Hattuhyllyn uusinta ja uudet vaimentimet

Kevään käyttöönottofikseihin kuului myös uusien etuäänenvaimentajien vaihtaminen. Kuskinpuolen änkkäri sai -17 kauden alussa hieman siipeensä, kun tunkki luiskahti runkoaisan sivuun ja auto mossahti äänenvaimentajan kohdalta tunkin päälle. Ei onneksi vakavampaa sattunut, mutta vaimentimen lähtö vääntyi ja siihen tuli lommo. Tämähän ei käy päinsä tämän tasoisessa autossa ja vaimentimet laitettiin vaihtoon. Harmittavasti aiemmankaltaisia vaimentimia ei ollut enää saatavilla, joten jouduin hankkimaan uudet aavistuksen erikokoiset mutta tarkoitukseen käypäiset mallit Marteliukselta. Ainut muutos mitä piti tehdä oli vameintimen takaa lähtevän putken muhvin katkaisu, että se mahtuu uuden vaimentimen sisään. Uudet änkkärit olivat -59 alkuperäisiä lähempänä, joten ylimääräiset klemmarit voitiin poistaa, ja nyt kiinnitys on täysin alkuperäistä vastaava. Ääniin muutos ei vaikuttanut mitenkään.

Vanha vaimennin lommoineen

Uusi alkuperäistä paremmin vastaava vaimennin. Molemmat puolet vaihdettin.

Toisena korjauksena tuli hattuhylly. Aiemmin tehty pahvinen hylly joka päällystettiin muoviverkolla lämpeni auringon paahtessa niin että se oli usein kuprulla. Se ei taas kerran näyttänyt hyvältä tämän tason autossa, joten hankin tilalle alkuperäisen kaltaista juuttikangasta.

Tätä tavaraa löytyi ihan Kärkkäisen kangasosastolta huimaan 6e/m hintaan. Kangas värjättiin oikeaan sävyyn ruiskulla ja ihan liuotinohenteisella 2K värimassalla molemmin puolin. Pahvi uusittiin samalla ja kangas liimattiin paikalleen kontaktiliimalla. Lopputulos on huomattavasti arvokkaamman ja alkuperäisemmän näköinen.

Korjausten jälkeen auto sai jälleen jokakeväisen pesun ja vaihauksen. Tälläkertaa vahana toimii Meguiars Ultimate paste wax, jota voin kyllä suositella.

SAHK Entisöinnin laatukilpailu - 1 Luokka

Virroilla järjestettiin kesäkuun alussa järjestyksessään 59.s SAHK Retkeilyajo, jonka kylkiäisenä järjestettiin myös Entisöinnin laatukilpailu. Kuulin kyseisestä kilpailusta vasta vuosi sitten, joten en ole yksinkertaisesti aiemmin edes tiennyt osallistua kyseiseen kisaan. Tämä aiheutti hieman hämmästelyä paikanpäällä, sillä kertoman mukaan autot tuodaan yleensä paikalle suurinpiirtein puulaatikossa suoraan valmistumisen jäljiltä. Cadillac oli kuitenkin neljättä vuotta ajossa, ja kilometrejäkin oli nielty jo 7000 verran.

Tarkastus oli melkoisen kattava, sillä useita arvostelijoita kiersi auto tutkien lähes 2-tuntia. Auto myös nostettiin nosturilla ylös alustan tutkimista varten. Itse en paikanpäälle päässyt, mutta Juha hoiti auton käyttämisen kilpailussa Virroilla ja takaisin.

Mukaantuomisina autolle heltyi Ensimmäisen luokan entisöintipalkinto tuloksella 4.84/5. Pisteissä hieman menetettiin kun auto on jo ollut ajossa ja pieniä kulumia on jo tullut, mutta eikö nämä ole sitä varten tehty. Kaikenkaikkiaan erinomainen lopputulos kuitenkin Cadillacin viedessä myös koko päivän parhaat pisteet. Autosta oli maininta SAHK:n Automobiili lehdessä 3/18 ja siitä tehtiin kattava esittely numeroon 4/18.

Isofix kiinnikkeet lastenistuimelle

Perheemme kasvoi syksyllä yhdellä prinsessalla. Koska olisi mukava käydä kesällä pyörähtämässä Cadillacilla jossain tapahtumassa koko perheen voimin, oli keksittävä miten turvakaukalon saisi autoon kiinnitettyä. Turvavöitä kun ei -59 vuonna ole käytössä ollut, ja jotenkuten ajan henkeen soveltuvat sellaiset ovat lannevöitä, eivät nekään oikein jaksaneet innostaa. Lannevöillä kun ei kaukaloa saa oikein järkevästi kiinni. Nykyautoista tutut isofix kiinnikkeet sen sijaan alkoivat kiinnostaa, sillä jos niitä ei käytetä, ne ovat käytännössä näkymättömät. Ja sehän passaa taas oikein mainiosti tuollaiseen näyttelyautoon. Ongelmana tietenkin on se että eihän mitään valmista sarjaa ole olemassa, joten kiinnikkeet piti suunnitella itse.

Alkuun ostin Volvon alkuperäiset kiinnikkeet, jotka ajattelin sovittaa. Pian kuitenkin selvisi että kun niitä ei ole tuonne viisysin takasihvaan tarkoitettu, niin ei ne kovin helposti sinne mene. Tein jo kaikenlaisia teräsrakenteita noille Volvon kiinnikkeille, mutta lopuksi hylkäsin ne liian monimutkaisina. Siispä päätin taivutella uuden oikean mittaiset lenkit 6mm rautatangosta. Jiginä käytettiin sopivan mittaista RHS palkkia jonka ympärille lanka taivutettiin kaasuliekin avustuksella. Koska suunnitelma oli lähinnä päässä, jätettiin tankoihin vähän extraa että niitä voidaan justeerata paikanpäällä. Itse ”runko” tuli 5mm teräslatasta, joka kiinnitettiin päistä suoraan korissa jo oleviin reikiin. Rakennetta tukemaan hitsattiin kaksi kiinnikerautaa keskelle, jotka niin ikään pultattiin jo korissa oleviin reikiin. Isofix lenkit mitattiin oikeille paikoille ja standardin mukaisille etäisyyksille. 

Koko komeus hitsattiin lopuksi kasaan ja maalattiin ruiskulla mustaksi. Asennusvaiheessa lenkkien kulmaa piti muutamaan otteeseen vielä korjata, sillä selkänojan ja istuinosan rako on suhteellisen ahdas ja vähän kulmassa toisiinsa nähden. Muutaman tunnin kasaa/irrota jumpan jälkeen kuitenkin kaukalon telakka napsahti paikalleen. Isofixeissä on se hyvä puoli, että muksun kasvaessa voidaan isompi turvaistuin laittaa samoihin kiinnikkeisiin ja myöhemmin käyttää isofix kiinnitteisiä lannevöitä. Ja mikä parasta, kukaan ei huomaa mitään.