se ei taas kerran näyttänyt hyvältä tämän tason autossa, joten hankin tilalle alkuperäisen kaltaista juuttikangasta.








Tätä tavaraa löytyi ihan Kärkkäisen kangasosastolta huimaan 6e/m hintaan. Kangas värjättiin oikeaan sävyyn ruiskulla ja ihan liuotinohenteisella 2K värimassalla molemmin puolin. Pahvi uusittiin samalla ja kangas liimattiin paikalleen kontaktiliimalla. Lopputulos on huomattavasti arvokkaamman ja alkuperäisemmän näköinen.








Korjausten jälkeen auto sai jälleen jokakeväisen pesun ja vaihauksen. Tälläkertaa vahana toimii Meguiars Ultimate paste wax, jota voin kyllä suositella.




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

SAHK Entisöinnin laatukilpailu - 1 Luokka



Virroilla järjestettiin kesäkuun alussa järjestyksessään 59.s SAHK Retkeilyajo, jonka kylkiäisenä järjestettiin myös Entisöinnin laatukilpailu. Kuulin kyseisestä kilpailusta vasta vuosi sitten, joten en ole yksinkertaisesti aiemmin edes tiennyt osallistua kyseiseen kisaan. Tämä aiheutti hieman hämmästelyä paikanpäällä, sillä kertoman mukaan autot tuodaan yleensä paikalle suurinpiirtein puulaatikossa suoraan valmistumisen jäljiltä. Cadillac oli kuitenkin neljättä vuotta ajossa, ja kilometrejäkin oli nielty jo 7000 verran.




Tarkastus oli melkoisen kattava, sillä useita arvostelijoita kiersi auto tutkien lähes 2-tuntia. Auto myös nostettiin nosturilla ylös alustan tutkimista varten. Itse en paikanpäälle päässyt, mutta Juha hoiti auton käyttämisen kilpailussa Virroilla ja takaisin.




Mukaantuomisina autolle heltyi Ensimmäisen luokan entisöintipalkinto tuloksella 4.84/5. Pisteissä hieman menetettiin kun auto on jo ollut ajossa ja pieniä kulumia on jo tullut, mutta eikö nämä ole sitä varten tehty. Kaikenkaikkiaan erinomainen lopputulos kuitenkin Cadillacin viedessä myös koko päivän parhaat pisteet. Autosta oli maininta SAHK:n Automobiili lehdessä 3/18 ja siitä tehtiin kattava esittely numeroon 4/18.



Isofix kiinnikkeet lastenistuimelle


Perheemme kasvoi syksyllä yhdellä prinsessalla. Koska olisi mukava käydä kesällä pyörähtämässä Cadillacilla jossain tapahtumassa koko perheen voimin, oli keksittävä miten turvakaukalon saisi autoon kiinnitettyä. Turvavöitä kun ei -59 vuonna ole käytössä ollut, ja jotenkuten ajan henkeen soveltuvat sellaiset ovat lannevöitä, eivät nekään oikein jaksaneet innostaa. Lannevöillä kun ei kaukaloa saa oikein järkevästi kiinni. Nykyautoista tutut isofix kiinnikkeet sen sijaan alkoivat kiinnostaa, sillä jos niitä ei käytetä, ne ovat käytännössä näkymättömät. Ja sehän passaa taas oikein mainiosti tuollaiseen näyttelyautoon. Ongelmana tietenkin on se että eihän mitään valmista sarjaa ole olemassa, joten kiinnikkeet piti suunnitella itse.




Alkuun ostin Volvon alkuperäiset kiinnikkeet, jotka ajattelin sovittaa. Pian kuitenkin selvisi että kun niitä ei ole tuonne viisysin takasihvaan tarkoitettu, niin ei ne kovin helposti sinne mene. Tein jo kaikenlaisia teräsrakenteita noille Volvon kiinnikkeille, mutta lopuksi hylkäsin ne liian monimutkaisina. Siispä päätin taivutella uuden oikean mittaiset lenkit 6mm rautatangosta. Jiginä käytettiin sopivan mittaista RHS palkkia jonka ympärille lanka taivutettiin kaasuliekin avustuksella. Koska suunnitelma oli lähinnä päässä, jätettiin tankoihin vähän extraa että niitä voidaan justeerata paikanpäällä. Itse ”runko” tuli 5mm teräslatasta, joka kiinnitettiin päistä suoraan korissa jo oleviin reikiin. Rakennetta tukemaan hitsattiin kaksi kiinnikerautaa keskelle, jotka niin ikään pultattiin jo korissa oleviin reikiin. Isofix lenkit mitattiin oikeille paikoille ja standardin mukaisille etäisyyksille. 





Koko komeus hitsattiin lopuksi kasaan ja maalattiin ruiskulla mustaksi. Asennusvaiheessa lenkkien kulmaa piti muutamaan otteeseen vielä korjata, sillä selkänojan ja istuinosan rako on suhteellisen ahdas ja vähän kulmassa toisiinsa nähden. Muutaman tunnin kasaa/irrota jumpan jälkeen kuitenkin kaukalon telakka napsahti paikalleen. Isofixeissä on se hyvä puoli, että muksun kasvaessa voidaan isompi turvaistuin laittaa samoihin kiinnikkeisiin ja myöhemmin käyttää isofix kiinnitteisiä lannevöitä. Ja mikä parasta, kukaan ei huomaa mitään.