Cadillacissa alkoi esiintyä erinäisiä kupruja takapyörän aukoissa jo kesällä 2018. Tuona keväänä jäljet oli vielä mitättömiä, mutta kuuman kesän aikana ne tulivat reippaasti esiin, ja molemmin puolin ilmaantui kittihalkeama fenderskirtin etu-yläkulmaan. Oli siis heti selvää, että jotain siellä alla tapahtuu. En ollut kovinkaan innostunut ottamaan ”valmista” autoa työn alle, joten ajelin sillä ne vähät kilometrit mitä mersuprojektien ohella huvitti aina kevääseen 2021 asti.
Auton hitsauksista otti lopulta vastuun L.Simola Lammilta. Yksi syy valintaan oli mahdollisuus noutaa auto kuljetusautolla, joilloin se saatiin hoidettua myös talviaikaan, kun Caddya ei olisi ollut mahdollista ajaa paikanpäälle. Myös läheinen sijainti Lahteen auttoi. Larilla oli hyviä referenssejä hommista ja hyvä asenne, joten sinne se lähti keskellä lumisinta talvea tammikuun lopulla.
Autoa tehtiin sivuhommina, joten valmistuminen hieman venyi alkuperäisestä suunnitelmasta. Sinänsä mitään merkitystä asialla ei ollut, sillä varsinaista deadlinea ei ollut.
Olihan niissä sitten sanomista ihan riittävästi. Pintapelleissä oli vanhojen saumojen alueella ruostevikaa, mutta suurin ongelma oli kotelon sisällä oleva välipelti. Sisälokarin ja pintapellin välissä on siis tukirakenne, joka oli pahiten ottanut itseensä. Tuohon välipeltiin oli pikkupaikka laitettu aikanaan, mutta tälläkertaa se uusittiin kokonaisuudessaan. Ja että tuohon peltiin pääsee käsiksi tarvii paljon tilaa. Niinpä kaikki pintapellin vanhat korjaukset leikeltiin irti, ja välipellin uusimisen jälkeen pintaan vaihdettiin melko reilu pala.
Saumat on nyt hitsattu koko matkalta umpeen, toisin kuin aiemmin, ja ne on viimeistelty tinankorvikkeella, eli epoksilla.
Huhtikuussa kävin Lammilla maalaamassa sisälokarien puolelta korjatut alueet uudelleen korinväriin ennenkö pakkasin kamat ja lähdin ajelemaan kohti Kurikkaa.
Samalla viikolla luovutettiin pohjanmaan talo ja talli uusille omistajille, joten Caddy pääsi vielä kerran ”kotiin” yöksi.
Tottakai maalarille vienti aamuna lykkäs talven päälle, joten loskassa taas ajeltiin.
Maalauksesta vastasi siis sama Seppäsen Pasi kuten ensimmäiselläkin kerralla. Pasilla oli aika työmaa kittailla kyljet taas muotoonsa, sillä vanhastaankin niissä sitä oli, mutta nyt kyljet ovat pelleiltään suoremmat kuin aiemmin. Maalina saatiin käytettyä samaa PPG:n tavaraa kun aiemmin. Sävy osui juuri nappiin! Samalla maalattiin koko konepelti ja takalasin ja takaluukun välistä alue. Lasin listan alle oli päässyt pieni kuppa.
Samalla kun tuota nyt sepittiin niin uusin toisen puolen kylkilistan, joka oli aiemmin kahdesta tehty ja 5mm liian lyhyt. Tilalle tuli rehti alkuperäinen coupen lista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti