Perusteellista pesua ja kontin verhoilut uusiksi

 Takaluukun verhoilut oli pahasti ottaneet kosteutta talvisäilytyksissä kun kotitallin lämpötila seilasi muutamana talvena 0-25 asteen välillä kun kukaan ei ollut katsomassa perään. Myös kontissa olleet purkkinesteet aiheutti pohjan käpristymisen.

Uudet alaosan panelit tein 2mm polyeteenistä johon tulostutin uuden vinyylin. Edelliskerralla kun tein tuolla omalla kuosilla verhoiluja niin ne printattiin Canvas kamalle. Nyt ne on muovia niin kestonin parempi. Verhoilujen jälkeen panelit kantattiin ruskealla keinonahalla kuten aiemmin. Työstä vastasi Ticabo Kellokoskella ja samalla Tiiti ratusti uuden varapyörän pussin vanhan ruttuisen tilalle.







Syksyn ja kevään ajelujen ja korjausten jäljiltä alusta oli todella sotkuinen. Samoin itse auto oli pölyssä ja sumussa niin sisältä kuin päältäkin. Yksi iso työmaa oli alustan pesu käsin.







Samalla vaihdoin pinnat ja rätit takaisin alle. Vanteetkin oli parin vuoden säilytksessä vähän rähjääntyneet, joten ne piti myös entrata kauttaaltaan. Tein niille myös uudet keskimerkit kun vanhat olivat menneet huonoiksi.





Koppaan tein 3-step myllytyksen että sain sumut pinnasta ja kiillon takaisin. Samalla vesihioin ja kiillotin panelien sumurajat maalauksen jäljiltä.
Kaikki ikkunat kävin pesuaineella ja partaterällä läpi, sille ne oli kaikki maalipölyssä.



Sisustaan tein höyrypesun ja asensin muksulle takapenkille 124-mersusta kotoisin olevan 3-pistevyön, että saadaan uusi istuin kiinni. Tuokin on poistettavissa ilman jälkiä.





Iso työmaa siis oli tälle kevättä. Oikeastaan yllättävän iso. Vähän stressiäkin pukannut aiheesta välillä, joten melko mukavaa, että se vihdoin on taas tehty.. nyt kun vielä pääsisi tapahtumiin.

Takalokasuojat uusiksi

Cadillacissa alkoi esiintyä erinäisiä kupruja takapyörän aukoissa jo kesällä 2018. Tuona keväänä jäljet oli vielä mitättömiä, mutta kuuman kesän aikana ne tulivat reippaasti esiin, ja molemmin puolin ilmaantui kittihalkeama fenderskirtin etu-yläkulmaan. Oli siis heti selvää, että jotain siellä alla tapahtuu. En ollut kovinkaan innostunut ottamaan ”valmista” autoa työn alle, joten ajelin sillä ne vähät kilometrit mitä mersuprojektien ohella huvitti aina kevääseen 2021 asti. 

Auton hitsauksista otti lopulta vastuun L.Simola Lammilta. Yksi syy valintaan oli mahdollisuus noutaa auto kuljetusautolla, joilloin se saatiin hoidettua myös talviaikaan, kun Caddya ei olisi ollut mahdollista ajaa paikanpäälle. Myös läheinen sijainti Lahteen auttoi. Larilla oli hyviä referenssejä hommista ja hyvä asenne, joten sinne se lähti keskellä lumisinta talvea tammikuun lopulla.

Autoa tehtiin sivuhommina, joten valmistuminen hieman venyi alkuperäisestä suunnitelmasta. Sinänsä mitään merkitystä asialla ei ollut, sillä varsinaista deadlinea ei ollut.



Olihan niissä sitten sanomista ihan riittävästi. Pintapelleissä oli vanhojen saumojen alueella ruostevikaa, mutta suurin ongelma oli kotelon sisällä oleva välipelti. Sisälokarin ja pintapellin välissä on siis tukirakenne, joka oli pahiten ottanut itseensä. Tuohon välipeltiin oli pikkupaikka laitettu aikanaan, mutta tälläkertaa se uusittiin kokonaisuudessaan. Ja että tuohon peltiin pääsee käsiksi tarvii paljon tilaa. Niinpä kaikki pintapellin vanhat korjaukset leikeltiin irti, ja välipellin uusimisen jälkeen pintaan vaihdettiin melko reilu pala. 

Canadasta löytyi jo -20 keväällä iäkäs kaveri, joka tekee käsityönä laadukkaita korjauspeltejä viisysiin. Molemmat takakaaret laitettiin tilaukseen ja ne olivat perillä pohjolassa syksyllä kun tulivat konttirahtina Minkkisen Samin kautta. Korjauspalat tulivat siis tarpeeseen, vaikka niissäkin oli pieniä mittaheittoja.



Saumat on nyt hitsattu koko matkalta umpeen, toisin kuin aiemmin, ja ne on viimeistelty tinankorvikkeella, eli epoksilla.





Huhtikuussa kävin Lammilla maalaamassa sisälokarien puolelta korjatut alueet uudelleen korinväriin ennenkö pakkasin kamat ja lähdin ajelemaan kohti Kurikkaa.



Samalla viikolla luovutettiin pohjanmaan talo ja talli uusille omistajille, joten Caddy pääsi vielä kerran ”kotiin” yöksi.



Tottakai maalarille vienti aamuna lykkäs talven päälle, joten loskassa taas ajeltiin.





Maalauksesta vastasi siis sama Seppäsen Pasi kuten ensimmäiselläkin kerralla. Pasilla oli aika työmaa kittailla kyljet taas muotoonsa, sillä vanhastaankin niissä sitä oli, mutta nyt kyljet ovat pelleiltään suoremmat kuin aiemmin. Maalina saatiin käytettyä samaa PPG:n tavaraa kun aiemmin. Sävy osui juuri nappiin! Samalla maalattiin koko konepelti ja takalasin ja takaluukun välistä alue. Lasin listan alle oli päässyt pieni kuppa.



Samalla kun tuota nyt sepittiin niin uusin toisen puolen kylkilistan, joka oli aiemmin kahdesta tehty ja 5mm liian lyhyt. Tilalle tuli rehti alkuperäinen coupen lista.