Viimeistelyä

Myös takapenkin viimeistelytaso jatkuu penkin takapuolelle.

Projektin ollessa lopulta hyvin aikataulussa jäi vielä hieman aikaa viimeistelyyn. Todellisuudessa auton piti olla jo hyvissä ajoin alkuvuodesta valmiina, mutta pääasia että American car showhun ei tarvitse viedä keskeneräistä projektia. Aikaa jäi jopa sen verran, että vasta pääsiäisen jälkeen suunniteltu katsastus saadaan melko todennäköisesti hoidettua jo etukäteen. Samalla saadaan maahantuonti verotuksen osalta valmiiksi kun auto on lain pykälän mukaan ajokuntoinen. Vaikka kyseessä onkin nollaveroinen auto eli maksun määräksi muodostuu korkeintaan kymppejä, on silti ihmeellistä touhua tämä Suomalainen lainsäädäntö. Ensinnäkin kun auto on tullessaan jätelavaa vastaavassa kunnossa on jokseenkin outoa määrittää sen maahantuontivero vasta entisöimisen jälkeisen kunnon perusteella. Edelleenkään siinä ei tässä tapauksessa ole suurta rahallista merkitystä, mutta eihän se oikein reilulta kuulosta. Toinen asia on sitten taas tämä nollaveron periminen. Määrä kun on jotain parinkymmenen euron luokkaa kaikkien ikävähennysten jälkeen tuntuu hullulta kuormittaa järjestelmää turhan takia.

Hääpärin valtaistuin, jota on tässä rakennettu se kuusi vuotta. Kelpaa istahtaa paremmankin puoliskon.

Jotta ei mentäisi pelkästään byrokratian puimiseen palataan takaisin aiheeseen. Kauan odotettu takapenkki saapui verhoomosta ja pääsin vihdoinkin asentamaan sen paikalleen. Lopputulos oli jälleen silmiähivelevä kuten Markuksella on tapana ollutkin. Verhoiluasiat olikin sitä myöten selvät ja kabiini voidaan tulkita valmiiksi.

Musiikkia kansalle saadaan nykyaikaisen multimedialaitteen kautta tai vaikkapa muistitikulta.

Jo hieman aiemmin asentelin hansikaslokeron yläreunaan 3mm plugille lähdön jonka kautta saadaan esimerkiksi MP3-soitin tai vaikkapa iPhone yhdistettyä auton äänentoistojärjestelmään. Puhelimen saa näppärästi piiloon hansikaslokeroon ja tarvittaessa kun johdon irroittaa ei modifikaatiosta jää mitään näkyviin.

Cadillacin tapa sanoa maailma tarvitsee esikuvia.

Vanhan mersumiehenä olen tottunut takalasin "Maailma tarvitsee esikuvia" tyyppiseen sloganiin, oli Cadillacciin saatava myös aiheeseen liittyvä teksti. Ja mikäpä siihen paremmin sopisi kuin Cadillacin oma "Standard of the world". Toivotaan että tämä entisöinti lunastaisi edes osan siitä lupauksesta.

Tämä on sinulle Isä!

Viimeisenä osana lupasin kiinnittää isäni Maurin nimikirjoituksen auton takaluukun kanteen, ja niin lopulta tein. Siinä se nyt sitten koreilee, ole hyvä isä.

Luvassa nautinnollisia kilometrejä!

Tästä eteenpäin jatketaan sitten ratin takana, nautiskellen kuuden vuoden työn hedelmistä! Blogin kirjoittelu jatkuu kunnossapidon ja tapahtumien päivittämisen puitteissa toistaiseksi ja Mercuryllekkin pitäisi vielä vähän fiksausta tehdä ennen kesän ajoonottoa. Ja eihän sitä koskaan tiedä, saattaahan sieltä joku toinenkin projekti joskus tulla...pysykää kuulolla! Nähdään pääsiäisenä!

Maalipinnan kiillotus

Koneita, laikkoja ja aineita vähän jokalähtöön. Tässä kevyt kenttävarustus. Mikan oman tallin uumenista löytyy oikeat aineet kaikenlaiseen kiillotukseen auton väristä ja maalipinnan kunnosta riippumatta.

Auton ollessa kasassa ja koeajokin suoritettuna oli aika ryhtyä viimeistelytoimiin korin suhteen. Maalipinnan kiillottamisen rautainen amattilainen Mika Mylläri Vaasasta otti tehtävän hoitaakseen. Mika on oman yrityksensä puitteissa tehnyt kaikentyyppisiä kiillotus ja vesihionta töitä jo pitemmän aikaa. Kokemuksen myötä myös osaaminen on hioutunut huippuunsa ja lopputulos on odotetusti mahtava.

Suurissa vaakapinnoissa on eniten tekemistä,sillä ne keräävät yleensä myös eniten roskia maalauksen aikana. Koneen oikaoppinen käyttö ja oikeat aineet yhdessa ammattitaidon kanssa takaavat hyvän lopputuloksen.

Auto tietenkin pestiin ensin normaalisti ja maalipinnan varjelemiseksi käytettiin pesukinnasta perinteisen sienen sijaan. Pesuaineseos on omassa sangossaan ja puhdas huuhteluvesi toisessa sangossa mikä estää pesuaineliukosen likaantumisen ennenaikasesti eikä näin ollen tulla levittäneeksi auton pintaan samaa kuraa mikä siitä on jo poistettu.

Pokkaukset ja korin koristelistat vaativat hieman varovaisuutta.

Pienemmällä laikkakoolla päästään helpommin vaikeamuotoisten alueiden luokse.

Koska Cadillacin maalaus oli jo valmiiksi todella hyvälaatuinen ei tässä vaiheessa haluttu lähteä vesihiomaan pintaa vaan päädyttiin perinteiseen myllytykseen. Pari vuotta tallissa kokoonpanossa ollut auto on kuitenkin jo saanut osakseen paksun pöly ja likakerroksen. Myös muutamia maalissa olleita virheitä haluttiin poistaa.

Mequiarsin Hi-Tech Yellow wax levitetään käsin sienen avulla pintaan.

Operaatio alkoi lauantai aamuna ja hommaa jatkettiin sunnuntaina. Liikkeelle lähdettiin normaalilla yhden laikan kiillotuskoneella ja superlonilaikalla. Koska poistettavat virheet olivat pienehköjä valittiin tahnaksi Mirkan hienoin 10-asteikon hiomatahna. Suuret vaakapinnat kiillotettiin kauttaaltaan isolla laikalla, mutta ahtaimmissa kylkien pinnoissa käytettiin lisäksi pienempää laikkaa.
Ensimmäisen karkeahionnan jälkeen koneeksi vaihtui kaksilaikkainen ns. Amerikan mallin kiillotuskone, jonka tehtävä on poistaa yksilaikkaisen koneen aiheuttamat mahdolliset hologrammikuviot. Tahnana käytettiin edelleen samaa Mirkan 10:iä.

Kun puhutaan kiillotuksesta ilman vesihiontaa ei parempaan lopputulokseen aivan heti pääse.

Luonnonvalo tuo kiillon ja auton oikean värin esille .

Lopullinen vahaus tehtiin käsin ja vahana käytettiin Mequiarsin Hi-Tec Yellow waxia. Kiilotuksen apuna käytettiin tehokkaita kohdevaloja joilla saadaan tarkastettua valon heijastuksen avulla mahdolliset vikapaikat. Loisteputkien valossa kaikki näyttää tallissa muutenkin ihmeellisen väriseltä, mutta kun auto saadaan viimein ulos auringon valon on lopputulos jotain aivan tajuttoman hienoa.

Raakahionta tehtiin tässä tapauksessa Mirkan tuotteilla. Hyvästä lähtökohdasta johtuen päädyttiin hienoon Polarshine 10:iin.

10-tunnin aherruksen jälkeen maalipintaan saatiin aikaiseksi syvä kiilto, jota ylläpidetään pesujen jälkeen Mequiarsin Ultimate Detailerilla, jota käytetään hyvin nuukasti ja kiillotetaan puhtaalla mikrokuituliinalla.
Mikäli kiinnostuit Mikan palveluista yhteyden saa mieheen oheisten nettisivujen kautta: http://www.autovahausmyllari.com/

Kyllä tällä kehtaa isoolle kirkolle lähtiä.

Neitsytmatka

Sunnuntaina sovimme Alakosken Karin kanssa tutkivamme auton käyntiongelmaa. Aamun valjettua ja munkkirinkiläkahvit nautittuna aloimme tutkimaan ongelman syytä. Auto teki siis sitä että tyhjäkäynniltä kaasua poljettaessa se sammui heti tai ainakin meinasi sammua. Ensin tarkastettiin kaasarin ja imusarjan välinen sauma Motor starterin avulla, ettei se vuoda. Kun kaasua suihkuttaa vuotavaan kohtaan alkaa kierrokset nousta. Näin ei kuitenkaan käynyt joten sauma oli tiivis. Seuraavaksi tutkimme alipainevuodot, joita ei myöskään näyttänyt olevan. Yleisenä ongelmakohtana oleva kiihdytyspumppu otettiin tutkintaan seuraavaksi. Irroitettuaan pumpun ja kaasuvivun välisen linkun, Kari käytti kaasua ja kiihdytyspumppua manuaalisesti, ja kas kummaa auto alkoi ottaa kierroksia. Vipua väännettiin suoremmaksi, jolloin liikematka lyhenee ja kone saa enemmän bensaa. Vielä ei aivan oltu aivan valmiita käynnin suhteen ja päätimme tarkastaa ajoituksen. Kun kerran tälläkertaa oli myös ajoituslamppu mukana saatiin sytkä ihan oikeasti kohdilleen sen ollessa lkuun 7-astetta pielessä tehtaan 5-asteen ennakosta. Nyt kaasua pystyi painamaan jo polkimesta. Vielä hieman petrattavaa jäi, mutta päätimme kuitenkin tehdä sen mitä auto oli odottanut jo vuosikymmeniä, nimittäin ajaa sillä!

