 |
| Kohti uusia seikkailuja. |
Näyttelyn jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan läpikäydyllä autolla. Jo aiemmin tehdyt muutokset alustaan paransivat ajotuntumaa melkoisesti, mutta nyt myös auton olemus ja ulkoinen kunto alkoivat vastata vaatimuksia. Uudet rättirenkaat olivat myös yllättävän hyvät ajaa, vaikka niiden käyttäytyminen huonoilla pikiteillä onkin melko arvaamatonta. Monenmoista paikkaa autosta vielä löytyy mitkä vaatisivat pientä kunnostusta. Yksi näistä on amerikassa viime vuosikymmenellä suoritettu ylimaalaus. Maalipinta on jo alkujaan hieman mattamainen, ja kolhujakin on jo ajan saatossa kertynyt. Alkuperäinen väri on lisäksi aavistuksen vihertävämpi. Pinta on kuitenkin kohtuullisen ehjä ja siedettävä, joten uudelleenmaalaus ei ole ajankohtaista vielä hetkeen. Kone toimii hienosti, mutta tiivisteet olisi syytä vaihtaa pienten öljyvuotojen ehkäisemiseksi. Vaihdelaatikko sen sijaan vaatisi hieman läpikäyntiä, vaikka tienpäälle se ei ole vielä kertaakaan jättänyt. Mercurystä ei ollut tarkoituskaan entisöidä mitään virheetöntä show-autoa, vaan koko perheen yhteinen cruising peli jolla voidaan tehdä kaikenlaisia reissuja yksin tai erikseen. Kovin montaa vastaavaa autoa ei ole tienpäällä vastaan tullut, kun vertaa esimerkiksi -59 Cadillaciin joita näkyy nykyään turhankin usein. Vaikka Cadillac tuntui ostettaessa suorastaan jäätävän isolta autolta, on Mercury kantikkaampine muotoineen vielä kookkaampi laiva. Silti vanhus kulkee ketterästi myös kaupungissa vaikka äärimittoja on melko hankala hahmottaa.
Mercury museokatsastettiin keväällä ja se meni tarkastuksista hienosti läpi. Mustat kilvet tilattiin samantien auton katsastuksen jälkeen, eikä valkoisia kilpiä ehditty käyttää lainkaan. Onneksi lyhyitä rekisteritunnuksia oli jälleen saatavilla tuolloin. Luulenpa että Toivo-vaarikin olisi tyytyväinen lopputulokseen.
 |
| Pohjanmaa, jenkki ja auringonlasku. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti