Verhoilut kuntoon

Vaasan verhoomon Paula oli lupautunut hoitamaan Mercuryn uudelleen verhoilun. Niinpä ensimmäiseksi irroitettiin penkit autosta ja vietiin ne irrallisena Paulalle kunnostettavaksi. Sillä välin siivosin auton kaikesta roskasta mitä sinne oli vuosien saatossa kertynyt ja irrotin vanhat matot pois. Auton pohja oli erittäin hyvässä kunnossa eikä siinä ollut laisinkaan ruostevaurioita. Halusin kuitenkin ettei siihen myöskään tule sellaisia, joten hioin lattian puhtaaksi kaikista maton ja lian jäämistä sekä pintaruosteesta. Sen jälkeen maalasin koko lattian kauttaaltaan raskaankaluston puolikiiltävällä mustalla. Uusi matto vaati hieman sovittelua että se saatiin istumaan edes jotenkuten, mutta vieläkään en ole siihen täysin tyytyväinen. Auton ovipahvit olivat hyvässä kunnossa, joten niille riitti ainoastaan pesu.
Hattuhylly oli pehmennyt pahoin vuosien saatossa, joten päätin tehdä sen uusiksi. Tein pohjan kovalevystä, johon porasin reilusti reikiä kaiuttimien kohtiin kuten se on toteutettu alkuperäisessäkin. Alkuperäinen pahvi on ollut turkoosinvärinen itsessään, mutta päätin tehdä hieman Cadillacmaisemman toteutuksen käyttämällä muovista verkkoa jonka maalaisin sisustan turkoosilla. Näin hyllystä saatiin selkeä ja siisti.
Auton alkuperäinen radio ei FM taajuuksia soittanut, mutta musiikkia piti kuitenkin saada. Niinpä löysin sattumalta poistomyynnistä jo aiemmin kaavailemani Pioneerin DEH77MP soittimen, jolle rakensin kojalaudan alle Corollan telineestä ylösalaisin käännettynä ja mattoverhoilumateriaalista kotelon. Valmis paketti maalattiin sisustaan sopivaksi.
Vuotavan pakoputket kohtalo ratkesi kertaheitolla eräällä Vähänkyrön reissulla, kun roikkuva vaimennin (ja ainoa sellainen) jäi erään harrastajan pihatielle. Onneksi työtilat olivat lähellä ja loputkin harranneet romut saatiin irroitettua ja autolla Lähdettiin ajamaan kohti isoakyröä pelkän pakosarjan ja downpipen avulla. Seuraavaksi otin yhteyden Marteliukseen, jolta onneksi löytyi alkuperäisputkiston valmistuskaavat, ja uusi putkisto laitettiin tilaukseen. Putkisto saapui sopivasti verhoilujen ollessa työn alla, joten se saatiin vaihdettua samalla.
Kun penkit olivat valmiit, ne haettiin takaisin ja asennettiin paikoilleen. Sen jälkeen auto ajettiin kokonaisena Paulalle kattoverhoilun asennukseen. Parin viikon päästä haimme auton pois jota kelpaa esitellä jo muillekkin.

Uudet verhoilut tekivät ihmeitä. Kojelaudan alle asennettiin nykyaikainen soitin, jolle tein telineen romislöydöstä.

Takavaloissa on Montclair mallissa erityiset "tuutit" jotka ovat alkujaan kromatut. Muovinen takavalo ja samaa materiaalia oleva tuutti olivat kuitenkin toiselta puolelta rikkoutuneet, joten etsin Ebaysta uuden valon. Koristetuutin etsintä ei ollutkaan niin helppoa ja onkin suoranaista tuuria, että sellainen listattiin juuri myyntiin. Irroitin molemmat tuutit ja poistin niistä vanhat pinnoitteet. Osat hiottiin ja maalattiin hiontaväriin, jonka jälkeen ne vesihiottiin aina 2000 karkeuteen. Osat lähetettiin uudelleen pinnoitettavaksi ja niiden mukaan tulivat samanlaisen pohjatyökäsittelyn saaneet sisäovenkahvojen rungot.

Takavalo oli ilmeisesti peruutettu johonkin, jolloin muovi oli lohjennut. Ehjien osien saaminen oli kiven alla.

Ehjä takavalon linssi ja kunnostettu "kromituutti".

Vääränmallinen tarvikevaimenin oli kaikenlisäksi asennettu alkujaan väärin päin. Lopulta putki ruostui puhki ja vaimennin jäi tielle.