Lattian kunnostus

Rapakon takaa saapui valmiit korjauspellit jalkatiloihin. Osien istuvuus ei ollut mitenkään ensiluokkaista. Vanhat ilmakanavat puhallettiin ja sinkattiin.

Korin puhalluksen jälkeen lattiasta paljastui paljon enemmän korjattavaa kuin aluksi ajattelin. Näkyviä ruostevaurioita pohjassa ei aluksi ollut kuin kuljettajanpuoleisen takamatkustajan jalkatila, mutta kun puhalletun pohjan alle toi halogeenivalon, muistutti näky lähinnä tähtitaivasta. Oli siis selvää että kaikki jalkatilat menisivät uusiksi. Ruostevaurioita löytyi myös takapenkin alta. Iloinen yllätys oli kuitenkin takaluukun pohja joka oli täysin  ruosteeton.

Olin hitsannut jo jonkin verran pajalla koulussa, mutta autonpelteihin siirtyminen jokseenkin hirvitti. Onneksi veljelläni Juhalla on hitsaajan paperit ja kokemusta alasta. Auton peltejä ei hänkään ollut juuri tässä mittakaavassa hitsaillut, mutta päätimme kokeilla mitä siitä tulee. Lattia nyt ei kuitenkaan olisi se kriittisin kohde.

Ruosteiden korjaaminen aloitettiin etujalkatiloista keväällä 2010. Huonosti istuneista korjauspaloista hyödynnettiin vain tarpeellinen osuus ja loput pääsivät romumetalliksi. Alkuperäisessä pohjassa on paljon enemmän kaaria ja muotoja kuin korjauspaloissa. Halusimme säilyttää pohjan alkuperäisen ulkoasun, joten hyödynsimme niin paljon alkuperäistä peltiä kuin pystyimme. Jotkut osat jouduimme kuitenkin tehdä itse tai teettää peltisepällä.

Uuden lattian sovitusta.

Juha hitsaamassa ensimmäistä lattiapeltiä.

 

 

Hitsaus aloitettiin etujalkatiloista sillä niiden muoto oli yksinkertaisempi. Korjauspaloista käytettiin vain välttämättömin.

 Suurimman reiän paikkaus aloitettiin leikkaamalla pitsit pois. Jo heti aluksi huomasimme, ettei jalkatilan takaosa vastannut korjauspalassa lähellekkään alkuperäistä. Alkuperäisessä muodossa on iso n. 100mm "ärrä" ja uusi pelti oli käytännössä vain särmätty.

Korjaus aloitettiin leikkaamalla huonot pois.

Tukirautojen taustat puhdistettiin teräsharjalaikalla ja maalattiin ruosteenestomaalilla ennen uuden pellin hitsaamista.

Tukirakenteet jouduttiin irroittamaan että pääsimme käsiksi lattian takaosaan.

Hitsasimme aluksi lattian suoran osan kokonaisena kiinni. Näin meille jäisi pelivaraa leikata lattiaa tarvittama määrä nurkkaa tehtäessä. Veljeni lähdettyä jäin auton ja hitsin kanssa yksin, ja yritin tehdä takareunan itse. Sain aikaan jonkinmoisen peltihirvityksen ja 4-tunnin hitsaus-hionta etapin jälkeen leikkasin sen lopulta kokonaan irti. Ainut hyvä asia itse tekemässäni nurkassa oli se että sen avulla näki osan kiinnityskohdat. Kiikutin osan Ylistarosta löytyneelle peltiseppämestarille, joka eläkepäivillään värkkäilee vielä metallin parissa. Olin teettänyt hänellä jo muutaman osan, ja tiesin että pajavasara pysyy miehellä hienosti kädessä. Niinpä tilasin samankokoisen osan, jossa olisi suoran kantin sijaan iso pyöristys. Kaveri teki työtä käskettyä ja parin viikon päästä sain hakea pyöreän takareunan lattiaan.
Hitsausinto hieman laantui tämän viikonlopun jälkeen. 2010 keväällä tapahtui paljon muutakin mm. oma valmistumiseni muotoilijaksi. Opinnäytetyön tekeminen ja kurssien suorittaminen loppuun ei jättänyt kovinkaan paljon aikaa harrastuksille. Valmistuttuani ajattelin että nyt alkaa rahantulo, ja projekti edistyy huimaa vauhtia. Kaikki ei kuitenkaan suju niinkuin elokuvissa, ja työpaikan etsinnästä tuli varsin haastava prosessi vastavalmistuneelle. Pääsin kuitenkin Autoasille Lahteen kolmatta kertaa kesätöihin, joten kesän aikana pystyin vielä tekemään joitakin hankintoja. Samoihin aikoihin saapunut toinen jenkkiauto vei myös ajatukset Cadillacista taka-alalle.