Takaluukun verhoilut

Purkuhetkellä autossa oli kaikki takaluukun verhoilut vielä paikallaan. Se on melko harvinaista, sillä varsinkin vuosikymmeniä käytössä olleissa autoissa ne on päässeen huonoon kuntoon ja ovat melko surutta paiskattu roskiin. Onneksi tämän auton pahvit olivat saaneet mädäntyä rauhassa takaluukussa samalla kun itse auto on maannut Californian pellolla.

Ylemmät osat leikattiin 1.5mm "laukkupahvista"

Laukkupahvia hankin siis jo aiemmin Lahtelaisesta pahvisalkkuja myyvästä yrityksestä. Paikan työntekijä oli erittäin auttavainen ja jenkkiharrastaja myös itsekin. Sovimme myös että voin tulla painamaan taivutuskohdat pahveihin, eli nuuttaamaan ne kunhan olen leikannut ne muotoonsa.

Alkuperäisten osittain revenneiden ja pehmenneiden pahvien avulla sain kohtuullisen helposti tehtyä uudet. Käytin 1.5mm pahvia ylemmissä osissa ja sivuissa, eli vaaleanpunaisissa pahveissa. Alaosan ruskeisiin osiin käytin 2.5mm paksumpaa pahvia joka leikkaantui mukavasti kuviosahalla.

Pohjaosien sovittelua.

Nuuttaus suoritettiin asiaanuuluvasti nostalgisella koneella.

Taiteltu pahvi istuu kuin hanska.

 Monesti näissä luukkujen toteutuksissa näkee täysin yksivärisiä ratkaisuja, ja todennäköisesti ainakin osa niistä on täysin oikein ja alkuperäisesti, mutta tässä yksilössä verhoilut ovat siis kaksiväriset. Tästä tulikin pienoinen ongelma, sillä alkuperäisen sävyistä materiaalia ei löytynyt kuin lattiaan, ja halusin tietenkin samanväriset kuin vanhat. Koska graafinen suunnittelu ei ole minulle ongelma, tein kuosista kopion tietokoneella vektorimuodossa, ja väritin sen Illustratorissa oikean väriseksi. Tein kummastakin väristä 1200mm x 1200mm tiedostot jotka lähetin Seinäjoelle Ahaa mainokseen. Ahaan Mika hoiti homman nopeasti tulille ja parin viikon päästä minulla oli kaksi palaa kummankin väristä kangasta tulostettuna Canvas materiaalille. Materiaalin määrän olin arvioinut hieman optimistisesti, sillä jouduin tilaamaan ruskeaa kangasta vielä saman verran. Yhteensä kangasta meni siis huimat 8.5m2! myös kangaiden sovittelu pahveihin vei aikaa sillä materiaali piti hyödyntää mahdollisimman tarkasti, eikä hukkaa saanut tulla.

Vektorimuodossa oleva kuosi suunniteltiin alkuperäisen pohjalta.

Kuosi tulostettiin Canvas materiaalille.

 Liimaaminen tapahtui jenkkiläisellä spray kontaktiliimalla mikä on ihan oikeasta perhanan hyvää. Tämä ei ole sellaista "sumua" kuin monet vastaavat liimat, vaan levittyy kuten ruiskusta ja kuivuu todella nopeasti. Pyörän kaarien pussin ommeltiin alkuperäiseen tapaan kahdesta osasta. Liimasin ne aluksi suoraan peltiin kiinni, mikä oli virhe. Pelti kun ei ole tasainen vaan siellä on tehdasmassaa ym. epätasaisuutta joten kangas meni heti ruttuun. Irroitin rätit ja laitoin väliin 10mm paksua vanua ja tulos parani. Vielä kun saisi nuo ylimääräiset rutut pois jollakin konstilla tai sitten täytyy tehdä uudet palat.

Kylkipahvi verhoiltuna.

Canvas materiaali toistaa kuosin yllättävän autenttisesti.

Lopputulos on kustannuksiin verrattuna mielestäni onnistunut, sillä hinta jäi pahveineen päivineen noin puoleen siitä mitä pelkkä materiaali olisi SMS-autofabriksin kautta tullut maksamaan, ja kuten totesin, väri olisi ollut vain ruskea.

Reunoihin jätettiin hieman ylimääräistä ettei lattia paista raoista läpi.

Pyörankaarten pussit vaativat vielä lisätyötä.

Vararengasta ja tereitä vaille valmis.

Viimeistely puuttuu vielä näistäkin sillä kaikkien osien reunoihin ommellaan vielä terenauhan siistimään ilmettä niinkuin alkuperäisissäkin on. Kunnostettu tunkka avaimineen ja varapyörä pusseineen kuuluu tottakain kontin varustukseen.

Joulupaketti Ruotsista

Vihdoin perillä!

Väri muutettiin perus viininpunaisesta metalliroosaan. Ilmeisesti myös tämän väristä kojelautaa on aikanaan saanut kun toinen vastaava löytyi netistä.

Vihdoin se saapui! Alkuperäinen toimitusaika venyi viidestä viikosta viiteen kuukauteen, mutta onneksi kojelauta saapui silti hyvissä ajoin ennen kevättä ja laatu oli RD-Autolinen porukalla todellakin A1-luokkaa.

Mittarin asennusta kyseiseen osaan ei voi suositelle kenellekkään.

