keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Toinen kerta toden sanoo

Lokasuojan kunnolista korjaamista varten se piti irroittaa korista. Maalipinnan suojaamiseksi se kalvotettiin kauttaaltaan.
Cadillacin suhteen kevään näyttelyturnee vaati hieman muutakin toimenpiteitä kuin vahauksen, sillä jo kertaalleen korjatut lokasuojien alanurkat olivat ottaneet itseensä tukipellin ja pintapellin väliin vuotaneiden pesuvesien ja mahdollisesti loskavellin seurauksena. Aika nopeasti siis ongelma on pahentunut, sillä autolla on ajettu vasta reilut pari kautta.

Ensimmäisellä kerralla paikkaus tehtiin tukipeltiä poistamatta ja saumat heftattiin ja tinattiin. Kiilamainen rakenne kuitenkin jumittaa veden peltien väliin, ja jos hitsisaumat ovat jääneet paljaaksi on lopputulos melko selvä.

Pintapelti poistettuna. Kosteutta on ajan saatossa ollut jonkin aikaa tuolla rakenteen välissä. Nämähän ovat niitä yleisimpiä ruostepaikkoja. Edellisellä kerralla tukipeltikin maalattiin epoksilla.
Tällä kertaa tukipelti poistettiin että uusi pintapelti saatiin suojattua kunnolla myös sisäpuolelta. Edellisellä kerralla peltiä ei poistettu ja korjauksen jälkeen saumat tinattiin ja puhallettiin ennen epoksilla maalamista. Tällä kertaan sauma hitsattiin koko matkalta, ja takapuolelta se tiivistettiin 3M:n koriliimalla. Päälle maalattiin musta epoksi, ennenkuin tukipelti hitsattiin uudelleen paikalleen. Tälläkertaa myös tukipelti jätettiin auki alapäästään sen verran, että välissä oleva kura pääsee valumaan pois.

Uusi pintapelti leikattuna ja sovitettuna.

Juha hoiti tälläkertaa hitsauksen.

Pala hitsattiin nyt kokosaumalla, eikä tinaa käytetty ulkopuolella ollenkaan.

Taustapuolelta leikattiin tukipelti irti väliaikaisesti ja pellin saumat suljettiin sisäpuolelta 3M:n kaksikomponentti koriliimalla.

Liimauksen jälkeen pinta maalattiin epoksilla.

Maalin kuivuttua tukipelti hitsattiin takaisin paikalleen, mutta sen alareunaan tehtiin loveus, että vesi pääsee valumaan välistä pois. Pinta viimeisteltiin maalaamalla.
Maalaustyön hoiti jälleen ammattitaidolla Seppäsen Pasi Kurikasta, ja onneksi ehdimme sekoittaa uutta maalia PPG:n linjasta, ennenkuin Pasi vaihtoi maalilinjan Glasuritin tuotteisiin. Saatuani lokarin takaisin maalauksesta, se sovitettiin entistä ehommin keulaan, ja nyt pinnat kohtaavat vielä paremmin kuin aiemmin.

Pasi onnistui tekemään korjauksen huomaamattomasti.
Kasauksen jälkeen auto sai perusteellisen pesun, ja pintaan levitettiin Fusso-vaha. Parin kauden käytön jälkeen olen huomannut että Fusso kestää todella pitkään, eikä välivahauksille ole tarveta, jos autoa käsitellään Detailerilla säännöllisesti pesun yhteydessä.


Ei kommentteja: