Keulan kokoaminen

Sisälokasuojat koottuna ja asennettuna "hollille"

Aikani vatuloituani loppukokoonpanon kanssa päätin laittaa auton ulkopuolelta kokonaan kasaan vaikka varsinaista testilenkkiä en olekaan sillä pystynyt tekemään. Kasaamisen puolesta puhui kuitenkin jo kohtuullisen hyvin käyvä moottori, vaikka pientä puutumista kaasua painettaessa vieläkin esiintyy. Säätöhommia on siis vielä edessä, mutta todennäköisesti suurin osa hoituu varmaan kaasaria tutkimalla. Kuivaharjoittelin myös vaihteet ja jarrut läpi kun auto oli pukeilla, joten tuskin tässä mitään mullistavaa enää tulee.

osien reunat teipattuna kolhujen välttämiseksi.

Pulverimaalatut sisälokasuojat olivat odotelleen paikalleen asennusta jo useamman vuoden, mutta vihdoin se aikakin lopulta koitti. Sitä ennen asensin niihin uuden Splash apron- roiskevesisuojakitin, jonka toimitti Rubber the right way. Kumiläpyskät niitattiin paikalleen alkuperäistyyppisesti.
Asensin sisälokasuojat paikalleen löyhästi, etteivät ne vaikuttaisi liikaa ulkoisten peltiosien istuvuuteen asennusvaiheessa.

Lokasuojat sovitettuna paikalleen.

Lampun kehykset ja lokarin huulikromit lisätty.

Ennen asennusta teippasin ympärillä olevien osien reunat, etteivät ne kolhiintuisi. Lokasuojia jumpattiin Petrin kanssa edestakaisin paikalleen ja pois varmaankin sen kymmenen kertaa ennenkuin lopullinen säätö saatiin tehtyä. Päänvaivaa aiheutti mm. lokasuojien ohuet kylkilistat, jotka ottivat oveen kiinni kun oven ja lokarin välinen rako oli sopiva. Silloin taas kun rako oli liian iso ovi mahtui hienosti kulkemaan. Ongelma poistui siirtämällä listaa hieman eteenpäin. Koska kiinnitysreijissä oli sinne kuulumatonta kittiä joutui ne tietysti kaivertamaan pois. Toisen puolen lokasuoja olikin sitten hieman helpompi tapaus sillä tiesimme saman listaongelman odottavan myös sillä puolella. Shimmiä lisättiin sinne ja tänne kunnes lopulta pinnat alkoivat olla tasalla jokapuolella. Joissakin tilanteessa peltiä piti ihan oikeasti venyttää raa'alla voimalla että istuvuus saatiin aikaiseksi. Ei siis mitään millintarkkoja kokoonpanoja nämä 50-luvun jenkit.

Konepellin ja lokarin sauma saatiin siistittyä.

Puskurin olin jo kasannut valmiiksi parisen viikkoa sitten. Pelkästään puskurin kokoamiseen sai menemään yhden työpäivän verran aikaa, että kaikki pinnat on oikein ja kaikki osat on paikallaan eli metsästetty tallin uumenista.

Puskurikokonaisuus kattaa pultteineen ja muttereineen n.500kpl osia.

Rosterikehykset olivat viimeiset kiillotettavat osat jäljellä. Linssit ovat uustuotantoa.

Maskin teosta löytyy aiempi artikkeli. Puskuri asennusvalmis.

Puskurin asennuksessa eniten harmaita hiuksia aiheutti se, miten se saadaan oikelle korkeudelle. Kolmannen tukirakennelman avulla pääsimme tarpeeksi lähelle kiinnityspisteitä ja pultit pystyi kiinnittämään. Puskurin pultit joutui vielä avaamaan, että varsinaisen hienosäädön sai kohdalleen.

Oikean asennus korkeuden löytäminen puskurille oli hankalaa. 245 levyiset renkaat ajoivat lopulta asian.

Uusitut guidet pohjineen asennettuna.

Aikani löysää/kiristä harjoituksia tehtyäni sain saumat näyttämaan hyviltä vaikka ne kieltämättä näyttivät alussa aika mahdottomalta. Vielä on pulttien kiristelyä ja kiinnikkeiden asennusta jäljellä, mutta hyvin lähellä ollaan sitä pistettä että auto olisi ulkoisesti kasassa. Suorastaan mahtavaa että talliin tullessa siellä odottaa vihdoin osakasan sijaan kokonainen -59 Cadillac!

Keula vihdoin kasassa! Alkaa dollarihymykin leviämään.

Konehuone alkaa näyttää valmiilta.

Myös Delco-look akku toimii mainiosti.

Ready to roll!

Merkillistä personointia

Kerroin taannoin, että aion omistaa Cadillac projektin isäni kunniaksi. Hyvin nopeasti päädyin lisäämään autoon isäni nimikirjoituksen josta olin pitänyt pienestä pitäen. Löysin jostain vanhasta kuitistä hyvän nimmarin, ja kopioin sen koneelle vektoritiedostoksi. Hieman muuttelemalla sitä sain kasvatettua viivan paksuutta tarvittavasti 3D-mallinnusta varten.

Allekirjoitus muutettuna vektorigrafiikaksi

3d-solid malli.

Vektoritiedoston pursotin Solid Worksissä solid kappaleeksi ja viimeistelin sitä hieman lisäämällä kaarevuutta, pyöristyksiä ja päästöjä. Muutin mallin Stereolitografiaksi ja latasin sen iMaterialisen nettisivuille. Sivujen kautta sain valita mistä materiaalista osa tulostettaisiin ja mikä sen pintakäsittely olisi. Koska osa on hento, päädyin messinkiin. Todellisuudessa 3D tiedosto tulostetaan muovimateriaalista, jonka jälkeen se asetetaan hiekkamuottiin ja lopuksi kaadetaan sula messinki. Kappale kiillotetaan sen jälkeen rummussa, ja "kullataan" elektrolyyttisesti.

3D- rendattu kuva logosta.

Lopullinen allekirjoitus. Sijoituspaikka tulee olemaan takaluukun rosterilistan päällä.

Lopputuloskesta tuli hieno, ja ennenkaikkea erittäin kestävän tuntuinen. Kiinniliimaamiseen käytän lopuksi 3M:n logoteippiä, mutta asennus tapahtuu vasta sitten kun auto on valmis.

Toinen merkkiprojekti koski irtolattiamattoja jotka tulevat suojaamaan auton kiinteää mattoa. Ensinnäkin itse inhoan yli kaiken kumimattoja, joten sovimme verhoilijan kanssa että autoon tehdään kumimattojen kaavojen avulla kangasmatot. Ettei kangasmatot näyttäisi liian pliisulta, päätin lisätä niihin jonkinlaiset logot. Aluksi meinasin että leikkautan laserilla alumiinista itse piirretyt Cadillac merkit ja maalautan ne pulverikromilla Janhusen Kimmon "Stingrace" logojen tapaan. Satuin kuitenkin metsästämään ensin logoja Ebaystä ja huomasin että siellähin niitä oli pilvin pimein. Toisaalta 4-euron kappalehinta ei oikein pahalta kuulostanut kullanvärisistä ja metallisista merkeistä, joten tilasin 4kpl. Merkit saapuivat Hongkongista parissa viikossa ilman toimituskuluja ja mielestäni ne olivat hyvänoloiset. Että saisin merkit kiinni, päätin laittaa niihin kierretapit joiden avulla voin ruuvat ne sitten paikalleen kun aika koittaa.

Merkit olivat laadukkaan oloiset ja ihan oikeasti metallia.

Tein leveimpiin kohtiin pienet reijät ja kierteet 3mm tapille.

Ruuvasin 3mm pultit kiinni pikaliiman kanssa ja katkaisin ne sopivan mittaisiksi.

Takaluukun verhoilut

Purkuhetkellä autossa oli kaikki takaluukun verhoilut vielä paikallaan. Se on melko harvinaista, sillä varsinkin vuosikymmeniä käytössä olleissa autoissa ne on päässeen huonoon kuntoon ja ovat melko surutta paiskattu roskiin. Onneksi tämän auton pahvit olivat saaneet mädäntyä rauhassa takaluukussa samalla kun itse auto on maannut Californian pellolla.

Ylemmät osat leikattiin 1.5mm "laukkupahvista"

Laukkupahvia hankin siis jo aiemmin Lahtelaisesta pahvisalkkuja myyvästä yrityksestä. Paikan työntekijä oli erittäin auttavainen ja jenkkiharrastaja myös itsekin. Sovimme myös että voin tulla painamaan taivutuskohdat pahveihin, eli nuuttaamaan ne kunhan olen leikannut ne muotoonsa.

Alkuperäisten osittain revenneiden ja pehmenneiden pahvien avulla sain kohtuullisen helposti tehtyä uudet. Käytin 1.5mm pahvia ylemmissä osissa ja sivuissa, eli vaaleanpunaisissa pahveissa. Alaosan ruskeisiin osiin käytin 2.5mm paksumpaa pahvia joka leikkaantui mukavasti kuviosahalla.

Pohjaosien sovittelua.

Nuuttaus suoritettiin asiaanuuluvasti nostalgisella koneella.

Taiteltu pahvi istuu kuin hanska.

 Monesti näissä luukkujen toteutuksissa näkee täysin yksivärisiä ratkaisuja, ja todennäköisesti ainakin osa niistä on täysin oikein ja alkuperäisesti, mutta tässä yksilössä verhoilut ovat siis kaksiväriset. Tästä tulikin pienoinen ongelma, sillä alkuperäisen sävyistä materiaalia ei löytynyt kuin lattiaan, ja halusin tietenkin samanväriset kuin vanhat. Koska graafinen suunnittelu ei ole minulle ongelma, tein kuosista kopion tietokoneella vektorimuodossa, ja väritin sen Illustratorissa oikean väriseksi. Tein kummastakin väristä 1200mm x 1200mm tiedostot jotka lähetin Seinäjoelle Ahaa mainokseen. Ahaan Mika hoiti homman nopeasti tulille ja parin viikon päästä minulla oli kaksi palaa kummankin väristä kangasta tulostettuna Canvas materiaalille. Materiaalin määrän olin arvioinut hieman optimistisesti, sillä jouduin tilaamaan ruskeaa kangasta vielä saman verran. Yhteensä kangasta meni siis huimat 8.5m2! myös kangaiden sovittelu pahveihin vei aikaa sillä materiaali piti hyödyntää mahdollisimman tarkasti, eikä hukkaa saanut tulla.

Vektorimuodossa oleva kuosi suunniteltiin alkuperäisen pohjalta.

Kuosi tulostettiin Canvas materiaalille.

 Liimaaminen tapahtui jenkkiläisellä spray kontaktiliimalla mikä on ihan oikeasta perhanan hyvää. Tämä ei ole sellaista "sumua" kuin monet vastaavat liimat, vaan levittyy kuten ruiskusta ja kuivuu todella nopeasti. Pyörän kaarien pussin ommeltiin alkuperäiseen tapaan kahdesta osasta. Liimasin ne aluksi suoraan peltiin kiinni, mikä oli virhe. Pelti kun ei ole tasainen vaan siellä on tehdasmassaa ym. epätasaisuutta joten kangas meni heti ruttuun. Irroitin rätit ja laitoin väliin 10mm paksua vanua ja tulos parani. Vielä kun saisi nuo ylimääräiset rutut pois jollakin konstilla tai sitten täytyy tehdä uudet palat.

Kylkipahvi verhoiltuna.

Canvas materiaali toistaa kuosin yllättävän autenttisesti.

Lopputulos on kustannuksiin verrattuna mielestäni onnistunut, sillä hinta jäi pahveineen päivineen noin puoleen siitä mitä pelkkä materiaali olisi SMS-autofabriksin kautta tullut maksamaan, ja kuten totesin, väri olisi ollut vain ruskea.

Reunoihin jätettiin hieman ylimääräistä ettei lattia paista raoista läpi.

Pyörankaarten pussit vaativat vielä lisätyötä.

Vararengasta ja tereitä vaille valmis.

Viimeistely puuttuu vielä näistäkin sillä kaikkien osien reunoihin ommellaan vielä terenauhan siistimään ilmettä niinkuin alkuperäisissäkin on. Kunnostettu tunkka avaimineen ja varapyörä pusseineen kuuluu tottakain kontin varustukseen.