sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kardaanin kunnostus ja perän stefa


Kardaani paloiteltuna.

Kuten muidenkin osien kohdalla, ei myöskään kardaanin kunnosta ollut minkäänlaista tietoa. Mitään ulkoisia vaurioita putkissa ja haarukoissa ei näkynyt eikä ristiniveletkään olleet mitenkään erityisen kuluneet. Kardaanin tukilaakerin kannatinkumi oli perstonnut ja käyttökelvoton, mutta kaikki muu näytti ehjältä. 2012 loppuvuodesta otin osat mukaan etelään ja aloitin projektin purkamalla jälleen komponentit puhallusta varten. Tässä vaiheessa olisi ollut syytä hieman paneutua kardaanin sielunmaailmaan sillä kohdistusmerkit osien välille jäivät tekemättä eikä näin ollen ollut minkäänlaista mielikuvaa kuinka päin osat ovat olleet kiinni suhteessa toisiinsa. Noo, osat kuitenkin purettiin ja puhallettiin ja putket sekä haarukat pulverimaalattiin titaanin harmaalla alkuperäisen mustan sijaan. Halusin alustaan jotain pientä väriä, ettei se näyttäisi aivan totaalisen mustalta vaikkakin päätös tehtiin alkuperäisyyden kustannuksella. Ristinivelten oikeat koot ja mallit tarkastutin pitkän linjan Cadillac harrastajan Hessun avulla ja osat tilattiin työkaverin kautta Racer's placestä. Muutaman viikon odotuksen jälkeen nivelet saapuivat suomeen ja pystyin aloittamaan kokoamisen. Hapero kannatinlaakerin kumi puhallettiin ja annoin rungon vaihdossa Hessulle, jolta sain uudelleen vulkanoidun kannakkeen. Puhalsin vielä uuden kannakkeenkin sillä se oli pintaruosteessa ja maalasin sen kauttaaltaan mattamustaksi. Osa ei tule näkymään mihinkään, mutta tieto siitä että se on ruosteessa olisi syönyt miestä jatkuvasti. Uusi laakeri löytyi Caddydaddyn valikoimasta. Koska mitään merkkejä alkuperäisestä asennus asennoista ei ollut oli mentävä parhaan arvauksen perusteella. Joistakin pienistä käytöstä tulleista jäljistä pystyi päättelemään jotain, mutta tarkkaa asentoa on lähes mahdoton enää tarkistaa. Mahdollisuudet ovat 50/50 ja mikäli tärinää ilmenee otetaan kardani uudestaan työn alle ja tasapainoitetaan uudelleen. Ristinivelet asentuivat paikoilleen mukavasti työhön tarkoitetun puristimen avulla. Myös youtubesta löytyi hyvin aiheeseen liittyviä opetusvideoita.
 
Precisionin ristinivelet toimitti Racer's Place. Taaimmainen nivel on muita jämäkämpi.

Maalatut osat valmiina nivelten asennukseen.

Perämurikka tarkastettiin jo parisen vuotta aiemmin veljen toimesta. Perässä olleet öljyn jämät olivat valuneet säilytyksen aikana hyllylle, joka kieli akselin stefan olevan entinen. Ostin valmiiksi US-partsilta uuden stefan ja tarkoitus oli irroittaa yoke ja sitä paikallaan pitävä kartiomutteri eräs viikonloppu. Mutteri ei se niin vain auennutkaan, ei edes 2m jatkovarrella saati pulttipyssyllä. Käännyin jälleen Hessun puoleen ja suosituksena oli käyttää niin isoa pyssyä kuin löytyy. Juha lainasi töistään ”ison mopon”, jolla mutteri sitten saatiin viimein auki. Stefan vaihdosta ei kuitenkaan tullut mitään sillä uusi stefa oli väärän kokoinen. US-Partsilla ei ollut oikean kokoista stefaa hyllyssä, joten oikeanlainen tiiviste tilattiin Rockautosta. Seuraavana viikonloppuna perä saatiin vihdoin kasaan ja uudet öljyt tupaan. Mitään ei ole ulos tullut, joten korjaus näyttäisi onnistuneen hyvin. Seuraavaksi asennettiin kardaani paikalleen ja kiinnitettiin perään. Etupää jäi odottamaan vaihdelaattikon ja tekniikan asennusta.
 
Murheenkryyniksi osoittautui perän yoken mutteri.
 
Uusi stefa asennettuna ja yoken voi ruuvata takaisin kiinni. Kiinnitys on tarkkaa sillä kiristysmomentti määrittää samalla perän laakereiden esijännityksen. Onneksi mutterin asento oli tälläkertaa merkitty.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti