Äänentoiston päivitys

Jo hyvin projektin alkuvaiheessa törmäsin nettiä selatessani uusiin retrosoittimiin, jotka istuvat paikalleen vanhaan autoon melko autenttisen näköisesti. Toki kokenut harrastaja näkee eron, mutta tavan tallaaja ei ohjelmalähteen vaihtoa huomaa. Caddyn alkuperäinen soitin puhdistettin ja kunnostettiin ulkoisesti, vaikka sitä ei ainakaan toistaiseksi ole tarkoitus paikalleen laittaakkaan. Mankka toimi asiallisesti kun sitä aikanaan kokeilin pian auton hankkimisen jälkeen.

Retrosoundin USA-630 Soitin saapui pohjanmaan perukoille jo 2009 vuonna, joten se kerkesi odottamaan asennusta melkein viisi vuotta. Kaiuttimien suhteen suunnitelmat olivat aukiaaina viime kevääseen asti. Alunperin ajattelin tehdä uudet pohjat itse vakiopaikoille, ja asentaa niihin 2x vakiota pienemmät kajarit stereoäänen saamiseksi. Näin olin tehnyt jo Mercuryyn pari vuotta takaperin.

Päädyin kuitenkin lopulta ostamaan samaisen Retrosoundin koaksiaalikaiuttimet joissa on tuplapuhekelat. Näin yhdestä kaiuttimesta tulee periaatteessa kaksi ja stereoääni on mahdollista saavuttaa, vaikkakin elementit on käytännössä toisissaan kiinni. Näiden ämyrien puolesta puhui myös 70% suurempi bassokartion pinta-ala suhteessa kahteen pienempään kaiuttimeen. Kaiuttimien koot on autossa takana perinteinen 6x9" ja edessä 4x10".

Radion asennuksessa käytin auton alkuperäisiä säätönuppeja sillä mankan mukana tulleet olivat halvan näköiset. Vaihtoehtoja äänentoistolle harrasteautoon on nykypäivänä melkoisesti, mutta itse päädyin tähän ratkaisuun. Nähtäväksi jää päivitetäänkö järjestelmää myöhemmin ulkoisella vahvistimella ja subwooferilla. Niiden asennus tulisi tietenkin noudattamaan auton muotokieltä ja olisi poistettavissa autosta milloin vaan jälkiä jättämättä.

Ovipahvien kunnostus | Osa 3

Alkuperäiset pahvit olivt parhaat päivänsä nähneet.

Ovipahvien kunnostus on päässyt viimeiseen kolmanteen osaan. Edellisellä kerrallahan siis ovipahvien kunnostuksen osalta kopin otti Verhoomo Ajomakon Markus. Projekti jatkui seuraavaksi uusien pohjien valmistamisella. Olin hankkinut tätä varten 3.5mm vahvaa jäykkää matkalaukkupahvia. Harmittavasti kuitenkin levyn pituus ei riittänyt etuovien pohjiksi ja päätin hylätä pahvin käytön. Materiaaliksi valikoitui perinteinen kuitulevy josta Markus oli aiemminkin ovipahveja vääntänyt. Markus valmisti sabluunan vanhojen pahvien avulla ja kävi sovittamassa niitä paikalleen. Tärkeää ovipahvien tekemisessä on juurikin tämä sovitus, sillä yleensä vanhojen pahvien avulla tehdyt pohjat eivät lopulta istu paikalleen. Tässäkin tapauksessa sovitusta piti tehdä ja levyt leikattiin vielä kertaalleen uudestaan. Alkuperäiset naulalistat olivat ruostuneet käytännössä olemattomiin, joten päätimme lisätä nykyaikaisia metallisia painoklipsejä kiinnityksessä. Coupen ovipahveissa on jo tehtaalta käytetty myös ruuveja, joten kiinnikkeet ovat lähinnä tukemassa rakennetta.

Pahvien loppukokoonpano hoidettiin tallilla yhteisvoimin.

