Pakoputken kannakkeet

Alkuperäiset kannakkeet olivat kutakuinkin tallessa mutta melkoisen hapertuneet.

Pakoputken kiinnikkeet ovat tällaisessa 50-luvun tuotteessa tehty niittaamalla kumilevy teräskannakkeisiin. Rakenteella on saatu aikaan se että putkisto ei ole paikallaan täysin staattisesti vaan joustaa kun se ajellessa silloin tällöin sattuu tärähtämään. Kiinteästi asennettu putki ei kauaakaan kestäisi alustassa, kun se alkaisi murtumaan jatkuvan tärinän aiheuttamana. Vaikka kyse on näinkin arkisesta komponentista ei tarjontaa juurikaan Cadillaciin käyvistä kannakkeistä ole. En oikeastaan ollut edes juuri ehtinyt suoda ajatusta kyseisille osille, kun törmäsin ebayssa uustuotanto kannakkeisiin. Kannakkeet oli valmistanut jokin jenkkiläinen pikkupaja ja tehnyt niitä ainoastaan pienen sarjan. Hinta oli myös sen mukainen, sillä 420€ kuluineen kyseisistä osista ohjasi jälleen kerran tekemään itse. Autossahan oli putket paikallaan ostettaessa, tai pikemminkin ne haparot pierunkuoret roikkuivat osittain maassa. Kannakkeet kaavittiin purkuvaiheessa talteen ennenkuin putkiston jämät heitettiin romukuormaan. Syksyllä 2012 kaivelin kaikki kiinnikkeet mitä löysin ja purin niistä vanhat kumit. Kannakkeet hiekkapuhallettiin ja sinkittiin uudelleen. Etrasta löytyi liukuhihnoissa käytettävää 8-vahvikekerroksella olevaan kumimattoa, jota päätin käyttää kannakkeissa. En halunnut kayttää kumin kiinnittämiseen pulttiliitosta koska siitä oli huonoja kokemuksia jo Mercuryn kannakkeista. Pulttiliitos löystyy helposti, joten se täytyy kiristää melko tiukalle. Kun rauta puristuu kumia vasten se kuitenkin aiheuttaa leikkaavan pinnan kumiin ja ennemmin tai myöhemmin kumi katkeaa. Niinpä päätin käyttää alkuperäistyylisesti niittejä. Niittien löytäminen oli kuitenkin hankalaa sillä vanhat niitit olivat n.7mm paksuisia. Ainoat järkeenkäyvät mitä löytyi olivat IKH:n valikoimista. IKH:n niitit olivat niittokoneen teriin tarkoitettuja,mutta ajavat mainiosti asiansa myös kannakkeissa.

 

8mm liukuhihnakumia leikattuna muotoon ja hiottuna.

Kumilevyt leikattiin vanhojen mukaisiksi vannesahalla. Vanhat kumit olivat varsin veyneitä joten melkoiseksi arpapeliksi tuo koon määrittäminen muodostuin mutta lopulta ne onnistuivat varsin hyvin. Sahatut palat hiottiin nauhahiomakoneella sileiksi ettei sahan jättämä reuna aiheuta otollista repämiskohtaa kumiin. Kiinnitysniitit hakattiin kuulapäävasaralla kupumaisiksi. Kootessani huomasin kuitenkin, ettei kaikkia kiinnikeitä ole tallessa eikä niitä etsinnöistä huolimatta löytynyt. Niinpä leikkasin ja särmäsin puuttuvia vastaavat kannekkeet uudesta 3mm teräslevystä. Myös uudet kannakeet puhallettiin ja sinkittiin. Hyvänä apuna kannakkeiden vertailussa ja myöhemmin kiinnityksessä oli jo aiemmin ebaystä tallentamani kuva myynnissä olleista kiinnikkeistä. Samaisen kuvan avulla huomasin myös että omaan autooni oli jossain vaiheessa eksynytkin tarvikemallinen kanneke josta en olisi ollut muuten tietoinen. Lopulta sainkin alkuperäisentyyppiset kannakkeet valmiiksi, jolloin myös kolme vuotta tallissa odottaneen Marteliuksen putkiston asentaminen pitäisi olla pala kakkua.

 

Valmiit kannakkeet.