keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Keulan kokoaminen

Sisälokasuojat koottuna ja asennettuna "hollille"
Aikani vatuloituani loppukokoonpanon kanssa päätin laittaa auton ulkopuolelta kokonaan kasaan vaikka varsinaista testilenkkiä en olekaan sillä pystynyt tekemään. Kasaamisen puolesta puhui kuitenkin jo kohtuullisen hyvin käyvä moottori, vaikka pientä puutumista kaasua painettaessa vieläkin esiintyy. Säätöhommia on siis vielä edessä, mutta todennäköisesti suurin osa hoituu varmaan kaasaria tutkimalla. Kuivaharjoittelin myös vaihteet ja jarrut läpi kun auto oli pukeilla, joten tuskin tässä mitään mullistavaa enää tulee.

osien reunat teipattuna kolhujen välttämiseksi.

Pulverimaalatut sisälokasuojat olivat odotelleen paikalleen asennusta jo useamman vuoden, mutta vihdoin se aikakin lopulta koitti. Sitä ennen asensin niihin uuden Splash apron- roiskevesisuojakitin, jonka toimitti Rubber the right way. Kumiläpyskät niitattiin paikalleen alkuperäistyyppisesti.
Asensin sisälokasuojat paikalleen löyhästi, etteivät ne vaikuttaisi liikaa ulkoisten peltiosien istuvuuteen asennusvaiheessa.

Lokasuojat sovitettuna paikalleen.

Lampun kehykset ja lokarin huulikromit lisätty.


Ennen asennusta teippasin ympärillä olevien osien reunat, etteivät ne kolhiintuisi. Lokasuojia jumpattiin Petrin kanssa edestakaisin paikalleen ja pois varmaankin sen kymmenen kertaa ennenkuin lopullinen säätö saatiin tehtyä. Päänvaivaa aiheutti mm. lokasuojien ohuet kylkilistat, jotka ottivat oveen kiinni kun oven ja lokarin välinen rako oli sopiva. Silloin taas kun rako oli liian iso ovi mahtui hienosti kulkemaan. Ongelma poistui siirtämällä listaa hieman eteenpäin. Koska kiinnitysreijissä oli sinne kuulumatonta kittiä joutui ne tietysti kaivertamaan pois. Toisen puolen lokasuoja olikin sitten hieman helpompi tapaus sillä tiesimme saman listaongelman odottavan myös sillä puolella. Shimmiä lisättiin sinne ja tänne kunnes lopulta pinnat alkoivat olla tasalla jokapuolella. Joissakin tilanteessa peltiä piti ihan oikeasti venyttää raa'alla voimalla että istuvuus saatiin aikaiseksi. Ei siis mitään millintarkkoja kokoonpanoja nämä 50-luvun jenkit.

Konepellin ja lokarin sauma saatiin siistittyä.


Puskurin olin jo kasannut valmiiksi parisen viikkoa sitten. Pelkästään puskurin kokoamiseen sai menemään yhden työpäivän verran aikaa, että kaikki pinnat on oikein ja kaikki osat on paikallaan eli metsästetty tallin uumenista.

Puskurikokonaisuus kattaa pultteineen ja muttereineen n.500kpl osia.

Rosterikehykset olivat viimeiset kiillotettavat osat jäljellä. Linssit ovat uustuotantoa.

Maskin teosta löytyy aiempi artikkeli. Puskuri asennusvalmis.
Puskurin asennuksessa eniten harmaita hiuksia aiheutti se, miten se saadaan oikelle korkeudelle. Kolmannen tukirakennelman avulla pääsimme tarpeeksi lähelle kiinnityspisteitä ja pultit pystyi kiinnittämään. Puskurin pultit joutui vielä avaamaan, että varsinaisen hienosäädön sai kohdalleen.

Oikean asennus korkeuden löytäminen puskurille oli hankalaa. 245 levyiset renkaat ajoivat lopulta asian.

Uusitut guidet pohjineen asennettuna.


Aikani löysää/kiristä harjoituksia tehtyäni sain saumat näyttämaan hyviltä vaikka ne kieltämättä näyttivät alussa aika mahdottomalta. Vielä on pulttien kiristelyä ja kiinnikkeiden asennusta jäljellä, mutta hyvin lähellä ollaan sitä pistettä että auto olisi ulkoisesti kasassa. Suorastaan mahtavaa että talliin tullessa siellä odottaa vihdoin osakasan sijaan kokonainen -59 Cadillac!

Keula vihdoin kasassa! Alkaa dollarihymykin leviämään.

Konehuone alkaa näyttää valmiilta.

Myös Delco-look akku toimii mainiosti.

Ready to roll!

Ei kommentteja: