Vähillä virroilla

Komia syysaamu ja nokka kohti Pohjanmaata.

Musiikkivideokuvausten jälkeen laitoin akun laturiin yöksi, ja lähdin seuraavana aamuna kohti Pohjanmaata. Talliin oli tulossa muita projekteja talveksi, joten Cadillacin kanssa siellä ei olisi mahtunut tekemään mitään. Matka taittui todella hienossa syyssäässä auringon paistaessa ilman ongelmia, kunnes Alavuden kohdalla muutamaan kertaan vilkahtanut laturin merkkivalo jäi lopulta palamaan. Pienen varikkopysähdyksen aikana tutkin vikaa ja laturista kantautunut ääni kuulosti vähän pahaenteiseltä. Ruuttasin hieman öljyä kummallekkin laakerille ja jatkoin matkaa. Hetkeksi valo sammui, mutta sitten syttyi uudelleen ja pysyi päällä koko loppumatkan. Akku oli onneksi lähes täynnä edellisyön latauksen ja pitkän ajomatkan jäljiltä, joten luotin että saan auton ajettua perille asti sen avulla. Perille päästyäni en sen koommin lähtenyt tutkimaan vikaa, vaan kevyen putsauksen jälkeen peittelin auton ja lähdin takaisin kohti Lahtea.

Kertyihän niitä pyttyjä tänäkin vuonna.

Caddy jäi peiton alle laturiongelmineen.

Loppuvuodesta käydessäni kotopuolessa irroittelin laturin ja tutkin sen sielunelämää. Heti takakannen avattuani oli selvää mistä vika johtui. Irtonaisia johteita (kuparilankoja) oli ankkurin päällä. Kertaalleen vaihdettu rasvaholkki oli jällen päässyt kulumaan soikeaksi, ja täten ankkuri oli päässyt ottamaan kiinni kenttäkäämeihin sillä seurauksella että johdinlangat olivat katkenneet osittain.

Ulkoisesti mitään vikaa ei näkynyt.

Purettuani huomasin että rasvaholkki oli taas kulunut ja ankkuri päässyt osumaan kenttäkäämeihin.

Laitoin heti ostoilmoituksen Facebookin Cadillac ryhmiin ja pian tarjouksia tulikin muutamia. Harrastepiireistä tuttu Jyrki tarjosi omaa käytettyä Delcon laturiaan Seinäjoelta, ja pienten selvitystöiden jälkeen teimme siitä kaupat. Kyseinen laturi paljastui -57 vuoden Chevroletin alkuperäiseksi 12V malliksi, joten sen osat ainakin teoriassa pitäisi olla Caddyn kanssan vertailukelpoisia.

Varaosalaturi näytti tältä.

Joulun aikaan purkasin sitten tämän varaosalaturin ja vertailin osia. Koska kunnosta ei ollut mitään tietoa oli pientä jännitystä ilmassa, mutta kaikenkaikkiaan sisuskalut olivat erittäin hyvässä kunnossa. Ankkuri oli juuri oikean mallinen ja takapäädyssä oli uuttavastaava rasvaholkki. Koska holkin irroitus on melko haastavaa ilman kunnollista ulosvedintä, päätin vaihtaa koko päätylaipan omaan alkuperäiseen laturiini ankkurin kanssa. Samalla säästyin muun laturin kunnostamiselta ja maalailuilta. Puhalsin päädyn ja "kiillotin" sen vastaamaan toisen laturin osia käyttämällä patapataa. Jäljestä tuli sopivan satiinin harmaa. Kunnon puhdistus muillekkin osille ja etupään laakerin putsaus ja rasvaus niin osat sai niputtaa ja laturin tiputtaa takaisin paikalleen.


Kunnostettu laturi paikallaa ja virtaa tulee.

