Katsastusreissu

Kevätaurinngon porottaessa koko viikon maaliskuun puolessä välissä päätin ottaa seuraavan maanantaipäivän töistä vapaata ja hoitaa Cadillacin paperiasiat kuntoon. Vakuutusten saaminen muodostui haastavaksi kun autosta ei ollut minkäänlaisia papereita ja sen vuoksi päätin hoitaa auton katsastuksen jo ennen tulevaa American Car Showta.

Cadillac Lapuan autohuollossa pyörienkulmien säädössä.

Aivan nappiin operaation startti ei kuitenkaan mennyt kun sunnuntai iltana lumisadealue peitti koko Länsi-Suomen. Lämpöasteita oli kolme, kun päätin lähteä ajamaan auto Isostakyröstä Lapualle. Tarkoitus oli heti seuraavana aamuna viedä auto pyöränkulmien säätöön Lapuan Autohuoltoon J.Pihlajamaalle. Vaikka lumisade piiskasi caddyä koko matkan, se kuitenkin suli heti maahan tullessaan ja auto saatiin ehjin nahoin Lapualle veljen talliin. Aivan ongelmitta matka ei kuitenkaan sujunut sillä puolivälin tienoilla konehuoneesta alkoi kuulua hirvittävä vinkuminen. Koska kaikki kuitenkin vaikutti olevan kunnossa, jatkoin matkaa perille asti.

Ja yläilmoissa jatketaan Etelä-Pohjanmaan autokatsastuksessa Seinäjoella.

Seuraavana aamuna startatessani auton tallista alkoi kuulua lisää mielenkiintoista vollotusta. Tälläkertaa kohde paljastui laturiksi. Korjaamolla mekaanikko hoiti melkoisesti poskellaan olleet pyöränkulmat kuntoon. Seuraavaksi ihmeteltiin laturia jonka päätypusla todettiin lopulta väljäksi ja sen hihna poistettiin kokonaan käytöstä väliaikasesti. Lapuan katsastusasemalla oli ruuhkaa, joten lähdimme ajamaan edelleen konehuoneesta tulleen vinkumisen säestyksellä matkaa kohti Seinäjokea. Kumma kyllä vinkuminen lakkasi Nurmon keskustan liepeillä, joten arvoitukseksi jää mistä ääni lopulta tuli. Sitä kun ei saatu selville edes korjaamolla. Etelä-Pohjanmaan autokatsastuksella suoritettiin sitten varsinainen rekisteröintikatsastus. Lumisade alkoi pikkuhiljaa kerryttää sohjoa tienpintaan ja hieman jo alkoi jännittää paluumatka Isoonkyröön pelkän liikennevakuutuksen turvin ja käytännössä ilman valoja olevalla autolla. Ajelu kun piti hoitaa akun voimalla laturin ollessa poissa pelistä.

Katsastuksessa ei ongelmia ollut. Olihan auto käytännössä täysin uusi, joten inssikin päätti jättää alustan testailut sikseen. Jarrutesterin jälkeen kaivettiin runkonumero esiin ja ryhdyttiin tekemään paperitöitä. Niissä menikin sitten kauemman aikaa kuin itse katsastuksessa ja lumentulo vain jatkui ulkona.

Hullut pohjalaaset liikenteessä.

Parahiksi juuri puoli neljän ruuhkaan päästiin kassan kautta liikkeelle. Samantien nokka kohti Isoakyröä maltillisten pyyhkijöiden ja valojen käytön saattamana. Töistä palaajille loskassa auraava -59 Cadillac tuotti varmasti sekä hämmennystä että ärtymystä. Letkaa nimittäin kertyi jonkun verran Ylistaroon päästyämme. Ihme kyllä rättirenkailla oleva painava Cauko oli yllättävän hyvä ajaa myös loskassa eikä lipsumista tapahtunut suuntaan taikka toiseen. Jo aivan Isonkyrön liepeillä sää muuttui lopulta aivan täydeksi talveksi ja jännitys sen kuin tiivistyi. Kaikesta huolimatta pääsimme kotiin kunnialla ja täytyy sanoa että kaikka sitä pitää ihmisen kokeilla. Toivottavasti tämä oli nyt käkkylän viimeinen kosketus talviolosuhteisiin.

Syvennyksissä olevat valot keräävät aika huolellisesti kaiken loskan tienpäältä.

Sitten kun kädet lakkasivat tärisemästä, oli aika ryhtyä tiskaamaan autoa. Ja olihan se likainen, suorastaan jäätävän likainen. Sadeasu päällä makasin loskassa ja pesin auton pohjaa, pakoputkia, runkoa jne. Olisihan sitä varmasti mukavampaakin tekemistä. 3-tunnin pesurupeaman jälkeen kaikki näytti taas siltä ettei mitään olisi tapahtunutkaan ja pääsin irroittamaan laturin autosta. Laturin päätyholkki oli selkeästi hioutunut ovaaliksi ja se matkasikin pikahuoltoon Skinnars Verkstadiin Vaasaan sillä itse en olisi ehtinyt sitä ennen ACS:sää enää saada kuntoon.

Laturin kommutaattorin päätypusla oli kulutut soikeaksi.

Pari päivää myöhemmin jätin myös autoveroilmoituksen ja sitä muutaman kympin laskua odotellaan nyt sitten että saataisiin peltikilvet hankittua.