Kojelauta oli alunperin perus viininpunainen, mutta halusin sen sävytettynä metallihohtoiseksi. Toimitin RD:lle samalla värimallin maalista jota olin käyttänyt myös muualla sisustassa. Erikoista sinänsä että nuo muut osat ovat oikeastikkin metallinhohtoisia, mutta kojelauta jostain syystä ei ollut tässä värivariaatiossa. Vielä erikoisempaa on se että melkeinpä minkä tahansa muun sisustavärin kanssa tuo kojelautakin on metallinhohtoinen myös alkuperäisenä.

Ettei nyt liikaa hehkuteta, täytyy mainita asiasta josta minuakin varoiteltiin koskien tätä kojelautaa. Mittarin asennus nimittäin oli ihan oikeasti perseestä. Ongelmahan on se että pehmustemateriaalia (PUR / polyuretaani) on tuossa aukon ympärillä liikaa, eli aukko on pienempi kuin mittari. Mittarissa taasen on kaulus joka uppoaa aukkoon. Kun tähän lisätään se, että vinyyliä ei ole reunan jälkeen yhtään ylimääräistä on tilanne se että mittari on puskusaumassa vinyylin ja pehmusteen kanssa. Aikani 68-vuotiaan äitini kanssa vääntäessä sain mittarin paikalleen tajuttoman kiroamisen, huutamisen ja S-bonuskortin avulla. Lisäksi helpotin asennusta suurentamalla mittarin kiinnitysreikiä sen verran että sitä pystyi liikuttamaan pystysuunnassa.

Sivuposket asennetaan ensin paikalleen ja keskiosa "tiputetaan" päälle, just joo..

 Kojelauta koostuu kolmesta osasta, eli isosta keskipalasta ja irrallisista reunoista. Reunat kiinnitetään ensin paikalleen ja niihin kiinnitetään sähkölasien ja tuulilasinpyyhkimien katkaisijat. Ettei tämä taas liian helpoksi mene, ei isoimman osan asennus aivan sujunut kuin siellä Suomenruotsalaisessa kunnassa. Veljenpojan naureskellessa mitä mielenkiintoisimmilla kiroamislauseilla saimme Petri kanssa lopulta kannen paikalleen. Edelleen pientä hienosäätöä tuokin kaipaa, mutta ainakin se on kertaalleen asennettu. Vasenta sivupalaa pitää vielä justeerata, ja vilkkujen mittarivalot eivät syty vaikka ne toimivat aikaisemmin ok. Kello ei ilmeisesti saa sekään maadoistusta kun ei toimi vaikka aiemmin raksutti. Eipä sitä nyt kerralla voi kaikki onnistua.

Cowl ritilän asennus ja tiivisteiden teko

Tiiviistä solumuovista valmsitettiin Cowlin reunatiivisteet mattoveitsen ja rälläkän avulla.

Konepellin takaosaan tulevan cowl ritilän reunoille tulee mielenkiintoisen malliset tiivisteet. Eipä siinä sinänsä mitään erikoista ole, mutta en vaan millään muista nähneeni tuollaisia autossa sen purkuhetkellä. Toisekseen näitä kyseisiä osia valmistetaan ja myydään ainoastaan Ruotsissa TA-Motorsin kautta, mikä toki aiheuttaa hieman korkean hinnan. Tuo 150 euro  hinta ei oikein houkutellut, joten päätin tehdä tiivisteet itse.

Tiiviste liimattiin paikalleen pikaliimalla. Pissapojan letku kulkee tiivisteen alla.

Koska tuotteista löytyi hyvät kuvat joka suunnasta, sain niiden avulla hahmoteltua muodot. Itse materiaalin kävin hakemassa Vaasan kumi-Järviseltä ja tausta tiedon mukaan se on jonkinlaista laivan keulan iskusuojaa. Leikkasin soirosta sopivat pätkät ja nitkuttelin sen mattoveitsellä suurinpiirtein muotoonsa. Lopullinen muotoilu tapahtui ruuvaamalla pötkö ruuvipenkkiin ja hiomalla sitä rälläkällä lamellilaikalla. Kiinnitys paikalleen tapahtui pikaliimalla.

Ritilän asennus sujuui kivuttomasti, konepelli kaipaa vielä säätöä.

Samaan hengenvetoon vedin pissapojan suuttimien letkut paikalleen. Metalloimalla pinnoitettu ritilä maalattiin ja lakattiin yläreunasta korinväriin kuten alkuperäinen. Se istui paikalleen vaivattomasti ja seuraavaksi saikin asentaa lasinpyyhkijän varret ja uudet Tricon sulat paikalleen. Harmillisesti pissapojan letkut jäivät hieman vajaaksi, joten irroitushommaa on tiedossa., muuten kaikki pelittää hienosti. Aivan liian helppoa pyyhkijöiden toimintaan saaminen ei ollut sillä jo kertaalleen kunnostettu moottoripaketti purettiin ja kasattiin kolme kertaa kunnes sain hankittua lopulta toisen moottorin. Uusi moottori oli totaalisen ruosteessa sisältä ja kuluneessa kunnossa myös päällisin puolin. parin päivän pikakunnostuksen aikana moottori purettiin, puhdistettiin, teräsosat sinkattiin ja runko maalattiin hopeaksi. Uusittu kokoonpano pökättiin paikalleen ja arvata saattaa että sama ongelma toistui. Lopulta syyksi selvisi se, ettei käyttökytkintä ollut maadoitettu runkoon ja se aiheutti koko sekoilun. Toisaalta, eihän se haittaa että yksi todennäköisesti täysin ehjä ja siisti pyyhkijän moottori on varalla hyllyssä.

Kertaalleen kunnostettu alkuperäine pyyhkijän moottori purettiin ja koottiin useasti. Vika olikin maadoituksessa.