(Kuva: Kari Alakoski)

(Kuva: Kari Alakoski)

 

(Kuva: Kari Alakoski)

(Kuva: Kari Alakoski)

Siitä se matka sitten alkaa. (Kuva: Kari Alakoski)

Väsynyt, mutta onnellinen. 3500-työtuntia, saman verran blogiin kirjoittamista, artikkeleita, nettiselailua ja muuta taustatyötä sekä päälle 100000km ajoa tallin ja kodin välillä.. nyt saa tuulettaa.

Jarru pohjaan, vaihde päälle... ei hemmetti sehän liikkuu omin voimin, ensimmäistä kertaa ikinä. tämän kun olisi ollut Isä näkemässä. Pakki päälle ja kotelo ulos tallista. Huh huh, nyt se siis tapahtuu.
Petri huikkasi äiteelle että nyt kyytiin, pääset Cadillacin kanssa neitsyt matkalle. Ja niin me pääsimme. Kävin tien päässä kääntymässä ja parin uuden starttauksen jälkeen palasimme takaisin. Projekti oli saavuttanut yhden tärkeimmistä kulmakivistä, se toimi.

Tämä kaksikko näkyy kesällä tienpäällä takuuvarmasti.

Pientä säätöä sinne tänne, pyöränkulmat, jarrut ym. mutta kaikenkaikkiaan kaikki toimii. Tästä on hyvä jatkaa, ja mikä fiilis kun lenkki oli ohitse. Aivan mahtavaa!

Sisustan kimppuun

Kauas on tultu tästä tilanteesta.

Pienoisten aikatauluongelmien kanssa paininut Markus sai  viimein Cadillacin etupenkin valmiiksi. Ajatus ei ollut jättää penkkien asennusta näin täpärälle kevään näyttelyn osalta, mutta pääasia että nyt ollaan jo pitkällä voiton puolella. Takapenkin kanssa tehdään vielä sovituksia, mutta hyvn lähellä totuutta ollaan myös sen suhteen. Työn jälki oli jälleen ensiluokkaista.

Sähkösäätöjen vaatimien komponenttien asennusta.

Etupenkin alaosan hain jo paria viikkoa aiemmin, että saan asennettua siihen sähkösäätöjen vaatimat moottorit, sähköt ja vaijerit. Vaikka kaikki osat on huolellisesti puhdistettu, korjattu ja testattu ei penkki kuitenkaan jaksa tällähetkellä omin avuin liikkua. Syitä voi olla monia. Moottorit toimii ja kiskot toimii kun vaijereita liikuttaa porakoneen avulla. Mahdollisesti kiskojen matoruuveissa oleva sinkki ahdistaa sen verran, että osat ovat yksinkertaisesti liian tiukkoja. Toisekseen moottoreissa voi olla jotaiin iän tuomaa ongelmaa kun tuntuu että puhti on poissa. Asiaan keskitytään uudelleen hieman myöhemmin ja mahdollisesti kiskon ruuvit uusitaan tai ainakin sinkitys poistetaan kemiallisesti. Mikäli ihmettä ei tapahdu, täytynee moottorit kuskata jollekkin asiansa osaavalle kunnostettavaksi.

Kauan sitä on odotettu, mutta viimein pääsee istumaan Cadin ratin taakse.

Takapenkki on jo hyvällä mallilla, mutta vaatii vielä muutaman päivän uurastuksen.

Viikonloppuna valmista tuli myös takaluukun osalta, kun sinne löysi tiensä reunatereet saaneet verhoilupaneelit ja varapyörä. Optiovarusteena tuli myös mittatilauksena tehdyt kangasmatot joiden materiaaliksi valitsin burgundinpunaisen tuomaan kontrastia sisätiloihin. Jo aiemmin mainitut Cadillac-logot löysivät myös tiensä mattoihin.

Cadillac-logot asennettuna uusiin mattoihin.

Takakontin verhoiluihin ommeltiin vielä ruskeat terenauhan alkuperäistyyliin.

American Car Show 3-6.4.2015

Pääsiäisen American Car Show käynnistää tänä vuonna kauden 3-6 huhtikuuta. Cadillac alkaa ollaa hyvällä mallilla suorittamaan ensiesiintymisensä kyseisessä tapahtumassa. Sattuipa jopa niin sopivasti että tuttu auto koristaa tapahtuman julisteen / näyttelylehden kantta. Asiallista. Tervetuloa paikan päälle tutustumaan laitteeseen ja nykäiskää hihasta jos Garage59-paitaisia heppuja pyörii ympärillä.