Ensikosketus

Eka jenkki. Veljeni Petri poikansa Juuson kanssa juuri kotiutuneen Cadillacin kera. Taustalta näkyy hyvin että autotallikin on viellä valmistumassa.

Vaikka muistan että lapsuudessani on aina puhuttu autoista, ovat tällaiset jenkkilaivat olleet kuitenkin vain haaveita. Veljessarjan kuopuksena kuitenkin päätin toteuttaa sen, mikä muilla perheen miehillä oli jäänyt vain puheen tasolle.

Ennen auton hankintaa olin lukenut jo vuosia veekasia sekä muita harrasteautolehtiä. Olin myös rakentanut viiden vuoden ajan talvisin silloista kesäautoani, joten jonkinlainen kokemus autoharrastuksesta oli jo kertynyt. Lienee kuitenkin selvää ettei mikään olisi pystynyt valmistautumaan siihen savottaan mikä tämän kyseisen yksilön kanssa vielä läpikäytäisiin.

Cadillacin myynti-ilmoituksessa luki: runs and drives. No, ensimmäinen ei pitänyt kylläkään paikkaansa, sillä koneen ulkonäöstä päätellen sen juoksijan pitäisi olla auton omistaja. Kumiset letkut ja mm. tulpanjohdot olivat nakerrettu poikki ja kaikki oli ruosteen sekä hiirenjätösten peitossa. Jälkimmäinen ei sekään ollut aivan totta, sillä auto ei tietenkään liikkunut mihinkään edellisen takia, mutta myös jarrut olivat toimimattomat polkimen maatessa vasten lattiaa. Auto oli sentään rullaava ja sitä pystyi liikutella  työntämällä.

Olin miettinyt autoa ostettaessa että säästän kun en osta ajokuntoista projektia, sillä saman työn joutuu myös sellaiseen tekemään kun se läpikäydään täysin. Voi kuinka väärässä voi ihminen ollakkaan. Ainut lohtu tässä raadossa oli se, että se oli osiltaan lähes täydellinen ja kaikki ruostevauriot olivat selvästi havaittavissa. Autoa ei ollut koskaan kunnostettu, maali oli alkuperäinen kuten myös tekniikka, joten mitään amerikan räpellyksiä ei tultaisi näkemään. Selvittäessäni auton historiaa ja vertaamalla sitä osiin ja papereihin, sain selville että auto on ollut uutena Napan alueella Californiassa. Jostain syystä se on hylätty 99 tuhatta mailia ajettuna vuonna 1967, vain siis kahdeksan vuoden ikäisenä. Auto pysyi Californiassa 90-luvulle asti, jolloin autojen välittämistä työkseen tekevä mies osti sen itselleen. Sen jälkeen se oli varastoituna Californian alueella vielä 2007 vuoteen asti, jolloin suomalainen Guy Falkstedt hankki sen myytäväksi. Guy oli tuntenut autoa myyneen miehen jo yhdeksänkymmentäluvulla, jolloin hän oli myös omin silmin nähnyt tämän kyseisen pelin vielä liikkuvan omin voimin pihamaalla. 2008 auto rahdattiin siis Suomeen ja loppu onkin jo tiedossa. Kiinnostavaa olisi tietää lisää auton varhaisista vaiheista, mutta ehkä paneudun siihen tarkemmin auton valmistuttua.

 

Juuson ilmeestä huomaa ettei istuminen autossa juurikaan hymyilytä. Hieman raihnainen sisusta vähän pelottaa.

 Kuvassa nelivuotias Juuso on varmasti jo iso poika kun vastaava kuva saadaan otettua kunnostetun auton kanssa. Ehkä myös silloin hymyilyttää hieman enemmän.

Kuvasta näkyy hyvin lähtötilanne. Kuumuus, aurinko ja kosteus ovat tehneet tehtävänsä pehmeiden materiaalien suhteen.

 Täytyy kyllä myöntää ettei sisusta oikein houkutellut itseänikään aluksi tuonne, mutta pakkohan sinne oli mennä ohjaamaan kun tätä maanteiden laivaa työnnettiin paikoilleen.