Pikaisen testin jälkeen kaikki toimii taas. Lataus on moottorin käydessä ajokierroksilla 13.6V mikä on ihan hyvä arvo tasavirtapalikalle. Myös merkkivalo sammui kojelaudasta, eli ei enää häiritse sekään. Kaiken kaikkiaan kohtuullisen helppo ja nopea korjaus, jolla pitäisi taas päästä hetken matkaa eteenpäin. Tarkoituksena kuitenkin olisi kunnostaa nyt myös tuo toinen laturi ja laittaa hyllyyn odottamaan, mikäli varaosalle tulee joskus taas tarvetta. Siksi pyydänkin tarjomaan joko ehjää ankkuria (Pituus 264mm) tai kokonaista 12V Delcon tai tarvikevalmistajan tasavirtalaturia osiksi toistamiseen. Tarjouksia voi laittaa garagefiftynine@gmail.com



Kaikki kunnossa ja kannet kiinni. Vieressä odottaa kokoonpanoa Petrin juuri maalattu SE.

Mukana musiikkivideolla

Ready, set, Action! Kaija Koo & Cheek - Nää yöt ei anna armoo

Lahden näyttelyviikonlopun aikana Riku Routo kyseli jenkkiautoja rekvisiitaksi Ace Cornerilla kuvattavan musiikkivideon tekoon. Artistina toimi Kaija Koo ja mukana oli myös paikkallisverta Cheekin muodossa. Olin ajatellun lähteä viemään autoa jo sunnuntaina Pohjanmaalle talvisäilöön, mutta ainahan sitä voi pari päivää siirtää.



Autot ajatettiin jonossa kuvauspaikalle.

Paikalla ohjaaja ja muu tiimi asetti autot haluamaansa järjestykseen.

Illan hämärrettyä alkoi skene näyttää halutunlaiselta.

Paikalla piti olla iltapäivällä neljän aikoihin, mutta mitään eikä ketään näkynyt jenkkiharrastajien lisäksi ennen kuutta. Lokakuun ilta alkoi viiletä kohtuullisen nopeasti jo ennenkuin kuvauksia oli aloitettu. Paikalle oli saapunut autoja lähikunnista Lahden lisäksi ja täytyy sanoa, että melkoisen näyttävää kalustoa oli saatu paikalle suhteellisen lyhyellä varoitusajalla.



Kaija Koo saapui paikalle kun tila oli saatu valmiiksi.

Tiimi piti jatkuavasti pientä palaveria miten otto meni ja tarvittaessa se kuvattiin uudelleen, useasti.

Kenworthin rekka näytteli videossa Cheekin autoa.

Kuvauksia sai toki seurata koko ajan, mikäli vaan tarkeni. Autojen valoja täytyi myös pitää päällä kuvausten aikana tunnelman luomiseksi. Vaikka Caddyä tuli käytettyä melko tiuhaan illan aikana, ei vanha tasavirtalaturi silti pystynyt tuottamaan tarpeeksi sähköä valoille ja niinhän siinä kävi että akku tyhjeni. En ollut sentään ainut, jolle näin kävi ja apua oli onneksi lähellä.


Kuvausten jatkuessa kellon ollessa kohta puolta yötä, päätin lähteä itsekin nukkumaan. Hieman niinsanotusti venähti siitä että aluksi puhuttiin muutamasta tunnista. No, se nyt oli arvattavissa ettei ihan siinä ajassa videota saada kuvattua. Kuvaukset olivat jatkuneet aina pikkutunneille saakka ja olihan se Jarekin päässyt puikottamaan erästä toista paikalla ollutta viisysiä.

Myöhemmin paikalle saapui myös Cheek.

Välillä sai istui itsekkin omassa autoss, mutta lähikuviin omistajat korvattiin malleilla.

Tässä feikataan kiihdytyskisaa.

Videolla autoa ei lopulta paljoa näy, mutta mielenkiintoinen kokemus näin kauden päätteeksi.

Lahden jenkkiautonäyttely 2016

Caddyn takana näkyvä ruotsalainen Imperial on osallistunut Jenkkilässä Continetal tourille. Hieno saavutus säilyttää auto tuossa kunnossa pitkän reissun jälkeenkin.

Tämän kauden viimeisen näyttelyn viittaa piti yllään Lahden Jenkkiautonäyttely. Lahtihan on kotikaupunki nykyään, joten kyseessä on eräänlainen kotinäyttely. Mielestäni näyttely otti aimo harppauksen eteenpäin muuttuessaa kahdeksi erilliseksi näyttelyksi aiemman pelkän X-treme car shown sijaan. Itse olin toki vielä kiitollisempi kun koko X-treme puolta ei aluksi ollut ollenkaan Lahdessa pari vuotta takaperin.

Samalla pitkän matkan erikoiskokeelle Imperialin kanssa osallistui Sami Heteaho ja Ninni Fors heidän entisöidyllä -67 Eldoradolla, jota Batmobileksikin kutsutaan.

Alakerran sairaalamaisesta salista anteeksiantamattomine valoineen löytyi myös tämä upea, ilmesesti Replica? Mako Shark.

Auton varmistuminen näyttelyyn vei tolkuttoman kauan, mikä alkoi sapettamaan aikalailla. Ymmärrän toki miksi se ei ollut listalla ykkösenä, kun näyttelyyn haetaan pääasissa ennen esittelemättömiä autoja, mutta toisaalta laadukkaiden harrasteajoneuvojen määrä on täällä Suomessa melko rajallinen. No, oli niin tai näin, Caddy pääsi kuin pääsikin mukaan karkeloihin.

Näyttelyiden parasta antia on harrastajatuttujen tapaaminen. Pitkän linjan jenkkiautoentisöitsijä Kari Alakoski (vas) ja toinen Kurikan hulluista visiönääreistä :)

Kutjan Janne jaksaa painaa pitkää päivää ja tuoda taidettaan yleisön ihasteltavaksi ja kotiinviemisiksi.

Näyttelyn eriköisvieraita haastateltiin tasaisin väliajoin heidän kuulumisistaan.

Kuvassa uusia ja vanhoja kustomguruja. Uutta polvea edustaa erikoismaalauksistaan tunnettu Anna-Stina Kangas ja vierellä legendaarinen kustomvaari Gene Winfield.

Arvostan suuresti vapaaehtoisten toimintaa näyttelyjärjestelyissä ja ohjaamisessa, mutta jos jälleen ollaan rehellisiä ei näin pihalla ole oikeastaan olleet ketkään muut järkkärit missään muussa näyttelyssä. Keskittyminen muutamaan High end ajoneuvoon ja niiden paikoitukseen sekä toki julkkisvieraisiin vie kyllä tehon suoraviivaiselta tekemiseltä itse näyttelyn suhteen. Tuntui ettei hallissa oikeastaan kukaan tiennyt mihin oma saati kaverin auto sijoitetaan ja miten. Jotenkin kaikki kuitenkin lutviutui parhain päin ja itse näyttelyhän oli mielestäni erittäin onnistunut ja kattava.
Cadillac teki siis tämän vuotisen viimeisen näyttelyesiintymisensä Lahdessa ja mikä tärkeintä myös ne monet tutut pääsivät nyt vihdoin vaivattomasti näkemään auton livenä.

Vesalaisen Mikan Bomb henkinen Letukka sai pintaansa sarjakuvahenkistä pääkalloa TiNin toimesta.



Tällä kertaa hävisin paremmalleni. Entisöinnin tasossa ei yksinkertaisesti ollut moitittavaa.

Tämä viiskutonen oli mielestäni erittäin hienosti entisöity ja olisi ansainnut palkinnon, vaikka tietääkseni se jäi saamatta.

Sämpylä Mercury hienolla värillä, ei lisättävää.

Joskus yksinkertaiset somisteet luovat upean kontrastin. Hiili on kaunista.



Ei enempää eikä vähempää kuin näyttelyn hienoin auto. Jaska Velinin Eldorod!

Ja eihän se ihan hukkareissu ollut kun autolle myönnettiin 50-lukuisten II sija. Voiton vei äärimmäisen tarkasti kunnostettu Mopari avo Helsingistä.
Hieman kauden pokaalisaalis jäi viime vuodesta, mutta ne ovat toki sitäkin arvokkaampia. Ensi vuoden suunnitelmat on hieman auki osallistumisien suhteen. Alkaa olla parissa vuodessa Suomenmaassa auto aika nähty, mutta toisaalta ne moneenkertaan sen nähneet ovat alan harrastajia joita on kuitenkin vain murto-osa itse näyttelyvieraista. Ehkäpä siis suuntaamme vielä hieman kauemmaksi ensi vuoden puolella!

Joutuihan sitä käydä morjenstamassa tätä Amerikan setääkin.