Konepellin hitsaus ja tinaus

Konepelti oli melkoisen ruostunut etureunastaan ja se tehtiinkin n. 10cm reunasta ylöspäin uusiksi.

Konepelti paljastui tarkemmassa syynissä huonommaksi kuin oletin. Peltitöitä oli luvassa melkoisesti. Koko pellin etureuna oli ruostunut puhki mutta positiivisena puolena alaosan irtopelti oli täysin korroosiovapaa. Leikkasin ensin palat pois ruostekohtien ympäriltä ja hitsasin uudet paikat tilalle. Hitsatessa kävi kuitenkin ilmi että pelti oli paljon laajemmalta alueelta syöpynyt, joten jouduin avaamaan etureunan uudelleen ja tekemään siihen kokonaisuudessaan uuden palan. Työmaa paisui melkoiseksi eikä mielenkiinto riittänyt viemään projektia kerralla loppuun. Seuraavalla kerralla otin pellin uudelleen työn alle ja hitsailin sen kasaan. Nyt näytti jo paljon paremmalta. Saumakohdat tinattiin ja hioin karkeat pohjat peltiin sekä ruiskutin ruostesuojamaalin päälle. Pellin alapuoli jäi tässä vaiheessa työstämättä, mutta päätin jatkaa sitä myöhemmin.

Syksyllä -12 kori alkoi olla jo niin hyvässä vaiheessa että pian pitäisi luukutkin siistiä maalarille vientiä varten. Aloinkin sovittaa konepeltiin sen alle tulevaa peltistä jatko-osaa, mutta sainkin huomata ettei se istunut kovinkaan hyvin aiemmin uudelleen tekemäni etureunan kanssa. Niinpä puhdistin pellin ruostesuojamaalista ja kiteistä uudelleen peltipuhtaaksi ja aloin sovittaa etureunaa tinan kanssa. Työstäessä pelti kaatui lattiaan pystystä, mikä teki varmaksi sen että koko reuna oli tehtävä uudelleen. Illan työstämisen seurauksena osat sopivat nyt toisiinsa ilman rakoja ja ilman kittiä. Lopuksi alapuolen pinnat hiottiin puhdistuslaikalla ja teräsharjalla. Tämän jälkeen pelti sai jäädä odottamaan maalarille menoa.

 

 

Tinaa tuli sulateltua melko reilulla kädellä.

 

Hiottu ja sovitettu alapelti. Nyt istuu jo nätisti.

 

Konepeitto hiottuna puoliksi. Pintaruoste oli jämähtänyt melko hyvin ja tekemistä oli vielä soodapuhalluksesta huolimatta.

Samalla hioin lokasuojat peltipuhtaaksi. Lokasuojiin tehtiin ainoastaan pienet 10x10cm kokoiset ruostekorjaukset alahelmoihin.

 

 

 

Pakoputken kannakkeet

Alkuperäiset kannakkeet olivat kutakuinkin tallessa mutta melkoisen hapertuneet.

Pakoputken kiinnikkeet ovat tällaisessa 50-luvun tuotteessa tehty niittaamalla kumilevy teräskannakkeisiin. Rakenteella on saatu aikaan se että putkisto ei ole paikallaan täysin staattisesti vaan joustaa kun se ajellessa silloin tällöin sattuu tärähtämään. Kiinteästi asennettu putki ei kauaakaan kestäisi alustassa, kun se alkaisi murtumaan jatkuvan tärinän aiheuttamana. Vaikka kyse on näinkin arkisesta komponentista ei tarjontaa juurikaan Cadillaciin käyvistä kannakkeistä ole. En oikeastaan ollut edes juuri ehtinyt suoda ajatusta kyseisille osille, kun törmäsin ebayssa uustuotanto kannakkeisiin. Kannakkeet oli valmistanut jokin jenkkiläinen pikkupaja ja tehnyt niitä ainoastaan pienen sarjan. Hinta oli myös sen mukainen, sillä 420€ kuluineen kyseisistä osista ohjasi jälleen kerran tekemään itse. Autossahan oli putket paikallaan ostettaessa, tai pikemminkin ne haparot pierunkuoret roikkuivat osittain maassa. Kannakkeet kaavittiin purkuvaiheessa talteen ennenkuin putkiston jämät heitettiin romukuormaan. Syksyllä 2012 kaivelin kaikki kiinnikkeet mitä löysin ja purin niistä vanhat kumit. Kannakkeet hiekkapuhallettiin ja sinkittiin uudelleen. Etrasta löytyi liukuhihnoissa käytettävää 8-vahvikekerroksella olevaan kumimattoa, jota päätin käyttää kannakkeissa. En halunnut kayttää kumin kiinnittämiseen pulttiliitosta koska siitä oli huonoja kokemuksia jo Mercuryn kannakkeista. Pulttiliitos löystyy helposti, joten se täytyy kiristää melko tiukalle. Kun rauta puristuu kumia vasten se kuitenkin aiheuttaa leikkaavan pinnan kumiin ja ennemmin tai myöhemmin kumi katkeaa. Niinpä päätin käyttää alkuperäistyylisesti niittejä. Niittien löytäminen oli kuitenkin hankalaa sillä vanhat niitit olivat n.7mm paksuisia. Ainoat järkeenkäyvät mitä löytyi olivat IKH:n valikoimista. IKH:n niitit olivat niittokoneen teriin tarkoitettuja,mutta ajavat mainiosti asiansa myös kannakkeissa.

