Osien kunnostusta: Carter AFB

Alkuperäinen Carter AFB oli totaalisen jumissa.

Kuten kaikki muukin, oli Cadillacin Carter AFB - Kaasari auton alkuperäinen #matching osa. Kasassa ollessaan kokeilin kaasuttimen vivustoja ja läppien toimintaa, mitä kerta kaikkiaan ei ollut. Yksikään vipu saati sitten kaasuläppien akseli ei liikkunut yhtään minnekkään. Purkamisen jälkeen Carter vietti jonkin aikaa eläkepäiviä, kunnes otin sen kunnostettavaksi keväällä 2010.  Liotin kaasaria ties millä myrkyillä, mutta lujassa oli. Purin kaikki irti lähtevät osat jonka jälkeen puhalsin ne lasikuulalla. Lasi ei kuitenkaan irrottanut tarpeeksi pinttynyttä likaa ja hapettumia joten puhalsin koko roskan alumiinioksidilla. Suurimmaksi ongelmaksi purkamisessa muodostui läppien akselit. Läpät ovat kiinni ruuveilla, mutta päät on lyöty linttaan jenkapuolelta etteivät ne pääse avautumaan. Avaamisyritys ei tuottanut mitään muuta kuin katkenneen kannat, joten jouduin poraamaan ruuvit irti. Ilman läppiäkään ei akseli irronnut vaan se piti puristaa ulos prässillä. Valukotelo ei ilmeisesti oikein tykännyt rajusta lämmittämisestä sekä prässäämisestä joten kieroonhan se meni, tai niin ainakin Lahtelainen harrasteautokorjaamon yrittäjä kertoi sen jälkeen kun kaasarin hilut korjaussarjoineen ja varaosakaasareineen olivat viettäneet siellä muutamia kuukausia. Jälleen siis yksi turha kunnostustyön osto yritys. Tyhmänä en ostanut kaverilta varaosakaasaria mukaan ja seuraavan kerran soittaessani erään viisysin alkuperäiskaasari oli matkannut kuusankoskelle.
Jätin homman tuolloin siihen sillä tärkeämpää tekemistäkin oli kuin kaasarin kunnostus.

Carter AFB No.2 juuri pintapuolisesti puhallettuna odottamassa purkamista.

Kesällä 2011 moottori alkoi olla jo niin hyvässä vaiheessa että myös Carter saisi pian olla hankittuna. Amerikkalaisen Cadillac osamyyjän raju hinta tehdaskunnostetulle palikalle ilman hyväksyttyä runkopalautusta yskitti sen verran että piti keksiä jotain muuta. Jos vanhan matching numbers Carterin olisi lähettänyt kaverille palautuksena olisi hinta hieman inhimillisempi. Omaa puhallettua (ja kieroa) runkoa mies ei tietenkään hyväksynyt, joten päätin etsiä jostain toisen. Ongelmaksi muodostui se ettei 1959-60 vuoden 390 koneeseen numeroiltaan vastaavia alkuperäiskuntoisia saati sitten halpoja Cartereita ollut tarjolla edes Ebayssa tungoksessa asti. Sattumalta eräs Cadillac clubin jäsen tarjosi omaa auton peräkontissa mukana tullutta kaasaria vaihdossa minulle ylimääräisiin alkuperäisiin -60 malllin äänitorviin. Kauppa hoidettiin päikseen ja tutkiessani vaihtokaasaria totesin sen jo ilmeisesti kertaalleen kunnostetuksi tai erittäin hyväksi alkuperäiseksi. Kyseinen AFB oli numerosarjaltaan juuri -59 soveltuva, juuri kuten halusin. Koska korjaussarja minulla jo löytyi päätin kuitenkin kokeilla kepillä jäätä ja tehdä remontin itse. Saisihan sen sitten vaihdettua uuteen jos niikseen käy. Homma otti kuitenkin heti takapakkia, sillä jo hankittu korjaussarja oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. ilmeisesti se oli jäänyt jonnekkin edellisen käyttöautoni säilytyslokeroon sillä juuri ennen myyntiä oli tuomassa pussia Lahteen. Etsinnöistä huolimatta osat pysyivät piilossa joten pakkohan ne oli uudet tilata taas. Onneksi kyseisen mallin korjaussarjaa ei ole juuri hinnalla pilattu.
Uudessa kunnostusprojektissa päätin olla hieman hellävaraisempi osien suhteen. Uudessa lähtokohdassa kaikki kuitenkin liikkui. Puhalsin tälläkertaa koko paketin kevyesti alumiinioksidilla päällipuolelta ennen purkamista. Purkamisen jälkeen teräsosat vietiin sinkittäväksi ja alumiiniset rungot puhallettiin lasikuulalla pinnan siloittamiseksi. Runkojen sisäosia ei puhallettu välysten muodostumisen estämiseksi. Kaikki kolot ja irto-osat puhdistettiin erityisen tarkasti ettei lasia jäisi minnekkään. Puhdistuksen jälkeen kuoret maalattiin hapettumisen estämiseksi Eastwoodin Carb renew II hopealla joka osoittautui varsin hyväksi aineeksi. Maalille luvataan hyvää bensiininkestoa ja 150'c asteen lämmönkestoa. Vanhasta romukaasarista käytettiin kasausvaiheessa alkuperäinen automaattisesti ilman lämpötilan mukaan muuttuva rikastin uuden kaasarin puuttuvan tilalle sekä muutamat ruuvit tulivat tarpeeseen. Korjaussarja käytettiin kokonaisuudessaan. Carter säädettiin niin tarkasti tehdas asetuksiin kuin mahdollista, joten toivon mukaan se nyt sitten toimii. Ainahan on vielä mahdollista hankkia uusi, mutta ei se ainakaan ulkonäöllisesti enää juurikaan parane.

Juuri kunnostettu #Matching Carter odottaa asennusta.

Graafista suunnittelua

Kesällä -12 päätin suunnitella tallille, eli käytännössä veljesporukalle oman logon. Kaikennäköisiä hot-rod vaatteita on näyttelyt pullollaan joten vinkkejä suunnitteluun saa vaikka millä mitalla. En kuitenkaan ottanut mitään olemassa olevaa grafiikkaa pohjalle vaan käytin omia valokuviani ja omaa osaamistani photoshopin saralla. Logosta tuli ihan kelpo ja päätin tehdä seuraavaksi klopeille paidat. Tällähetkellä retut ovatkin harvinaista herkkua, mutta tarpeen vaatiessa niitä voidaan kyllä myydä halukkaille tilauksesta. Kesäksi 2013 on ainakin tulossa uusi malli tai jopa parikin. Wacomin kynä kädessä kikkailu on mukavan kevyttä väliaikaviihdettä raskaan entisöintiprojektin lomassa.

Cadillac Club of Finland - Kesäpäivät 9.6.2012

Kesämatkailua parhaimmillaan.

Vaikka Cadillac ei olekaan lähelläkään valmista oli clubin kesäpäiville päästävä omalla autolla. Mikään käyttöauto ei oikein vaikuttanut hyvältä valinnalta, vaikkakin se olisi ollut huolettomin ratkaisu lähteä matkaan. Niinpä päätin tehdä Mercuryyn pienen tarkistus kierroksen ja katsoa että auto on toimintakunnossa yli 1000 kilometrin reissulle. Starttasin auton perjantaina isostakyröstä ja ajoin hieman epävarmoin mielin ensin Lahteen. Näin pitkää reissua ei auton kanssa ollutkaan tehty sitten sen noutamisen Tampereelta. Vastoin odotuksia matka taittui todella mallikkaasti ilman minkäänlaisia ongelmia. Myös polttoaineenkulutus pysyi maltillisissa 14l/100km lukemissa ottaen huomioon kuitenkin että Montclair on tilattu suurimmalla 430cid moottorilla mitä on ollut tarjolla.

Seuraavana päivänä matkasimme pyhtäälle ja olimme paikalla juuri sopivasti kun cruising kohti Kotkaa ja Route 66 ravintolaa starttasi. Mercury hieman erottui letkassa kymmenien Cadillaccien joukosta, mutta piti puolensa hyvin. Jotkut seurueesta mainitsivat jopa Mercuryn olleen Cadillacceja pröystäilevämpi kaikkinen ylimääräisine koristeineen ja laatikkoimaisine koreineen. Ravintolan somistamiseen sekä ulkoalueen että sisätilojen osalta oli käytetty melkoisesti vaivaa ja olipa tienvarteen pystytetty oma "Cadillac Ranch" esikuvan tapaan. Toisaalta itse ainakin ajattelin olisiko kyseisistä raadoista ollut vielä autoiksi tai ainakin varaosiksi tarvitsijoille maahan pystyttämisen sijaan.

Lauantai-ilta jatkui klubin oman ohjelman mukaisesti Sea Hotel Mäntyniemessä Pyhtäällä. Väkeä oli ihan mukavasti, mutta ottaen huomioon klubin kokonaisjäsenmäärän toivoisi päätapahtumaan tulevan niin paljon porukkaa kuin mahdollista. Myös kaluston määrä näin kasvaisi ja siihen tärkeimpään eli autojen tutkiskeluun ja niistä juttelemiseen voisi keskittyä enemmän. Sunnuntaiaamuna nousimme ajoissa ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen kotia kohti. Auto toimi jälleen moitteettomasti. Lahdessa ehdin päivän verran kruisailla Mercuryllä kunnes sovin kaupat uudesta käyttöautosta. Olin juuri edellisviikolla myynyt aiemmin palvelleen käyttiksen ja tarkoitus oli ajella kesäloman aikana ainakin hetki Mercuryllä. Kauppojen syntyessä jouduin kuitenkin viemään Mercuryn takaisin pohjanmaalle sillä autopaikkoja on käytössäni vain yksi ja isokokoisen jenkkilaivan piilottaminen jonnekkin nurkalle ei ihan onnistuisikaan. Etelä-Suomen ajot jäivät siis tältä erää varsin lyhyiksi, mutta tulipa edes käytyä. Paluumatkalla Lakeuksille onnistuin mitoittamaan polttoainemäärän niin tarkasti että auto sammui veljen pihaan Lapualle. Siinä aikamme ihmeteltyämme syytä "vikaan" päätimme hakea hieman lisää menovettä. Ruohonleikkuriin varatut 3-litraa ei oikein vielä tehneet syvempää vaikutusta tankkiin, mutta parinkymmenen lisälitran jälkeen kasi hörähti jälleen käyntiin. Vaikka kesää oli tässä vaiheessa jäljellä vielä reilusti jäivät omat ajoni varsin pieniksi eikä muihin isompiin tapahtumiin tullut enää suunnitelmista huolimatta lähdettyä. Hieman korjattavaa tulevaksi talveksi sentään saatiin kun lämpömittari lopetti toimintansa ja polttoainetankin koho ilmoittaa lukeman väärin. Lisäksi auton oma nopeusmittari ei toimi. Ebaysta löytyi sopivasti käytetty mittaristo, joka edelleen odottelee asennusta. Tilaukseen joutaa myös lämpötila-anturi ja tankin koho. Pienillä parannuksilla mennään taas ensi kesänä eteenpäin.