Äänieristystä ja kattoverhoilun asennus

Äänenvaimennusmattoa asennettiin lähes kauttaaltaan. Ihan totaalivuorausta en kuitenkaan alannut tekemään.

Auton pitää olla mielestäni hiljainen. Ainakin Cadillac pitää olla. Sen ei tarvitse meluta uloskaanpäin, mutta varsinkaan sisälle ei tarvitse kuulua kuin vaimeaa kasin murinaa. Kun on tottunut Saksalaisen käyttöauton hiljaisuuteen, tuntuu moni muu auto uskomattoman ärsyttävältä ajaa pitempää matkaa. Caddyssäkin on ollut aikanaan jo jonkin asteista öljypahvivaimennusmateriaalia ainakin lattiapelleissä. Myös takaluukun ja koteloiden peltejä on massattu aika rajusti. Puhaltaessa auto puhtaaksi nämä älkuperäiset äänieristeet katosivat taivaan tuuliin tai sitten viimeistään peltitöitä tehdessä. Pitkään mietin onko alkuperäisyys niin tärkeää, että myös eristeet pitää olla alkuperäisen näköisiä ja mallisia. Totesin kuitenkin että mukavuus menee edelle ja lähdin metsästämään mustaa alumiinipintaista bitumivaimennusmattoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut tavanomainen pinnoittamaton musta bitumi, mutta päätin käyttää paremmin muotoutuvaa ja nykyaikaisempaa materiaalia. Ainut hyvälaatuinen musta vaimennusmateriaali jonka löysin oli STP Black gold. 12-arkkia sisältävä paketti riittää jo melkoisen pitkälle, mutta Cadillac imi yhteensä 15-arkkia. Vaimennusmateriaalit tarjosi kilpailukykyiseen hintaan Lahden Kärkkäinen, kiitoksia harrastusta tukevalle henkilökunnalle hyvistä alennuksista.



STP Black gold oli kohtuuhintainen äänenvaimennusmatto ja mikä tärkeintä se oli mustaa.

Yritin muotoilla matot alkuperäistyyppisesti lattian muotoja mukaillen. Takaluukusta, ovista ja takasivuista eristettiin myös kyljet. Kattoon asennettiin myös neliön verran vaimennusmateriaalia. Lisäksi eristin lämmityslaitteen kotelon sisäpuolelta kun sen vivusto piti melkoista mekkalaa.






Sisäkatto päällystettynä verhoiluhuovalla.

Verhoomo Ajomako Laihialta sai tehtäväkseen hoitaa Cadillacin verhoilutyöt kokonaisuudessaan. Koska kyseessä on laaja työ sitä hieman jaoteltiin pitemmälle ajalle. Ensimmäiseksi sovittiin kattoverhoilun asennuksesta sen perään valmistuisivat ovipahvit. Markus tarjoutuikin tulemaan asentamaan kattoverhoilun arkipäivänä, vaikka itse en pääsisi paikalle. Kattoon liimattiin koko alueelle verhoiluhuopaa, jonka tarkoitus on sekä vaimentaa ääntä entisestään ja kerätä kondensoituva vesi pois niin ettei se pääse valumaan verhoilun päälle ja täten aiheuttamaan läikkiä.



Ajomakon Markus asentamassa verhoilua paikalleen

Itse verhoilun asennusvaiheessa tuli ilmi, että yksi asennuspuikko puuttui, joten hommat jäi kesken siltä erää. Puikko oli helppo tehdä sillä se oli vain suora tanko. Loput tangot ovat taivutettuja ja ne olivat kaikki tallessa. Viimeinenkin tanko sinkattiin kuten edellisetkin. Muutaman päivän päästä pääsin itsekkin paikalle, jolloin oli tarkoitus asentaa verhoilu. Hetken tutkittuamme asiaa huomasimme, että tuulilasin kehyslistojen kiinnikkeet ruuvataan kiinni katossa olevien reikien kautta. Nämä reijät on kuitenkin piilossa itse verhoilun alla, joten tuulilasi on asennettava ensin ellei halua repiä verhoilun etureunaa uudelleen irti. Niinpä asennus siirtyi seuraavalle päivälle.

Vihdoin  lauantai iltapäivällä homma alkoi valmistua ja Markus pääsi asentamaan verhoilua. Tangot pujotettiin paikalleen ja kiinnitettiin niille tarkoitettuihin aukkoihin. tangon käännettiin kattoa vasten ja keskimmäinen tango lukittiin katon kynsien väliin. Etureuna liimattiin paikalleen ja takareuna käännettiin sille varattuun tilaan. Pinkkana säilytetty kangas oli melko pahasti rutussa, mutta sitä lämmitettiin kuumailmapuhaltimella varovasti, venytettiin katon sivuja vasten ja niitattiin kiinni uusiin vanerilistoihin. Haastavaa oli löytää kattovalojen ja aurinkolippojen nivelten kiinnitysruuvien paikat. Hilppeet löysivät kuitenkin paikkansa ja hyvältä näyttää. Takalasin ja hattuhyllyn asennuksen jälkeen pääseekin asentamaan kunnostetut alumiinilistat paikalleen.

Lasia

Aiemmassa kirjoituksessani kävinkin jo läpi hieman lasien kuntoa. Tuulilasin hankinta olikin ja alusta asti selvää sillä sen laminointi oli alkanut kuplimaan reuna-alueilta ja yläreunan häikäisy tummennus oli vaihtanut väriä ruskeaan. Takalasi sen sijaan oli kärsinyt säilytyksessä ja siihen oli ilmestynyt melkoisia naarmuja. Uusi takalasi oli Kuttilassa melko suolaisen hintainen, joten päätin vielä metsästää parempaa käytettyä.

Uusi Kuttilan tuulilasi ja tiiviste asentumassa paikalleen.

Etsin takalasia ensin jenkeistä, mutta lasin kuljetuskustannukset nousivat niin nopeasti pilviin, että käytetyn muutaman kympin lasin tuominen olisi nostanut hinnan uuden tasolle. Kyselin myös Ruotsista, mutta edelleen hinnat jäivät turhan korkeaksi. Laitoin Overdrivelle ostoilmoituksen ja kohta eräs Cadillac harrastaja soittikin Paraisten suunnalta. Sopuhintainen lasi vaikutti kiinnostavalta, vaikkei se aivan täysin virheetön ollut sekään.

Koska Kuttilan autolasi oli myös samalla suunnalla, päätin eräs maanantai iltapäivä lähteä lasin haku reissulle. Menomatkalla nappasin uuden uutukaisen tuulilasin Kuttilasta kyytiin. Kiitos vain sopuhintaisesta ja hyvälaatuisesta lasista Kuttilan porukalle! Matka jatkui sieltä paraisiin ja pääsin tutkimaan takalasia hieman tarkemmin. Autossa josta lasi oli purettu, oli tehty kipinätöitä ja lasi oli saanut osansa sulasta metallista. Ulkopuolella oli myös jälkiä hiomakoneen lipsahduksesta, vaikkeivat nyt kovin suuria olleetkaan. Lasin hinta kuitenkin oli hyvin harrastajaystävällinen ja se nostettiin kyytiin. Ostoa helpotti myös se että olin jo menomatkalla selvitellyt erään laseja työkseen hiovan kaverin kanssa mahdollista kunnostamista.

Uusi käytetty tuulilasi ja auton alkuperäinen valmiina hiottavaksi.

Kotona otin kummatkin takalasin esille ja kävin ne tarkasti läpi uudella partakoneen terällä. Sillä sain poistettua "uudesta" lasista kipinät lähestulkoon kokonaan, eikä sulamisjälkiä jäänyt näkyviin kuin muutama. Kiillotin lasin vielä Ceriumoksidilla, jota saa hanittua Teknofokukselta. Sama operaatio suoritettiin myös alkuperäiselle lasille. Nyt lähtötilanne oli selvillä ja oli aika pakata lasit autoon ja mennä näyttämään niitä hiojalle. Hioja meinasi että hyvin pitäisi onnistua ja lasit jäivät sille tielleen, jolla ovat vielä toistaiseksi. Kuvaa valmiista laitan sitten kun saan edes toisen niistä takaisin.

Uuden lasin jälkiä.

Alkuperäien lasin naarmuja.