Käsinoja ruuvataan paikalleen pahvin läpi tukipeltiä hyödyntäen.

Varsinaiseen verhoiluun annoin Markukselle melko selkeät ohjeet; tee niinkuin tehtaalta tulleet, mutta ilman virheitä. monen viisysin uudelleen verhoiltuja pahveja tutkineena olen huomannut, että usein verhoilija on turhaan käyttänyt liikaa vanua varsinkin kyynärnojissa, ja niiden särmä muoto on kadonnut. Tällaiset pahvit näyttää vähän kuin täyteen puhalletuilta, eikä anna oikeanlaista laatumielikuvaa. Otimme saumakohtiin ja viimeistelyyn mallia E-mallin mersun kyynärnojista.
Pahvit kasattiin tallilla lopulliseen muotoonsa, sillä Markus halusi varmistaa niiden oikeanlaisen kasauksen. Olinhan itse tehnyt pahvien purun, joten Markuksella ei juuri ollut kokemusta niiden kokoonpanosta.

Valmis pahvi on melkoinen ilmestys. Väritys on täysin alkuperäinen ja materiaalit 100% alkuperäistä vastaavat.

Myös kaikki koristeosat kunnostettiin entiseen loistoonsa.

Osien kiinnittämisen jälkeen lopputulos alkoikin näyttää vähintäänkin asialliselta ja nosti hymyn jopa allekirjoittaneen huulille.

Takapahveissakaan ei juuri kehuista ollut.

Takapahvien kanssa odotettiin seuraaavaan tallikertaan, ja ne koottiin etupahvien mukaisesti. Olin tutkiskellut Alakosken Karin hienon Serie 62:n ovipahveja ja huomasin että hänen takapahveissa oli rosterilista jollaista minulle ei ollut. Hieman jo ehdin säikähtää, joudunko alata etsimään kyseisiä osia, mutta lopulta selvisi että De Ville sarjan pahveissa tuota listaa ei takana ole.

Kaikkiin pahveihin kiinnitettiin uudet karvalistat jotka tulivat Rubber the Right Waylta. Nämä olivat Re-Pops merkkiset ja valmiiksi muotoillut vastaamaan alkuperäisiä.

Ennen pahvien asennusta tarkistin sähkölasien toiminnan useaan kertaan. Vielä viime hetkillä huomasin että ovien lukot eivät toimineet oikeanlaisesti, joten ne jouduin vielä tilaamaan uudet. Lukot saapuivat muutamassa päivässä ja niiden asennus onnistui helposti. Hieman haastavampaa kuitenkin oli lukkonuppien varsien asennus. Se nimittäin onnistui ainoastaan irroittamalla ovien lasit ja taaemmat kiskot. Kun kaikki oli vihdoin reilassa tiivistin ovet muovilla ja takana teippasin ehdastyylisesti reijät umpeen.

Alkuperäiset teipit olivat tallella korin reikien päällä purkuvaiheessa.

Samalla linjalla jatkettiin tälläkin kertaa.

Oviin leikkasin suojamuovit, jotka liimasin paikalleen kaksipuolisella teipillä.

Ovipahvien asennus olikin hieman aikaavievempi homma mitä alun perin ajattelin. Kaikki kuitenkin asentui hienosti ja pysyi mainiosti paikallaan jopa ilman ruuveja. Koska kyseessä on kuitenkin tarkka entisöinti löytävät myös ruuvit tiensä pahveihin. Markus hoiti ovipahvit erittäin hienosti vaikk kyseessä olikin ensimmäiset jenkkipahvit mitä mies on tehnyt! Hatunostona rvoinen paikka siis. Vesi kielellä jään odottamaan penkkie valmistumista. Lisätietoja verhoiluista ja tekijästä löytyy www.ajomako.fi

Lopputulosta on miellyttävä katsella. Kiinnitysruuvit puuttuvat vielä kuskin pahvista.

Edellisellä kerralla sovittelimme pahvista tehdyt kickpanelit paikalleen, ja Markus otti ne verhoiltavaksi. Ilmaräppänä asennettiin pahvin ja maton väliin niin ettei kiinnitysruuvit ole näkyvissä. ritilää vasten tuleva matto viimeisteltiin reunanauhalla. Asensin kickpanelit tälläkertaa paikalleen ja sovitin maton niin että se ulotuu tolppiin asti. Sisusta alkaa olla nyt katto- ja pilarilistoja, kojelautaa ja penkkejä vaille valmis. Kojelauta makaa edelleenkin tuolla Ruotsin puolella, kohta jo viidettä kuukautta. RD-autoline ei ainakaan tämän harrastajan suusta kuule ylistyssanoja, oli tuotteen laatu kuinka hyvää tahansa. Sovitusta aikataulusta ollaan kolminkertaisesti ohi, ja ylimieliset työntekijät eivät ota mitään vastuuta saati sitten anna hyvitystä hinnasta. Odotellaan nyt, jahka se se dashboardi sieltä vielä valmistuu.

Kadonneen kylkilistan metsästys

Orkkislista oli takapäästään vääntynyt ja lintassa, kuten niin monessa muussakin viisysissä.

Otsikko on hieman harhaan johtava, sillä molemmat kylkilistat olivat kyllä mukana kun autoni ostin. Toisen puolen lista oli kuitenkin ottanut hieman siipeensä, mutta ainakin se näytti pelastettavalta. 2009 toin listan opiskelupaikan eräälle koruseppä opettajalle kunnostettavaksi. Samalla toin muitakin osia mitkä vaativat hieman harjaantuneempaa kättä. Kädet oli ilmeisesti kuitenkin täynnä toitä, sillä vasta 2013 keväällä sain osat vihdoin takaisin. Muut osat onnistui melko hienosti, mutta kylkilista, jota itsekkin olin hitsannut ja hionut ei oikein enää kestänyt jatkotoimenpiteitä, ja se jäi kesken.
Veikkaalan Derickiltä löytyi kuin sattuman kauppana ehjä listan pää, jota voisi käyttää hyödyksi.

Vanha lista kertaalleen hitsattuna uudella takapalalla.

Leikkasin oman listani ja hitsasin uuden pään siihen kiinni TIGillä. Kohtuullisen hyvin onnistunut hitsaus hiottiin kevyesti ja toimitin listan eräälle Päijät-Hämeläiselle rosteriekspertille viimeisteltäväksi. Sainkin listan heti parin viikon sisään takaisin ja se oli yllättävän hyvä, mutta omaan silmään se ei ollut täydellinen. Tässä vaiheessa olisi ollut kaikkein järkevintä jättää kunnostus siihen tai vaikka myydä se eteenpäin. Pilkunviilaajana en kuitenkaan osannut lopettaa vaan otin listan mukaan ja lähdin hitsaamaan sitä uudelleen. Yrittäessäni täyttää pieniä koloja saumakohdasta kaikki ei mennytkään aivan niinkuin Strömsössä ja pienien kuoppien tilalle tuli isoja reikiä. Ohentunut materiaali oli melko haastavaa hitsattavaa ja sitä hitsaamista tulikin sitten melkoisesti lisää.

Hopealla tehty kolojen täyttö ei aivan tuonut sitä lopputulosta mitä haettiin.

Hiottuani listan uudelleen ja kiilloitettuani sen totesin siinä olevan enemmän sanomista kuin edellisellä kerralla. Pilalle män siis. jostain aivopierusta sain idean, että rosteria voisi täyttää hopealla. Hankin sitten hopeatäytelankaa ja sulatin sen listaan. Lopputuloksena oli suorempi lista, mutta täynnä laikkuja.. Tässä vaiheessa lusikka lensi sitten viimeisen kerran sinne nurkkaan ja loin metsästämään uudelleen hyvää listaa.

Olin etsinyt ehjää kylkilistaa jo aiemmin, mutta lukuisten ostoilmoitusten ja Ebay huutojen jälkeen luovutin. Luovuttamista puolsi myös uskomattoman kova hinta mitä näistä lsitoista pyydetään. Parhaimmillaan kun tuollainen virheetön pellinpala ottaa sen 1000-taalaa ja kulut kaupan päälle.

Uusi lista saapuu puolen vuoden odotuksen jälkeen.

Neljä vuotta ennen tätä hitsaus-hionta sekoilua olin jo kysellyt listan perään, mutta se oli jäänyt hankkimatta. Silloin eräs Cadillaceihin erikoistunut heppu rapakon takaa tarjosi listoja, joita hänellä olis silloin kaksin kappalein. Silloinen rahatilanne ei antunt myöten hankinnalle, vaikkei pyynti aivan pahimmasta päästä ollutkaan. Puolen vuoden listan metsästyksen jälkeen kokeilin kepillä jäätä, ja kysyin samalta kaverilta uudelleen olisiko sattumoisin listaa tallella. Tällä kertaa listoja sattumalta jälleen löytyi ja jopa kolmin kappalein. Sain vain valita kuvista parhaan.. Totuus kuitenkin oli että saatuaan rahat ja luvattuaan lähettää osan kaveri vasta alkoi etsimään kyseistä listanpätkää. Tämä selvisi viimeistään siinä vaiheessa kun 5kk maksutapahtumasta oli mennyt. Tarpeeksi kauan kun kuitenkin inttää saattaa tapahtua ihmeitä. Eräs tiistaipäivä tullista nimittäin tuli ilmoitus että paketti pitäisi tullata. parin päivän jälkeen sai sitten käden täristen availla muoviputkea, jonka sisältä paljastui melko hienon näköinen Coupen kylkilista.

Hymy on herkässä kun kaivaa listan paketistaan.

Vihdoin siis pääsin asentamaan listoja paikalleen. Tässä vaiheessa taputtelin itseäni selkään, kun olin jo vuosia aiemmin ostanut Ebaystä kaikki uudet listojen kiinnikkeet, niitä kun ei enää samanlaisina sarjoina ole ollut tarjolla jälkeenpäin.

Pakko sitä on olla tyytyväinen kun on tällainen kaksikko tallilla.

Uudet kiinnikkeet tulivat aikanaan ebaystä.

Toinen alkuperäislista ja lyhyet välikappaleet saivat kiillotuskäsittelyn ja paketin sai laittaa paikalleen. Ovien säädön jälkeen listat säädettiin niin suoraan kuin vain mahdollista, vaikka aivan luotisuoria ne tuskin ovat olleet tehtaalta lähtiessäänkään. Asennuksen jälkeen auto sai vielä ensimmäisen pesun ikinä omistusaikanani. Loppu hyvin kaikki hyvin

Pitkän listan kanssa saa olla tarkka että se kulkee suoraan.

Toimii.

Eka pesu ikinä.

Lattiamaton sovitus ja asennus

Alkuperäisessä matossa ei ollut paljoa hurraamista, mutta alkuperäisen värisävyn siitä sai selvitettyä.

Vanhasta lattiamatosta ol jäljellä käyännössä reunat ja penkin alla olleet alueet. Sen verran siitä kuitenkin sai vielä irti, että alkuperäisen värisävyn pystyi verifioimaan.Veljenpoika tokaisi hyvin nähdessään maton että näyttää aivan jauhelihalta. SMS-Autofabricsilta tilaamissani näytteissä oli oikean värinen matonsuikale mukana, jonka avulla tilattiin sitten uusi matto ja reilusti ylimääräistä mm. ovipahveihin ja penkin takareunaan.

Maton istuvuus oli niin ja näin, mutta onneksi tälläkertaa ylimääristä oli reilusti eikä matto jäänyt vajaaksi.

Uusi matto ehti maatua useassakin eri säilytyspaikassa vuodesta 2010 aina tähän syksyyn saakka. Vihdoin sain auton sähköt selvitettyä siihen tilaan, että maton pystyi asentamaan. Matto otettiin jo hyvissä ajoin kesällä oikenemaan, sillä sitä oli säilytetty taiteltuna. Ovipahvien uhkaavan valmistumisen vuoksi olisi lattiamatto saatava ensin kiinni. Koesovituksessa ilmeni, ettei matto ollut istuvuudeltaan ihan parasta A-luokkaa, eli sama tilanne kuin Mercuryn maton asennuksen kanssa.

Mattoa joutui leikkaamaan melko paljon ennen kuin se sopi paikalleen.

Toinen puoli sovitettuna.

Eihän siinä sitten muu auttanut kuin ottaa sakset kauniiseen käteen ja alata silpomaan tuota ryijyä kappaleiksi. Todellisuudessa leikkasin kuitenkin hyvin vähän kerrallaan kunnes maton sai istumaan ensin suoraksi ja sitten vastaamaan pohjan muotoja.Kuumailmapuhaltimen ja kuminuijan kanssa sai hieman muotoiltua liian loivia kulmia istumaan paremmin. Toki varovainen pitää olla sillä ei tuo mattokaan kestä loputonta mätkimistä.

Polyesterihuopaa liimattiin kardaanitunnelin päälle tasaisemman lopputuloksen saamiseksi.

Ennen lopullista asennusta liimasin kardaanitunnelin päälle lämpömuovautuvaa polyesterihuopaa, joka ei ime vettä. Huopa on n. 15mm paksua ja sillä sai täytettyä hyvin mm. lämmityslaitteen ilmakanavien kolot. Samasta huovasta valmistetaan teollisuudessa monelaisia paneeleja, joista tunnetuimpana esimerkkinä uudempien autojen takaluukun verhoilut. Materiaali kovettuu puristettaessa se paineen ja lämmön avulla muottiin.

Takamaton asennus vaati hieman liimaa istuvuuden parantamiseksi. Etumattoon sitä ei käytetty lainkaan.

Lopuksi käytin jonkin verran kontaktiliimaa saadakseni nurkat istumaan paremmin. Liimaa käytin ainoastaan hankalissa paikoissa, eikä sitä valeltu koko maton alueelle. Selvästi enemmän töitä oli tällä kertaa tuon taaemman maton kanssa. Etummainen matto istui paikoilleen jo huomattavasti paremmin, eikä siitä joutunut leikkaamaan kuin ylimääräiset pois kynnyslistojen alta. Käytin vanhoja kynnyslistoja sovitteluvaiheessa ja vasta lopuksi ruuvasin uudet listat paikalleen. Näistäkään en vielä poistanut suojakalvoja, sillä ohjaamossa joutuu kuitenkin vielä asentamaan kaikenlaista, enkä halunnut heti naarmuuttaa niitä.

Maton istuvuutta sai hiema parannettua lämmön ja kumivasaran avulla.

Jalkatoimisella valonvaihtajalle tehtiin reijitys mattoon. Reijän siisti kuminen kaulus.

Eniten päänvaivaa etummaisen maton kanssa teetti ehdottomasti kaasupoljin, joka piti irroittaa ennen maton asennusta. Maton ollessa paikallaan tein pienen reijän polkimen vivulle ja asensin sen paikelleen. Sen avulla sain merkittyä oikean kohdan poljinta varten tehtävälle aukolle. Tein aukosta niin pienen kuin mahdollista, ettei matto pääse repsottamaan polkimen ympäriltä. Samalla kaavalla reijitin valonvaihtimen kytkimelle paikan mattoon. Kytkimen kumikaulus antaa hieman anteeksi reijän paikoituksessa, mutta tässä tapauksessa se osui hienosti paikalleen.

Matto vihdoinkin paikallaan.

 Uusi matto antoi heti lisää rakenteluintoa, sillä eron vanhaan huomaa selvästi ja auto näyttää taas hieman valmiimmalta.

Hattuhylly

Varmaankin yksi ensimmäisistä Cadillacia koskevista hankinnoistani oli jostain syystä hattuhyllyn verhoilumateriaali. Ilmeisesti pelkäsin etten saa säilytettyä alkuperäistä säilynyttä palaa, josta kuvion kankaasta vielä pystyi tarkistamaan. Alkuperäinen materiaali on paperinarusta punottua mattoa jolla on päälystetty pahvi. Heti kärkeen en löytänyt tuota paperinaruversiota ja mielessäni kävi jopa teettää vastaavaa. Vainion Hessulta löytyi kuitenkin vastaavaa muovista versiota, josta tein sitten kaupat. Myöhemmin löysin kyllä Derickiltä Vähästäkuröstä oikeaakin materiaalia, mutta johtuen korkeasta hinnasta päätin mennä tällä ns. kärpäsverkolla. Verkko oli alunperin kirkkaanpunaista, mutta maalasin sen alkuperäisen kaltaiseksi viininpunaiseksi.

Kaikki mitä alkuperäisestä hattuhyllystä oli jäljellä oli tämä pieni pala takapenkin selkänojassa.

Vasta tämän vuoden kesälomalla pääsin lopulta siihen pisteeseen auton kanssa että hattuhyllyn voisi tehdä valmiiksi ja asentaa. Oma hankaluutensa oli myös löytää tarkoitukseen sopivaa matkalaukkupahvia, jota sitten lopulta löytyi ihan pahvisalkkujen valmistajalta. Sain kopioida Derickin vanhan hattuhyllyn, koska omasta hattuhyllystä ei ollut yhtikäs mitään jäljellä. Näin sain edes jonkinlaisen lähtökohdan sovitukselle, eikä tarvinnut aivan nollasta lähteä liikkeelle.

Sedanin orkkishylly kopioituna uudelle pahville. 2.5mm pahvi on helppo työstää ihan perus saksilla.

Leikattuani pahvin sovitin sitä ja huomasin että Sedanin hattuhylly on n. 10cm syvempi kuin coupen. Coupen takalasin ja takaluukun kannen välissä on taasen sitten reilusti ylimääräistä peltiä, kun sedanissa luukku lähtee lähestulkoon heti lasin jälkeen.

Ensimmäinen sovitus paikalleen.

Sedanin pahvi on reilusti syvempi kuin Coupessa.

Kaiuttimen paikan piirsin pahviin alapuolelta ja meistin siihen pyöreällä meistillä jokusen reijän. Tukevoittaakseni pahvia ja ennenkaikkea tuota reijitettyä aluetta käytin rikkaruohojen mustaa suodatinkangasta ja verhoilin sillä koko pahvin.

Kaiuttimelle meistattiin aukot lyöntityökalun avulla.

Suodatinkangas sopii hienosti tukevoittamaan pahvia ja jättää samalla siistin pohjan verkon alle.

Vielä viimeiset sovitukset ennen lopullisen verhoilun asennusta.

Liimattuani verkon pahvin päälle huomasin että liimausjäljet näkyvät sen läpi. Päätin siis maalata koko hattuhyllyn vielä uudelleen. Maalina käytin samaa liuotinohenteista värimassaa pienellä kovetinmäärällä terästettynä.

Kertaalleen värjatty "kärpäsverkko" valmiina asennettavaksi.

Liimajälkien vuoksi maalasin koko laudan vielä uudelleen.

Lopuksi hattuhylly painettiin takalasin tiivisteen alle ja liimattiin etureunastaan kontaktiliimlla peltiin kiinni. hylly jäi mukavan pinkeäksi ja ainakin itse olin tulokseen varsin tyytyväinen

Hylly paikoillaan ja etureuna liimattuna.

Tänne ei sitten mitään krääsää tule :)