maanantai 2. kesäkuuta 2014

Penkit purkuun


Näihin ei pysty edes taikasieni enää.

Yksi osa-alue autossa oli jäätävyydessään ylitse muiden. Se nimittäin oli sisusta. Kuumuus ja kosteus sekä aurinko olivat tehneet kaikesta joskus pehmeästä selvää vuosien saatossa. Penkit olivat kuin parin kilon papaattipaukun jäljiltä ja etupenkeistä puuttui kohtuullisen kokoisia verhoilupalojakin. Yksi lisäsyy reikäisyydelle selvisi oikeastaan heti auton purkuvaiheessa kun melko vahva hiirenpaskan käry kantautui sieraimiin aina ovea avatessa. Penkit ehtivät haista tallin hyllylläkin sen neljä vuotta, kunnes viime kesänä otin vihdoin etupenkin purettavaksi. Yhden illan taikinoimisen jälkeen neljäosainen sohva oli osissa ja istuin osa oli perattu verhoiluista, muutamasta kuolleesta hiirestä ja jätessäkillisestä hiirten pesänrakennus pehua.

Keinonahka näyttää kestäneen vielä kohtuullisesti vuosien rasituksen.


Pehmusteet sen sijaan ovat kelvanneet hyvin hiirille pesänrakennus puuhiin.

Nyt keväällä -14 otin myös loput penkit purettavaksi sillä halusin tehdä rungot valmiiksi verhoilua varten. Loput penkit olivat vastavassa kunnossa kuin edelliset, eli pehua ja sitä itseään. Talli haisi valehtelematta varmaan pari viikkoa tuon purkamisen jälkeen kun kakan käry pääsi vihdoinkin vapaaksi.

Runko on vähän ottanut korroosiota osakseen, mutta jousisto oli ehjä.


Pakkasin penkit ja vähän muutakin rojua auton perälle ja suuntasin kohti Lahtea. Hakkaraisen hiekkapuhallus sai myöhäisen toimituksen eräs sunnuntai, kun vein penkit vielä samana iltana työstettäväksi.

Välissä olen miettinyt pienemmän käyttöauton hankintaa, mutta vielä en ole keksinyt miksi.

Perille asti vaikka sitten yömyöhään.
Penkit saikin noutaa melko nopeasti ja ne siirrettiin seuraavaksi Pro Pintaan maalattavaksi. Mika hoiti pintaan mustan pohjan ja lakan päälle. Nyt kelpaa alata asentamaan pehmustetta paikalleen.

Penkit puhallettuna.

Kiiltävä musta pinnassa odottamassa verhoomoon siirtoa.

Ei kommentteja: