SAHK Entisöinnin laatukilpailu - 1 Luokka

Virroilla järjestettiin kesäkuun alussa järjestyksessään 59.s SAHK Retkeilyajo, jonka kylkiäisenä järjestettiin myös Entisöinnin laatukilpailu. Kuulin kyseisestä kilpailusta vasta vuosi sitten, joten en ole yksinkertaisesti aiemmin edes tiennyt osallistua kyseiseen kisaan. Tämä aiheutti hieman hämmästelyä paikanpäällä, sillä kertoman mukaan autot tuodaan yleensä paikalle suurinpiirtein puulaatikossa suoraan valmistumisen jäljiltä. Cadillac oli kuitenkin neljättä vuotta ajossa, ja kilometrejäkin oli nielty jo 7000 verran.

Tarkastus oli melkoisen kattava, sillä useita arvostelijoita kiersi auto tutkien lähes 2-tuntia. Auto myös nostettiin nosturilla ylös alustan tutkimista varten. Itse en paikanpäälle päässyt, mutta Juha hoiti auton käyttämisen kilpailussa Virroilla ja takaisin.

Mukaantuomisina autolle heltyi Ensimmäisen luokan entisöintipalkinto tuloksella 4.84/5. Pisteissä hieman menetettiin kun auto on jo ollut ajossa ja pieniä kulumia on jo tullut, mutta eikö nämä ole sitä varten tehty. Kaikenkaikkiaan erinomainen lopputulos kuitenkin Cadillacin viedessä myös koko päivän parhaat pisteet. Autosta oli maininta SAHK:n Automobiili lehdessä 3/18 ja siitä tehtiin kattava esittely numeroon 4/18.

Isofix kiinnikkeet lastenistuimelle

Perheemme kasvoi syksyllä yhdellä prinsessalla. Koska olisi mukava käydä kesällä pyörähtämässä Cadillacilla jossain tapahtumassa koko perheen voimin, oli keksittävä miten turvakaukalon saisi autoon kiinnitettyä. Turvavöitä kun ei -59 vuonna ole käytössä ollut, ja jotenkuten ajan henkeen soveltuvat sellaiset ovat lannevöitä, eivät nekään oikein jaksaneet innostaa. Lannevöillä kun ei kaukaloa saa oikein järkevästi kiinni. Nykyautoista tutut isofix kiinnikkeet sen sijaan alkoivat kiinnostaa, sillä jos niitä ei käytetä, ne ovat käytännössä näkymättömät. Ja sehän passaa taas oikein mainiosti tuollaiseen näyttelyautoon. Ongelmana tietenkin on se että eihän mitään valmista sarjaa ole olemassa, joten kiinnikkeet piti suunnitella itse.

Alkuun ostin Volvon alkuperäiset kiinnikkeet, jotka ajattelin sovittaa. Pian kuitenkin selvisi että kun niitä ei ole tuonne viisysin takasihvaan tarkoitettu, niin ei ne kovin helposti sinne mene. Tein jo kaikenlaisia teräsrakenteita noille Volvon kiinnikkeille, mutta lopuksi hylkäsin ne liian monimutkaisina. Siispä päätin taivutella uuden oikean mittaiset lenkit 6mm rautatangosta. Jiginä käytettiin sopivan mittaista RHS palkkia jonka ympärille lanka taivutettiin kaasuliekin avustuksella. Koska suunnitelma oli lähinnä päässä, jätettiin tankoihin vähän extraa että niitä voidaan justeerata paikanpäällä. Itse ”runko” tuli 5mm teräslatasta, joka kiinnitettiin päistä suoraan korissa jo oleviin reikiin. Rakennetta tukemaan hitsattiin kaksi kiinnikerautaa keskelle, jotka niin ikään pultattiin jo korissa oleviin reikiin. Isofix lenkit mitattiin oikeille paikoille ja standardin mukaisille etäisyyksille. 

Koko komeus hitsattiin lopuksi kasaan ja maalattiin ruiskulla mustaksi. Asennusvaiheessa lenkkien kulmaa piti muutamaan otteeseen vielä korjata, sillä selkänojan ja istuinosan rako on suhteellisen ahdas ja vähän kulmassa toisiinsa nähden. Muutaman tunnin kasaa/irrota jumpan jälkeen kuitenkin kaukalon telakka napsahti paikalleen. Isofixeissä on se hyvä puoli, että muksun kasvaessa voidaan isompi turvaistuin laittaa samoihin kiinnikkeisiin ja myöhemmin käyttää isofix kiinnitteisiä lannevöitä. Ja mikä parasta, kukaan ei huomaa mitään.

Kausi käyntiin kempillä

Kausi 2018 alkoi Caddyn kanssa tutuksi tulleella tavalla. Nimittäin lokasuojan ruostevaurion korjaamisella. Tälläkertaa vuorossa oli oikeanpuolen lokari, kun vasen korjattiin kunnolla jo viime vuoden keväänä. Ongelmahan oli sama tuttu, eli tukirakenne estää pintapellin sauman viimeistelemisen takakautta, joilloin se jää paljaaksi. Saumojen tinaus vaan pahentaa asiaa, kun tina korrosioituu vielä hitsiäkin herkemmin. Autolla kun ehdittiin niitä loskakelejäkin muutamaan otteeseen ajella oli herra ruoste ottanut aika vahvan otteen jo "korjauspellistä".

Työ alkoi perinteisesti purkamisella ja käytin jälleen maalin päällä suojakalvoa naarmujen estämiseksi. Tarkoitus kun oli sii tehdä korjaus paikkamaalaamalla.  Pinta kaivettiin auki puhdistuslaikalla ja sieltähän ne mukavat ruostereijät sitten löytyi. Koko vanha korjauspala leikattiin pois ja tilalle taivuteltiin uusi.

Taustatuki katkaistiin samalla tapaa kuin edellisenkin kanssa, ja pintaruosteet puhdistettiin huolellisesti. Pintapelti hitsattiin koko matkalta kiinni ja saumat viimeisteltiin mollemmin puolin. Tautapuolelle saumaan laitettiin 2K koriliima, jonka jälkeen tausta maalatiin pohjamaalilla.

Maalaus hoitui taas rautaisella ammattitaidolla Seppäsen Pasilta, ja ehjää lokaria päästiin kiinnittämään takaisin toukokuussa. Ennen asennusta lokarin sisäpuolet käsiteltiin reilulla annoksella kotelosuojaa.