torstai 11. lokakuuta 2018

Grafiikka ja murikan vaihto

Kesän aikana tuli vihdoin toteutettu idea mitä olin pitkään miettinyt. Noissa viisyseissä kun on ratin keskiössä Cadillac vaakuna, mutta ajan saatossa se on usein irronnut tai irrotettu, tai muutenvaan rikkoutunut. Näiden logojen tilalle ei ole ollut saatavissa uusia, vaan ainut tapa on ollut etsiä käytettyä. Alkuperäinen on kirkasta muovia, joka on taustapuolelta maalattu moniväriseksi. Tuollaisen alkuperäistyylisen tekeminen on täysin mahdollista 3D-tulostamalla, mutta jälkityöstä ja maalaus on sen verran hankalia, että niistä tulisi todella kalliita.






Niinpä mietin onnistuisiko logo feikata ns. linssitarralla. Otin mitat keskiöstä ja tein pohjaan tarran johon kopioin logon millintarkasti. Sen jälkeen ohjeistin toimittajaa printtaamaan grafiikan kromiteipille, jonka päälle valettaisiin 3D linssiaine. Tällätavoin tarralle saadaan paksuus.






Tarrat onnistuivat todella hyvin, ja olen myynyt niitä 30e/kpl hintaan jo monelle harrastajalle. Itselläkin on nyt yksi ylimääräinen kuppi logolla varustettuna, jos sitä joskus mahtaa tarvita. On ollut ajatuksissa tehdä vastaava tarra kojelaudan kaiutinritilän vaakunaa varten, mutta sen kanssa ei ole edetty vielä mitenkään.







Cadillacia on vaivannut nyt joka kausi enenmmän ääntävä perä. Ensimmäiset kaksi kesää perä aiheutti lähinnä tärinää, ja siitä lähtien myös ääni tuli kuvioihin. Tänä keväänä kiristin pinionin mutteria ennen Stefan vaihtamista lyötyihin merkkeihin asti aj tärinä lakkasi, mutta ääni vain paheni.
Niinpä päätin metsästää toisen perän, ja parin viikon jälkeen oikeanlainen ja oikealla 2.94 välityksellä oleva perä löytyi KS-Importilta Ruotsista. Myyjä lupasi perälle toimmivuustakuun, vaikka kyseessä oli käytetty osa.


"Uusi" perä puhdistettiin ruosteista, ja maalattin POR15 Factory manifold greyllä kuten alkuperäinenkin perä.





Meinasin jättää perän asennuksen ensi kevääseen, mutta kuljettaessani Granvikin Paulia Lahden Jenkkiautonäyttelystä hotellille, hän suositteli vaihtamaan murikan samantien. Tarinan mukaan hän oli ollut kyydissä yhdessä autossa 90-luvulla josta murikka oli leipaissut kiinni ajossa, ja auto oli päätynyt ojanpohjalle runko kolmesta kohtaa katkenneena. Niinpä otin neuvosta vaarin, ja vaihdoin perän kun kerran tiivisteet ja öljytkin olivat jo valmiina. Ongelmaksi muodostui ahtaassa autotallissa lattialla vaihto. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes uusi perä oli menossa takaisinpäin. Tunkilla murikkaa banjoon tähdätessäni se jäi jotenkin vinoon, ja hammaspyörä jäi jumiin banjon reikään. Tuota 40kg painavaa murkulaa sitten saikin repiä irti ahtaassa välissä sen 3-tuntia, ennen kuin se plumpsahti ulos. Siinä vaiheessa murikka roikkui kuormaliinoilla yläkolmiosta jolloin sain sen helposti käännettyä suoraan ja paikoitettua akseliin. Loppukasaus meni hyvin ja pääsin koeajolle samana iltana. Mikä mahtava tunne se olikaan, kun mitään ääntä ei enää kuulunutkaan voimansiirrosta monen vuoden ajojen jälkeen.


Testilenkki oli upea kokemus, sillä mitään häiriöääniä ei enää kuulunut.


Kesä 2018 oli Caddyn ajojen osalta lyhyt, ja tarkoitus olisi tässä lokakuun puolenvälin tienoilla ajella auto takaisin talvisäilöön. Vielä viikko sitten kävin kuitenkin ACE-Cornerilla järjestetyssä Bring your own vehicle tapahtumassa, mikä oli tarkoitettu Teollisen- ja ajoneuvomuotoilun opiskelijoille, sekä alumneille. Samalla nappasin muutaman kuvan pimenevässä syysillassa ovensa sulkeneen Moottoripyörämuseon neonvalojen loisteessa.




Ei kommentteja: