Kromit kotona | Takapuskurin asennus

Kromaus lienee ollut tämän projektin suurin murheenkryyni. Aiemmissa teksteissäni jo syihin viitanneena en ala enää käymään tapahtumia läpi, mutta sen verran voi todeta että hommat on nyt siltä saralta valmiit. Erittäin iso kiitos täytyy lähettää Puolaan Artmet chromin Arturille, joka hoiti osieni uudelleenpinnoituksen. Puolassa kävi siis kolme satsia kromeja. Ensimmäinen lähetys sisälti ikkunan karmit, toinen siipien päät ja etulokasuojien listoja ja viimeinen satsi puskurit eteen ja taakse sekä maskin huulen. Toimitusajat olivat kahden ensimmäisen lähetyksen kanssa 3-4kk, mutta kolmas ja suurin setti osia yllätti positiivisesti, sillä jo reilun kolmen viikon kuluttua lähetyksestä Artur ilmoitti osien olevan valmiit! Melkoinen aikataulukiri siis. Toimitusaikoihin toki vaikuttaa ajankohta, joka kahdessa ensimmäisessä tilauksessa oli keväällä. Kesän kynnyksellä kun on muutama muukin harrastaja huutelemassa osiensa perään, ei luvatut toimitusajat ehkä aina pidä. Puskurit sen sijaan lähtivät matkaan Syyskuussa ja olivat siis valmiit heti Lokakuun alussa. Syksy on siis selvästi rauhallisempaa aikaa myös kromaamossa. Hinta-laatu suhteeltaan parempaa kromaamoa sa hakea. Laatu kun on ollut ensiluokkaista, mutta hinta huomattavasti kilpailijoita edullisempaa. Hinnoittelu tapahtuu aina asiakas- ja osakohtaisesti. Suosittelen lämpimästi kromientisöintiä Artmetilla.

Kromauksen jälki oli jälleen kerran ensiluokkaista.

Hankaliin syvänteisiin kromi ei pääse kunnolla pinnoituksen aikana.

Puskurit saapuivat siis syksyiseen Suomeen, ja samantien kävin ne kaikki yksitellen läpi. Caddyn puskurit koostuvat osista, toisin kuin monissa aikakauden autoissa ne on yksiosaiset. Etupuskurissa on 6-osaa ja takpuskurissa 3kpl. Lisäksi maskin keskellä kulkee "huuli" joka koostuu kolmesta osasta. Uudelleen kromattujen puskurien taustat kannattaa aina maalata, ajoi autolla sitten ympärivuotisesti tai ei. Pinnoitusteknisesti tausta jää vähän paitsioon prosessissa, eikä siellä oleva kromi ole kovin vahva tai pahimmassa tapauksessa sitä ei aina edes ole. kaikissa osissani galvanointi oli kauttaaltaan myös takapuolella, mutta ruosteen kukkien ehkäisemiseksi halusin maalata ne varmuuden vuoksi. Hain hyvin tarkoitukseen soveltuvaa Hammeriten "directt to galvanized" hopeamaalia paikallisesta Motonetista ja maalasin osat sisäpuolelta kertaalleen. Maali tasoittui hyvin ja oli erittäin riittoisaa. Kaikkiin osiin tuota kului n. 4dl.

Hammeriten Direct to galvanized maali toimii ominaisuuksensa puolesta mainiosti puskurien taustojen maalaamiseen.

Takapuskurin tausta kertaalleen maalattuna.

Kuivuessaan maali tasoittuu hyvin.

Suojamaalin jälkeen osat pakattiinkin uudelleen kelmuun ja matka jatkui kohti Pohjanmaan tallia. Ensimmäiseksi työn alle pääsi takapuskuri, sillä perän osalta kaikki muu oli jo kiinni autossa. Keulan kasaamiseen meneekin vielä tovi, joten etupään kromit saa vielä odotella vuoroaan.

Tukiraudat paikallaan. Ne puhallettiin ja maalattiin pulverilla.

Takapuskurin tukiraudat oli odotelleet hyllyssä jo viitisen vuotta. Ne oli aikanaan puhallettu ja pulverimaalattu sekä lakattu. pultit vaihdettiin pääosin uusiin vastaaviin, mutta osa sinkityistä alkuperäispulteista pääsi vielä käyttöön.

Perutuusvalojen pohjat komponentteineen oli kunnostettu jo valmiiksi.

Pienien säätötoimenpiteiden jälkeen takapuskurin "maski" istui myös paikalleen.

Peruutusvalon pohjat oli tehty myös jo aiemmin valmiiksi, joten niille riitti uusien kiinnityspulttien valmistaminen ja asennus paikalleen. Lisäksi paikalleen löysi kunnostettu rekisterikilven valo.

Puskurin asennus vaatii mielellään ainakin kaksi käsiparia.

Asennuksessa tarvittiin sitten hieman lihasvoimaa sillä tuollainen monikymmenkiloinen mötikkä ei ihan yhdelläkädellä paikalleen nouse. Petrin kanssa asensimme puskurin ensin hollille ja jatkoin säätötoimenpiteitä seuraavana päivänä. Muutamaan irroitus /kiinnitys harjoituksen jälkeen asento alkoi vaikuttaa siedettävältä, vaikka aivan varauksettoman tyytyväinen en siihen vieläkään ole. Jatkotoimenpiteet kuitenkin edellyttäisivät tukirautojen kevyttä modifioimista sillä tehtaan säädöt ovat nyt tapissaan. Hieman harmaita hiuksia aiheutti myös tankin luukun jousen asennus sillä siitä ei ollut ainuttakaan kuvaa tullut otettua purettaessa. Onneksi Alakosken Kari lähetti kuvan omasta autostaan ja lopulta tarvittavat osat jousen kiinnittämiseen löytyi.

Jousen kiinnitys tankinluukkuun oli suuri mysteeri ilman ohjeita.

Peräpää alkaa olla nyt nipussa ja se viisysin olemus alkaa vihdoin näkyä. Kontin puolella projekti vielä jatkuu uusien pahvien tekemisellä ja verhoilemisella, mutta ulkoapäin alkaa olla jo valmista.

Pientä hienosäätöä siellä täällä.