Tuulilasin suhteen asiat etenivät siinä uskossa että kattovarhoilu olisi tehtävä ennen lasin asennusta. Verhoilutyön aikana kuitenkin selvisi että lasin rosterilistoja ei saisi kiinni enää verhoilun asentamisen jälkeen ellei sen etureunaa purkaisi uudelleen. Samantien aloinkin kiillottamaan lasin rosterilistoja asennusta varten. Itse lasin asennus hoidettiin Juha-veljen kanssa kahdestaan, mutta suosittelen vastaavaa hommaa suunnittelevalle vielä yhtä käsiparia enemmän. Olin asentanut uuden tiivisteen oleentumaan ikkunaan jo silloin kun toin lasin tallille Kuttilan ohjeiden mukaan. Nyt jo kuukauden paikallaan ollut tiiviste oli jo asettunut melko hyvin. Lasin ja lasin aukon välissä oli melkoisesti pelivaraa ja pikkuisen meinasi nämä jenkkitoleranssit ihmetyttää. Asennus oli helppoa sillä tiiviste asettuu paikalleen todella löysästi ja lasia sai vielä hieman paikoitettua jälkikäteen. Paikallaan se kuitenkin pysyy ja asettui aivan hyvin. Liimasimmen vielä tiivisteen paikalleen sekä lasiin että koriin Shop manualin ohjeiden mukaisesti. Lasin asentaminen teki taas yllättävän paljon ulkonäön suhteen ja kohtahan se alkaa taas näyttämään autolta.

Uusi tuulilasi paikallaan autossa.

Penkit purkuun

Näihin ei pysty edes taikasieni enää.

Yksi osa-alue autossa oli jäätävyydessään ylitse muiden. Se nimittäin oli sisusta. Kuumuus ja kosteus sekä aurinko olivat tehneet kaikesta joskus pehmeästä selvää vuosien saatossa. Penkit olivat kuin parin kilon papaattipaukun jäljiltä ja etupenkeistä puuttui kohtuullisen kokoisia verhoilupalojakin. Yksi lisäsyy reikäisyydelle selvisi oikeastaan heti auton purkuvaiheessa kun melko vahva hiirenpaskan käry kantautui sieraimiin aina ovea avatessa. Penkit ehtivät haista tallin hyllylläkin sen neljä vuotta, kunnes viime kesänä otin vihdoin etupenkin purettavaksi. Yhden illan taikinoimisen jälkeen neljäosainen sohva oli osissa ja istuin osa oli perattu verhoiluista, muutamasta kuolleesta hiirestä ja jätessäkillisestä hiirten pesänrakennus pehua.

Keinonahka näyttää kestäneen vielä kohtuullisesti vuosien rasituksen.



Pehmusteet sen sijaan ovat kelvanneet hyvin hiirille pesänrakennus puuhiin.

Nyt keväällä -14 otin myös loput penkit purettavaksi sillä halusin tehdä rungot valmiiksi verhoilua varten. Loput penkit olivat vastavassa kunnossa kuin edelliset, eli pehua ja sitä itseään. Talli haisi valehtelematta varmaan pari viikkoa tuon purkamisen jälkeen kun kakan käry pääsi vihdoinkin vapaaksi.

Runko on vähän ottanut korroosiota osakseen, mutta jousisto oli ehjä.

Pakkasin penkit ja vähän muutakin rojua auton perälle ja suuntasin kohti Lahtea. Hakkaraisen hiekkapuhallus sai myöhäisen toimituksen eräs sunnuntai, kun vein penkit vielä samana iltana työstettäväksi.

Välissä olen miettinyt pienemmän käyttöauton hankintaa, mutta vielä en ole keksinyt miksi.

Perille asti vaikka sitten yömyöhään.

Penkit saikin noutaa melko nopeasti ja ne siirrettiin seuraavaksi Pro Pintaan maalattavaksi. Mika hoiti pintaan mustan pohjan ja lakan päälle. Nyt kelpaa alata asentamaan pehmustetta paikalleen.

Penkit puhallettuna.

Kiiltävä musta pinnassa odottamassa verhoomoon siirtoa.

Ovipahvien kunnostus | Osa 2

Aikaa on kulunut viime päivityksestä, mutta sentään jotain ollaan saatu aikaiseksikin. Aloitetaan siis ovipahveista. Purkamisen jälkeen toimitin pahvien rungot sinkitykseen ja pian sainkin hakea pois siistit palikat. Oikeastaan samantien kiikutin osat uusien verhoilumateriaalien kera verhoilijalle. Paketin mukana lähti kunnostetut koristelistat, merkit, valot ja kahvat. Virheitä ei suvaita ja verhoilun tulee olla ensiluokaista. Onneksi tälläkertaa itse verhoilija on melkeinpä se tarkempi kaveri.

Peltiosaa on käytetty yllättävän paljon ovipahveissa. Koristeosat kiillotettuna ja runko-osat sinkattuna.

Heinäkuussa kesäloman koittaessa pitäisi sitten päästä vihdoin asentamaan uusia ovipahveja kiinni autoon! Toivottavasti sentään ikkunan karmit ovat kotiutuneet Puolasta ennen sitä, että saadaan oven sisuskalut vihdoin kasaan.