 

8mm liukuhihnakumia leikattuna muotoon ja hiottuna.

Kumilevyt leikattiin vanhojen mukaisiksi vannesahalla. Vanhat kumit olivat varsin veyneitä joten melkoiseksi arpapeliksi tuo koon määrittäminen muodostuin mutta lopulta ne onnistuivat varsin hyvin. Sahatut palat hiottiin nauhahiomakoneella sileiksi ettei sahan jättämä reuna aiheuta otollista repämiskohtaa kumiin. Kiinnitysniitit hakattiin kuulapäävasaralla kupumaisiksi. Kootessani huomasin kuitenkin, ettei kaikkia kiinnikeitä ole tallessa eikä niitä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Niinpä leikkasin ja särmäsin puuttuvia vastaavat kannekkeet uudesta 3mm teräslevystä. Myös uudet kannakeet puhallettiin ja sinkittiin. Hyvänä apuna kannakkeiden vertailussa ja myöhemmin kiinnityksessä oli jo aiemmin ebaystä tallentamani kuva myynnissä olleista kiinnikkeistä. Samaisen kuvan avulla huomasin myös että omaan autooni oli jossain vaiheessa eksynytkin tarvikemallinen kanneke josta en olisi ollut muuten tietoinen. Lopulta sainkin alkuperäisentyyppiset kannakkeet valmiiksi, jolloin myös kolme vuotta tallissa odottaneen Marteliuksen putkiston asentaminen pitäisi olla pala kakkua.

 

Valmiit kannakkeet.

 

Pohjan maalaus

Kun hitsaukset saatiin viimein valmiiksi korin osalta, oli aika aloittaa pohjan siistiminen maalauskuntoon. Jostain kumman syystä olin päättänyt että pohjasta täytyi saada korin värinen ilman mitään kiveniskumassoja. Näin jälkeenpäin tuntuu että kyllä ne massat sinne olisi saanut laittaa sillä peltitöiden viimeistely ei ihan ole sillä tasolla kuin ne ehkä täytyisi olla. 

Raakapohjien jälkeen päästiin maalaamaan. Tässä menossa ensimmäinen hiontavärikerros.

Homma meni kuitenkin niin että hitsisauman hiottiin ensin rälläkällä ja lamellilaikalla kuten tavallista. Sen jälkeen pohja maalattiin kauttaaltaan epoksilla. Saumakohtiin pursotettiin epoksin kuivuttua koriakryyli, joka siloiteltiin pintaan veden avulla. Akryylin kuivuttua hioin koko pohjan epäkeskolla kohtuullisen karkealla 80-paperilla. Hionnan jälkeen ruiskutin pintaan vielä kaksi kerrosta epoksia ja kaksi kerrosta mustaa hiontaväriä.

Pohjan vesihionta auton alla selällään maaten vei n. 4h. Ihan heti ei tarvitse tehdä uudelleen.

 Pohja vesihiottiin 400 ja 600 paperilla jonka jälkeen pesin pinnat rasvanpoistoaineella. Seuraavaksi oli vuorossa korin pintaan monien ja taas monien mallipalojen avulla valittu pintaväri. Massaa ruiskutettiin kolme kerrosta ja sama määrä kiiltävää lakkaa. Lopputulos on ihan ok, mutta mitään 100% täydellistä siitä ei uurastuksesta huolimatta tullut.

Pohja vihdoin värissään. Ei täydellinen, mutta saa luvan kelvata. Väri on hieman hankala saada oikeuksiinsa pimeää pohjaa kuvatessa.

 

Moottorin kasaus

Kone kiinnitettynä pukkiin. Jakopään suoja ja "harmonic balancer" hihnapyörineen kiinnitetty paikalleen.

Loiskelevy ja kunnostettu öljypumppu kiinnitettynä paikalleen.

Heinäkuussa 2012 Hiomopalvelusta tuli soitto, että miten pitkälle motti kasataan. Tokihan se järkevintä olisi ollut ottaa täysin niputettuna, mutta nuukuus iski tässäkin kohtaa. Koneen alakerta kuitenkin kasattiin oikeastaan kokonaan. Kampura, kiertokanget ja männät asennettiin jo hiomolla kaikkine uusine laakereineen. Kannet kasattiin myös uusien venttiilien, jousien ja nostajien osalta. Reilun viikon kuluttua osat olivat noudettavissa. Kone kiinnitettiin ensitöikseen kiinanmalliseen moottoripukkiin joka alkoi jo kohtuu varhaisessa vaiheessa näyttää antautumisen merkkejä. Pienillä muutoksilla pukki alkoi kuitenkin vaikuttaa jo kohtuullisen kestävältä.

Kannet kiinitettynä.

Kasaaminen aloitettiin kansista. Mitään rakettitiedettä ei asentaminen ollut joten suhteellisen nopeasti kone alkoi näyttää jo valmiimmalta. Apuna tekniikan kasaamisessa oli Henri I. Kummasti myös tuntuu varmemmalta kun momenttiavaimenakin toimi astetta parempi versio sen tavanomaisen parinkympin halppismallin sijaan. Imusarjan alle tuleva jonkinlainen huohotinkansi täytyi vielä kertaalleen pestä ja maalata ennen asentamista. Väriksi tuli pakosarjoissakin käytetty manifold grey, jota valmistaa POR 15. Lähestulkoon kaikki koneen osat ja apulaitteet olivat kunnostettu jo ennen moottorin valmistumista, joten työ oli varsin bolt on tyyppistä. Best gasketin tiivistesarja osoittautui varsin laadukkaaksi ja monipuoliseksi sillä siitä löytyi myös useita vaihtoehtoja eri tiivistekohteisiin.

Pientä fiilistelyä venttiilikoppien kanssa. Huohotuskansi vaatii vielä uuden väri päälleen.

Kone saatiin lähes valmiiksi asti kunnes muistin että öljytikun kanssa oli ollut jonkilaista hankaluutta. Tikku ei liukunut putkessa sulavasti vaan se tökki. Öljytikun putki vaikutti alkuperäiseltä, mutta lopulta selvisi että se on katkennut ja se on korjattu asentamalla pieni putkenpala kahden osan väliin. Ilmeisesti tyyppivika näissä koneissa. Ebaystä löytyi Chip's Caddys niminen paja joka myi uustuotanto putkia, joten tilaukseen lähti yksi kappale. Kone jäi nyt hieman vaiheeseen mutta nyt oltiin jo lähellä.

Kun mittatikun putki vihdoin saapui oli sen mukana kohtuullisen kattavat ohjeet joissa kehotettin ensimmäisenä poistamaan moottorin öljypohja. Tämä sen vuoksi että putkea täytyy hieman taivuttaa ettei se osu kampiakseliin sen pyöriessä. Hieman siis pisti potuttamaan sillä pohja oli juuri kiinnitetty uudella tiivisteellä ja vielä liimalla. Ei ollut siis ihan pieni homma irroittaa sitä. Neljän tunnin ähkimisen ja parin katkenneen mattoveitsen jäljeen oli pohja jälleen irti. Vanhat tiivistejämät ja liimat piti samantien putsata että kaikki olisi valmista uuden tiivisteen asennusta varten. Uusi mittatikun putki keltapassivoitiin ennen asennusta sillä se oli terästä ja ilman mitään suojapinnoitetta. Laitoin hieman tiivistemassaa putken ympärille ennen asennusta mikä hankaloitti asennusta suunnattomasti. Putki ei liukunut enää kovinkaan helposti ja sitä joutui takomaan aikalailla. Putken kartiomainen suuaukko hieman litistyi asennuksen vuoksi, mutta lopulta sain palikan paikalleen ja taivutettua sen pois kampuran tieltä. Työkaverin kanssa tuli puheeksi 50-luvun kasikoneen toleranssit joten päätin olla asentamatta öljypohjaa vielä kiinni, sillä tarkoituksena oli vielä tarkastaa koneen jakopää ennen lopullista asennusta. Pientä hienosäätöä siis ja kohta otetaan savut ulos!

Uusi öljytikunputki asennettuna.